Tampereen yliopisto http://www2.uta.fi/rss.xml fi Akateeminen perinne pysyy http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/akateeminen-perinne-pysyy <span>Akateeminen perinne pysyy</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>8.5.2018 - 10:24</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Promootio-kombo" data-entity-type="file" data-entity-uuid="6e8944ff-62fc-4f7e-aeb1-f2a588f5055e" src="/sites/default/files/inline-images/Promootiokombo-vaaka.yksi_.jpg" /><figcaption><strong><em>Kaupungin ja yliopiston suhde kuvastuu juhlallisuuksissa, joita kaupunkilaiset kerääntyvät seuraamaan katujen varsille. Kuvat: Erkki Karén ja Jonne Renvall</em></strong></figcaption></figure><h4>Teollisuuskaupunki sai 1960-luvulla haluamansa promootiojuhlan, joka jatkaa muutosten yli</h4> <p>Teksti: <strong>Mikko Korhonen</strong><br /> Kuvat: <strong>Tampereen yliopiston arkisto</strong></p> <p>Tohtoripromootio esittelee elokuussa vuosisataista akateemista perinnettä. Juhlallisuuksissa lausutaan latinaa ja hattupäiset tohtorit kantavat kulkueessa symbolisia miekkoja. Parhaiten pysyy idea: yliopistolaitoksen alusta lähtien on promootio juhlistanut akateemisen oppiarvon myöntämistä.</p> <p>Historiantutkija <strong>Mervi Kaarninen</strong> tuntee Tampereen yliopiston ja edeltäjän Yhteiskunnallisen Korkeakoulun (YKK) vaiheet. Korkeakoulun, johon hyväksyttiin ilman ylioppilaslakkia ja jossa oli Tampereelle muutettaessa vain yksi tiedekunta, oli vaikea saada akateemista arvostusta. YKK:n vuonna 1956 Helsingissä järjestämää maisteripromootiota pilkattiin, eikä korkeakoululle haluttu sallia akateemisia tunnuksia.</p> <p>– Promootiolle oli tarvetta, kun 1950-luvulla piti osoittaa, että oltiin oikea korkeakoulu. YKK:ssa oli kova työ, että se saavutti aseman akateemisena yhteisönä, Kaarninen sanoo.</p> <p><strong>Promootio<br /> kuvastaa aikaansa</strong></p> <p>Tutkimuksissaan Mervi Kaarninen on korostanut kaupungin ja yliopiston suhdetta ja vaikutuksia, joita korkeakoululla oli teollisuuskaupunki Tampereelle. Kaupunki sai ajan mittaan vetovoimatekijän ylimmästä koulutuksesta. Akateemiset perinteet ja opiskelijat muuttivat kaupungin julkikuvaa.</p> <p>Kaarnisen mukaan kaupungin ja yliopiston vuorovaikutus näkyy myös promootiossa. Se kuvastuu raatihuoneen tansseissa, purjehduksessa ja juhlallisena kulkueena kaduilla.</p> <figure role="group" class="align-left"><img alt="Väinö Linna promootiossa/ Kuva: Kalle Kultala" data-entity-type="file" data-entity-uuid="9c360267-864a-400a-be6e-26b27986be4f" src="/sites/default/files/inline-images/Linna-promootio%201965.350px_0.jpg" /><figcaption>Väinö Linna vihittiin kunniatohtoriksi vuoden 1965 promootiossa. Hän sai tohtorinhatun promoottori Armas Niemisen kädestä. Kuva: Kalle Kultala</figcaption></figure><p>– Vuoden 1965 promootio herätti huomiota, kun koko kaupunki pääsi kadun varsille katsomaan akateemista juhlaa. Se oli juuri sitä mitä Tampereelle haluttiin, kun YKK muutti tänne.</p> <p>Tampereen maisteri- ja tohtoripromootio noteerattiin valtakunnallisesti. Kunniatohtorit, joukossa kirjailija Väinö Linna, pääsivät Suomen Kuvalehden kanteen. Tampereella väitteli vuosina 1960–1965 kolme korkeakoulun omaa tohtoria, joista kaksi promovoitiin juhlassa.</p> <p>Sittemmin Tampereen yliopistossa on vihitty vain tohtoreita. 1970-luvulla akateemista juhlatraditiota pidettiin pölyttyneenä ja turhana. Hallinnonuudistuskiistan keskellä ylioppilaskunta boikotoi juhlallisuuksia.</p> <p>– Kaikki isot promootiot kuvastavat tietyllä tavalla aikaansa, Kaarninen sanoo.</p> <p>Vuonna 1975 promoottorina toimi ensimmäistä kertaa nainen, professori Raili Kauppi.</p> <figure role="group" class="align-left"><img alt="Professori Raili Kauppi toimi ensimmäisenä naispuolisena promoottorina vuonna 1975. Kuvassa myös kunniatohtorit V.J. Sukselainen, Urho Kekkonen ja Johan Galtung." data-entity-type="file" data-entity-uuid="2497929b-c30c-4d09-9c86-d2f6d2e2599b" src="/sites/default/files/inline-images/Kauppi%20ja%20Kekkonen%20850px.jpg" /><figcaption><strong><em>Professori Raili Kauppi toimi ensimmäisenä naispuolisena promoottorina vuonna 1975. Kuvassa myös kunniatohtorit V.J. Sukselainen, Urho Kekkonen ja Johan Galtung.</em></strong></figcaption></figure><p>Tuolloin nähtiin merkkejä Tampereen yliopiston kasvusta, kun kunniatohtoreita oli jo 11 ja tieteenaloilta väitelleitä 30. Vaikka kunniatohtorien joukossa oli Tasavallan presidentti Urho Kekkonen, juhlallisuudet vietettiin ajan korkeakouluhengen vuoksi riisutummin.</p> <p>Kymmenen vuotta myöhemmin palattiin näkyvään juhlintaan. Kunniatohtoreita vihittiin 19 ja omia tohtoreita tuplasti edelliseen kertaan verrattuna. Tohtorinväitösten yleistyminen näkyy seuraavan 15 vuoden aikana, kun keväällä 2000 vihitään jo 300 henkilöä yliopiston siihen asti suurimmassa promootiossa.</p> <p><strong>Ilta rentouttaa<br /> opin ylistyksen</strong></p> <p>Mervi Kaarninen osallistui omaan tohtorivihkimiseensä vuonna 2000 väiteltyään viisi vuotta aiemmin filosofian tohtoriksi Suomen historiasta.</p> <p>Kaarninen myöntää, että tiukan pukukoodin tuomat kustannukset tuntuivat tuolloin suurilta. Vaatteita voi kuitenkin lainata. Kaikki eivät ehkä halua mennä kirkkoon, mutta toisaalta siihen ei kukaan pakota.  </p> <p>Puhuttaessa perinteen uudistamisesta Mervi Kaarninen miettii hetken, voisiko promovendi osallistua vain vihkimiseen kolmen päivän juhlallisuuksien sijaan. Keventäminen iltapukulinjassa tai juhlallisuuksien määrän karsiminen voisi olla vaihtoehto. Kaarninen painottaa kuitenkin, että itse promootiotraditiolle on edelleen paikkansa.</p> <p>– Juhlatraditiot ovat kiinnostava osa instituution historiaa. Juhlia tarvitaan ja on tärkeää, että niissä näkyvät yliopiston ja YKK:n perinteet.</p> <p>Promootion virallisinta osuutta ovat juhlallinen vihkiminen ja kulkue. Iltaa kohden promootiosta kehkeytyy rento juhla.</p> <figure role="group" class="align-left"><img alt="Marjaana Niemi ja Mervi Kaarninen/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="b46ff3a0-ff17-4d2c-83d3-eb2b2ca326ef" src="/sites/default/files/inline-images/tohtoripromootio%202014%20JR%20marjaana%20ja%20mervi%20350px.jpg" /><figcaption><strong><em>Marjaana Niemi toimi juhlamenojen ohjaajana ja Mervi Kaarninen yliairuena vuoden 2014 promootiossa. Kuva: Jonne Renvall</em></strong></figcaption></figure><p>– Raatihuoneen tanssiaisissa ja purjehduksella näki vanhoja väitöstovereita, oli rento tunnelma ja hauskaa. Pidettiin puhetta auringolle, Kaarninen muistaa.</p> <p>Hyviä ja työntäyteisiä muistoja Kaarnisella on vuoden 2014 kolmen tieteenalayksikön promootiosta, jossa hän toimi yliairuena. Juhlamenojen ohjaaja oli hänen kollegansa, historian professori Marjaana Niemi. Yliairut ja juhlamenojen ohjaaja huolehtivat työparina illan sujumisesta.</p> <p><strong>Suuri promootio elokuussa</strong></p> <p>Tampereen yliopisto järjestää elokuussa 2018 kaikkien tiedekuntiensa yhteisen kunniatohtori- ja tohtoripromootion. Promootioakti pidetään suurten promootioiden tapaan Tampere-talossa. Kunniatohtoreiksi vihitään 15 tieteessä, taiteessa ja yhteiskuntaelämässä asioitunutta henkilöä Suomesta ja ulkomailta.</p> <p>– Valittu paikka kertoo siitä, että tästä odotetaan suurta. Saa nähdä, miten väki lähtee liikkeelle, Kaarninen sanoo.</p> <p>Kun Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillisen yliopisto fuusioituvat ensi vuoden alussa uudeksi säätiöyliopistoksi, ollaan promootion kanssa Mervi Kaarnisen mukaan tietyn ajan päätöksessä. Mitään draamaa hän ei tässä silti näe. Uusia promootioita järjestetään ja akateemiset perinteet pysyvät.</p> <figure role="group"><img alt="Promootio-kombo" data-entity-type="file" data-entity-uuid="aa83535b-2ffc-4740-bc74-f11447545560" src="/sites/default/files/inline-images/Uusi%20promootio-kombo%20850px.jpg" /><figcaption><strong><em>Tampereen yliopiston promootioperinnettä eri vuosikymmeniltä: vasemmalla Yhteiskunnallisen Korkeakoulun promootio Helsingissä vuonna 1956, keskellä ensimmäinen Tampereen-promootio vuonna 1965 ja oikealla Tampereen yliopiston promootio vuonna 2014.</em></strong></figcaption></figure><p><strong><a href="https://events.uta.fi/promootio2018/">Tampereen yliopiston promootio 16.-18.8.2018</a></strong></p> <p>Promovendien ilmoittautuminen on käynnissä promootiosivuilla 31.5. asti. Professorien illalliskortit tulevat myyntiin myöhemmin.</p> <p><em>Lue myös:</em><br /><a href="http://www.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/tieteen-taiteen-ja-yhteiskuntaelaman-huippuja-tampereen-yliopiston">Tieteen, taiteen ja yhteiskuntaelämän huippuja Tampereen yliopiston kunniatohtoreiksi</a><br /><br /><a href="http://www.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/federica-mogherini-tampereen-yliopiston-kunniatohtoriksi">Federica Mogherini Tampereen yliopiston kunniatohtoriksi</a></p> <p><em>Jutun lähteenä on käytetty myös FT Mervi Kaarnisen teosta Murros ja Mielikuva. Tampereen yliopiston historia 1960–2000. Tampereen yliopisto ja vastapaino (2000).</em></p> <p> </p> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/akateeminen-perinne-pysyy" data-a2a-title="Akateeminen perinne pysyy"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share_save" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Fakateeminen-perinne-pysyy&amp;title=Akateeminen%20perinne%20pysyy"></a></span> Tue, 08 May 2018 07:24:31 +0000 hvhela@uta.fi 39923 at http://www2.uta.fi Ristiriitainen Paavo Koli rakensi monitieteisen yliopiston http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/ristiriitainen-paavo-koli-rakensi-monitieteisen-yliopiston <span>Ristiriitainen Paavo Koli rakensi monitieteisen yliopiston</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>23.4.2018 - 08:46</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Paavo Koli ja Matti Parjanen/ Kuvat: Tampereen yliopisto" data-entity-type="file" data-entity-uuid="8f9a547b-0a98-404c-9f97-5c7194e6d9c6" src="/sites/default/files/inline-images/Koli%20ja%20parjanen%20850px.jpg" /><figcaption><strong><em>Rehtori Paavo Koli voimiensa päivinä Tampereen yliopiston aulassa. Hänen 1960-luvun assistenttinsa Matti Parjanen muistelee 50 vuotta myöhemmin saman näkymän edessä Kolin elämänuraa. Koli-kirjan kuvitusta/Aamulehden arkisto; Parjasen kuva: Jonne Renvall</em></strong></figcaption></figure><h4>Matti Parjasen kirja kertoo itsepäisestä rehtoripersoonasta, joka teki Amerikan opeilla Tampereelle yliopiston</h4> <p>Teksti: <strong>Heikki Laurinolli</strong></p> <p>Itsenäinen, itsepäinen ja demokraatti…epätoivoinen uhkaeläjä.</p> <p>Tampereen yliopiston entinen rehtori, sosiologian professori <strong>Paavo Koli</strong> (1921–1969) oli ristiriitainen ja värikäs persoona.</p> <p>Kuusivuotisen rehtorikautensa (1962–1968) aikana hän rakensi Yhteiskunnallisesta Korkeakouluista nykymuotoisen monitieteisen yliopiston. Vauhti oli niin kova, että mies päätti elämänsä oman käden kautta.</p> <p><img alt="Koli-kirjan kansi" data-entity-type="file" data-entity-uuid="552380d5-3f25-4ffb-a2d3-10154325e588" src="/sites/default/files/inline-images/KOli-kansi.350px_0.jpg" class="align-right" /></p> <p>Tampereen yliopistossa pitkän uran tehnyt <strong>Matti Parjanen</strong> on kirjoittanut Paavo Kolin elämäkerran toisen osan otsikolla <em>Mister Koli, oletteko kommunisti? Yliopistobarrikadien räjäyttäjän elämä</em>. Elämäkerran ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2009.</p> <p>Kirjan nimi juontuu Kolin stipendiaattikokemuksesta Yhdysvalloissa, jossa häntä epäiltiin kommunistiksi, kun hän oli arvostellut professorin luentoa kapea-alaiseksi. Kommunistiepäily vaihtui ihailuksi, kun Kolin maine puna-armeijaa vastaan taistelleena sotasankarina kävi ilmi.</p> <p><strong>Sodan varjosta kohti<br /> Amerikan oppeja</strong></p> <p>Sotaa voi pitää Paavo Kolin elämän avainkokemuksena. Hänestä kypsyi taistelutilanteessa kylmäpäinen ja rohkea johtaja, joka palkittiin ansioistaan Mannerheim-ristillä.</p> <p>Matti Parjanen viittaa kirjassaan usein Kolin sotakokemuksiin myös yliopistouran yhteydessä. Hän sanoo kuitenkin, että Koli ei itse tuonut mielellään sotaa esiin.</p> <p>Sota antoi Kolille itseluottamusta mutta aiheutti myös uniongelmia, joita rintamalla hoidettiin pervitiini-nimisellä huumaavalla aineella. Myös siviilissä Koli kärsi unettomuudesta ja näki jo 1950-luvulla väitöskirjaa tehdessään painajaisia vihollisen lentokoneen syöksystä.</p> <p>Sodan jälkeen Koli luopui sotilasurasta ja ryhtyi opiskelemaan sosiologiaa. 28-vuotiaana maisterina hän lähti Suomen ensimmäisenä ASLA-stipendiaattina Yhdysvaltoihin, vaikkei osannut englantia.</p> <p>Koli kaivoi nousevan tieteenalan, sosiologian perusopit Yhdysvaltain yliopistoista ja toi ne Suomeen. Mukaan tarttui myös visio siitä, miten suomalaista yliopistolaitosta pitäisi muuttaa.</p> <p>”Yhteiskuntatieteilijä Paavo Koli työntyi ahdistuneesta kotimaastaan amerikkalaisuuden ytimeen, sen optimistiseen tulevaisuuden uskoon yhdistettynä tietotekniikan nopeaan hyväksikäyttöön”, Matti Parjanen kirjoittaa.</p> <p>Koli toi Yhdysvalloista idean, että taloudellis-hallinnollisen tiedekunnan rinnalle perustettaisiin matemaattis-filosofinen ja luonnontieteellinen tiedekunta. Suunnitelmat eivät toteutuneet.</p> <p>Koli poimi Yhdysvalloista myös ajatuksen yliopistollisesta teatterikoulutuksesta. Niinpä Tampereelle rakennettiin Draamastudio ja Teatterimontun nimellä kulkeva näyttelijäkoulutuksen esitys- ja harjoittelupaikka.</p> <figure role="group"><img alt="Tietokone 1966" data-entity-type="file" data-entity-uuid="5edc2f7e-f197-41f9-9c61-bd92d3a9ee8e" src="/sites/default/files/inline-images/Tietokone%201966.850px.jpg" /><figcaption><strong><em>Tampereen yliopisto avaa portit tietokonemaailmaan. Suomen Kaapelitehtaan Elliot 803:n luovutus yliopistolle maaliskuussa 1966. Luovuttajien edustajana vas. Martti Tienari, talousjohtaja Yrjö Silo, rehtori Paavo Koli, Valtion tietokonekeskuksen johtaja Otto Karttunen ja tietokonekeskuksen konepäällikkö Pentti Kanerva. Kuva: Tampereen yliopiston arkisto</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p><strong>Mobiiliteknologiaa<br /> ja työelämän muutosta</strong></p> <p>Paavo Koli perusti Tampereelle Pohjoismaiden ensimmäisen tietojenkäsittelyopin oppituolin. Hän visioi jopa nykyisen mobiiliteknologian kaltaista tulevaisuutta, josta ei 1960-luvulla tiedetty mitään edes Amerikassa.</p> <p>– Kun heittää paljon uusia ajatuksia, niin jotkut niistä jäävät ja jotkut eivät onnistu, Parjanen sanoo Kolin ideatulvasta.</p> <p>Toteutuneista visioista yksi koski työelämää, jonka Koli arvioi muuttuvan lyhytjänteiseksi siten, että ihmiset joutuvat usein vaihtamaan työpaikkaa. Tämän vuoksi Koli korosti koulutuksen merkitystä.</p> <p>Koli piti suomalaista yliopistoelämää jäykkänä ja käytti professoreista nimitystä ”liimaperseet”. Ylioppilaskunnan hän koki joustavammaksi. Koli visioi yliopistolle ameeba-organisaatiota, joka kykenisi muuttumaan tarpeiden mukaisesti.</p> <p>Kolin erikoisala oli teollisuussosiologia, jossa hän piti tärkeänä työntekijöiden osallistumista päätöksentekoon. Idea tuli tunnetuksi yritysdemokratian nimellä.</p> <p>– Koli näki, että yrityksissä pelaavat joustavat johtamismallit, mutta yliopistossa mikään ei liikahtanut. 1930- ja 1960-lukujen ylipistoilla ei ollut tässä mielessä mitään eroa, Parjanen sanoo.</p> <p>Koli oli nähnyt, miten sodassa lukiolaispojat kantoivat vastuuta monien ihmisten elämästä ja kuolemasta. Hän ihmetteli, miksei yliopisto-opiskelijoille voisi antaa valtaa päättää omista asioistaan.</p> <p>Paavo Kolin yliopistoura kattoi koko 1960-luvun, jonka aikana yhden opintosuunnan Yhteiskunnallinen Korkeakoulu muuttui monitieteiseksi Tampereen Yliopistoksi. Yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta lohkaistiin humanistinen tiedekunta ja uutena perustettiin taloudellis-hallinnollinen tiedekunta.</p> <p>Idea lääketieteellisestä tiedekunnasta toteutui vasta Kolin kuoleman jälkeen. Koli kaavaili myös teknillistä tiedekuntaa, jota oltiin perustamassa Otaniemen sivutoimipisteenä Tampereelle.</p> <figure role="group"><img alt="Koli, Merikoski ja Kurki-Suonio" data-entity-type="file" data-entity-uuid="9ae5ce29-16a2-4ce3-93f3-2e7b129a7711" src="/sites/default/files/inline-images/KOLI%20II-259-Merikoski%20ja%20kurki-suonio.850px.jpg" /><figcaption><strong><em>Paavo Koli näytti vapautuneelta syyskuussa 1968, kun Tampereen yliopistolle valittiin uutta rehtoria hänen jälkeensä. Jaakko Uotilan voittoääniä laskivat matemaatikot Reino Kurki-Suonio ja Jorma Merikoski. Kuva: Veikko Lintinen</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p><strong>Vauhti loppui<br /> kesken uran</strong></p> <p>Paavo Kolin itsemurha maaliskuussa 1969 tuli yllätyksenä. Matti Parjasen mukaan Koli oli niin räväkkä henkilö, etteivät vauhdikkaat puheet herättäneet epäilyksiä. Hän sai lääkärinhoitoa ja pääsi sairaslomalle, vaikka hoiti sinä aikana myös hallintotehtäviä.</p> <p>Parjanen esittää yhtenä selityksenä Kolin tragediaan hänen nousujohteisen ja kiivaan elämänrytminsä, joka ei sietänyt aikojen tasaantumista.</p> <p>Huonosti koulussa menestynyt poikanen lähti yliopistoon mutta epäili omia kykyjään niin, että meni jopa älykkyystestiin tarkistamaan taitonsa. Tulos oli erinomainen.</p> <p>Koulupoikana häntä ei kehuttu muusta kuin korkeintaan hiihtokilpailun voittamisesta, mutta sodan poikkeusoloissa hän tajusikin onnistuvansa.</p> <p>Yliopistossa hän kehitti itselleen pikaluvun taidon ja valmistui 2,5 vuodessa maisteriksi ja voimistelunopettajaksi. Onnistumisia hän koki myös Yhdysvalloissa, jossa englannin kielikin alkoi sujua.</p> <p>Koli palasi Suomeen ja teki väitöskirjan, jota ei pidetty erinomaisena. Siitä huolimatta hän pääsi sosiologian professoriksi Tampereelle ja kohosi nopeasti rehtoriksi.</p> <p>Vuoden 1966 lukuvuoden avajaisissa Koli piti kuuluisaksi tulleen oligarkia-puheensa, jossa hänen katsottiin haastaneen presidentti Urho Kekkosen ja arvostelleen tämän yksinvaltaisia otteita. Koli sai mainetta, ja häntä ehdoteltiin jo Kekkosen seuraajaksi Suomen presidenttinä.</p> <p>Koli käytti kasvun aikaa taitavasti hyväkseen. Hänen kuusivuotisen rehtorikautensa aikana Tampereen yliopiston opiskelijamäärä viisinkertaistui. Hän otti sisään runsaasti opiskelijoita ja vaati sen jälkeen opetusministeriöltä rahaa uusiin opettajanvirkoihin. Tämä keino toimi parisen vuotta, kunnes muutkin korkeakoulut sen huomasivat.</p> <p>Vuonna 1968 tuli vastoinkäymisiä. Hän otti raskaasti joidenkin opiskelijajohtajien kritiikin, vaikka suurin osa opiskelijoista kannatti häntä.</p> <p>Koli esitti hurjapäisen suunnitelman itä-länsi-tutkimuskeskuksesta Tampereen Aitolahteen. Villeimmissä visioissa keskus rakennettaisiin lasikuvun alle, johon sijoittuisi erilaisia pienilmastoja trooppisesta kylmään. Kansainväliset tutkijat lentelisivät helikopterilla Tampereen ja Helsingin väliä.</p> <p>Parjanen arvioi, että Koli ei ehkä sietänyt tasaista aikaa, kun suunnitelmat pysähtyivät rahoituksen puutteeseen.</p> <figure role="group" class="align-right"><img alt="Matti Parjanen/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="597abef1-b932-494d-a0c0-610cd771c09d" src="/sites/default/files/inline-images/parjanen%20matti%20180418%20JR%2002%20350pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Matti Parjanen kirjoitti eläkepäivinään Paavo Kolin elämäkerran havaittuaan, että Tampereen uusilla professoreilla ei ollut harmainta aavistusta yliopiston synnystä. Kuva: Jonne Renvall</em></strong></figcaption></figure><p>– Koli ei kestänyt sitä, että joutuisi perumaan suunnitelmia. Se oli niin jyrkkä se nousu, joka johtui hänestä itsestään mutta myös suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä sodan jälkeen.</p> <p><strong>”Ilman Kolia Tampereella olisi<br /> vain teknillinen korkeakoulu”</strong></p> <p>Paavo Kolin elämäkerran kirjoittaminen on ollut Matti Parjaselle tärkeä ja aikaa vienyt tehtävä. Hän sanoo ryhtyneensä työhön havaittuaan, että uusilla Tampereen yliopiston professoreilla ei ollut ”harmainta aavistusta tämän yliopiston synnystä”. – Ne tulivat valmiiseen pöytään, Parjanen sanoo.</p> <p>– Minullekin on sanottu, ettei pidä katsoa taaksepäin. Mutta ei olisi näin paljon eteenpäinkatsomista, jos tämä olisi vain Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan yksi osasto ja Tampereella olisi vain teknillinen korkeakoulu.</p> <p>Elämäkerrasta oli tulossa voimakkaan johtajan kuvaus, mutta Ilse Kolilta lainaksi saatu kirjeenvaihto muutti sävyä.</p> <p>– Kirjeistä paljastui aivan toisenlainen, perheestään, ystävistään ja alaisistaan huolehtiva mies.</p> <p><a href="http://tampub.uta.fi/handle/10024/103257">Matti Parjanen: Mister Koli, oletteko kommunisti? Yliopistobarrikadien räjäyttäjän elämä. Tampere University Press 2018.</a></p> <p><a href="http://www.uta.fi/ajankohtaista/tapahtumat/mister-koli-oletteko-kommunisti">Kirjan julkistamistilaisuus ke 25.4.2018 klo 12.30 Tampereen yliopiston Päätalon ls. A1, Kalevantie 4.</a></p> <p> </p> <p> </p> <p> </p> <p> </p> <p> </p> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/ristiriitainen-paavo-koli-rakensi-monitieteisen-yliopiston" data-a2a-title="Ristiriitainen Paavo Koli rakensi monitieteisen yliopiston"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share_save" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Fristiriitainen-paavo-koli-rakensi-monitieteisen-yliopiston&amp;title=Ristiriitainen%20Paavo%20Koli%20rakensi%20monitieteisen%20yliopiston"></a></span> Mon, 23 Apr 2018 05:46:44 +0000 hvhela@uta.fi 32818 at http://www2.uta.fi Kauppiaiden imperiumi http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/kauppiaiden-imperiumi <span>Kauppiaiden imperiumi</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>29.3.2018 - 13:27</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Jari Aro ja Risto Heiskala/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="403cca69-d260-47bc-9614-cfdff078d648" src="/sites/default/files/inline-images/heiskala%20ja%20aro%20280318%20JR%2002%20850pix%20vaaka.jpg" /><figcaption><strong><em>Tutkija Jari Aro ja professori Risto Heiskala arvioivat kirjassaan, millainen imperiumi Euroopan unioni on verrattuna Kiinaan ja Yhdysvaltoihin.</em></strong></figcaption></figure><h4>Euroopan unioni on outo yhteisö, joka yhtenäisti lainsäädännön muttei pysty sopimaan maahanmuutosta</h4> <p>Teksti: <strong>Heikki Laurinolli</strong><br /> Kuva: <strong>Jonne Renvall</strong></p> <p>Euroopan unioni on kummallinen poliittinen yhteisö. Se on yhdenmukaistanut jäsenmaiden lainsäädännön mutta kompuroi talouskriisin hoidossa eikä pysty sopimaan maahanmuutosta.</p> <p>Sosiologian professori <strong>Risto Heiskala</strong> ja tutkija <strong>Jari Aro</strong> nimittävät Euroopan unionia kauppiaiden imperiumiksi toimittamassaan kirjassa ”Policy Design in the European Union”.</p> <p>Puhe kauppiaista saa vahvistusta Belgian ulkoministeri Mark Eyskensin vuonna 1991 esittämästä väitteestä, jonka mukaan EU on talouden jättiläinen, politiikan kääpiö ja sotilaallinen mato.</p> <p>– EU:ssa ajatellaan, että kaikki maailman asiat ovat taloudellisia asioita. Poliittinen koordinaatio kulkee talouskoordinaation kautta, Risto Heiskala sanoo.</p> <p>EU alkoi kehittää sotilaallista ulottuvuutta niin, että komissio päätti ensin tutkimusvarojen lisäämisestä ja sitten sotilastarvikkeiden kaupan vapauttamisesta. Yleensä sotilasmahdit syntyvät aivan toisin kansallisuhosta tai vallanhimosta.</p> <p>– Kauppiaat ja sotilaat ovat vähän eri väkeä.</p> <p><strong>Maahanmuutto voi<br /> romahduttaa unionin</strong></p> <p>EU on toiminut yhteistoimintajärjestönä hyvin, mutta maahanmuutto ja talouskriisin käsittely ovat takkuilleet.</p> <p>– Maahanmuutto on asia, jossa EU:n yhteistoimintakuvio on ensimmäistä kertaa ajautunut seinään. Unioni ei pysty siinä tekemään päätöksiä, Risto Heiskala sanoo.</p> <p>Italia ja muut Välimeren maat joutuvat epäreiluun asemaan, kun jäsenvaltiot eivät suostu taakanjakoon eivätkä noudata sovittuja pakolaiskiintiöitä.</p> <p>– Tämä on vaarallinen halkeama unionin toimintaan. Jos se leviää, niin koko unioni voi romahtaa kasaan kuin korttitalo, Heiskala sanoo.</p> <p>Talouskriisissä EU eteni niin, että keskuspankki tulkitsi omaa mandaattiaan yli sopimusten. Saksan entinen ulkoministeri Joschka Fischer sanoi, että Euroopan keskuspankki toimi unionin valtioneuvostona, vaikka tehtävä kuuluisi komissiolle. Keskuspankki elvytti talouskriisin aikana painamalla rahaa ja ostamalla osakkeita.</p> <p>– Ilmeisesti se toimi, mutta se on järjetön tapa. Paljon fiksumpaa olisi reagoida komission koordinoimin tukiohjelmin vaikeuksiin joutuneiden jäsenvaltioiden tukemiseksi. Ilmeisesti se oli poliittisesti ihan mahdoton reitti. Suomalaiset olivat yksiä tolloja muiden tollojen joukossa vartioimassa omia rahojaan, vaikka tukiohjelmat olisivat olleet halvempi tapa myös suomalaisille, Heiskala arvioi.</p> <p><strong>Kryptisiä<br /> suunnitelmia</strong></p> <p>EU:n on sanottu muuttuvan ja kehittyvän kriisien kautta, mutta ainakin Jari Aron mielestä viimeiset 10 vuotta ovat osoittautuneet ongelmallisiksi.</p> <p>– Talouskriisi ja pakolaiskriisi ovat pakottaneet tekemään luovia ratkaisuja. Niissähän poliitikot ovat taitavia, mutta kyllä EU:n laajakantoiset suunnitelmat ovat hirveän kryptisiä, Aro sanoo.</p> <p>Erityisen kummallisina Aro pitää Lissabonin strategiaa ja EU 2020 -ohjelmaa, joissa halutaan kehittää monia asioita muttei kerrota miksi juuri näitä ja näillä keinoilla.</p> <p>Risto Heiskala vahvistaa, että kukaan ei oikein pysty ymmärtämään, miten näissä asiakirjoissa kerrotut indikaattorit ja toimenpiteet edistäisivät sellaisia tavoitteita kuten kestävää kehitystä ja tasa-arvoa.</p> <p>Suunnitelmia rakennetaan ja otetaan käyttöön suurella metelillä, mutta ne hautautuvat ajankohtaisten kriisien alle. Suomessa asiat sovitaan hallitusohjelmissa, mutta EU:ssa tehdään suunnitelmia yli parlamentti- ja komissiokausien.</p> <p>EU:n poliittinen päätöksenteko on sekavaa, kun pöydän ympärillä on vähintään 27 osapuolta, joiden ajatukset pyörivät oman maan sisäpolitiikassa.</p> <p>– EU:n komissio on valtavan sitkeä. Se on hieno weberiläinen byrokratia. Kun on kerran päätetty saada joku asia läpi, niin se jauhaa sitä ja kyllä siitä joskus lopputulos syntyy. Se on sitkeä mutta myöskin notkea, resilientti kuten nykyään sanotaan, Jari Aro kiteyttää.</p> <p><strong>Yhdentyminen jatkuu<br /> ilman liittovaltiota</strong></p> <p>Saksan hallitusratkaisun jälkeen näyttää siltä, että Saksa ja Ranska ovat valmiita tiivistämään unionia kohti liittovaltiota. Suomi jarruttelee.</p> <p>– Ei mennä ihan täyteen liittovaltioon mutta yhdentymiskehitys kuitenkin jatkuu, arvioi Risto Heiskala EU-poliitikkojen ja virkamiesten puheita.</p> <p>EU-komissio työntää yhdentymistavoitetta eteenpäin aina kun saa siihen tilaisuuden.</p> <p>– Taloutta ja ympäristöä koskevat asiat ovat niin isoja, ettei Suomen kokoinen eikä isompikaan jäsenmaa yksin niiden kansa pärjää. Jos pitää neuvotella Googlen ja Facebookin kanssa, jotka pyörittävät koko maailman informaatioympäristöä, niin siihen tarvitaan vähintään EU:n kokoinen neuvottelija, Heiskala sanoo.</p> <p>Jari Aro vahvistaa, että EU:lla on enemmän vipuvoimaa kuin yhdelläkään yksittäisellä jäsenvaltiolla erikseen. Hän arvioi, että monet EU-sopimukset jäävät myös Britanniassa voimaan vielä Brexitin jälkeenkin. Myöskään Puola tai Unkari eivät ole EU-kritiikistään huolimatta lähdössä mihinkään niin kauan, kuin ne saavat enemmän EU-rahaa kuin ne maksavat.</p> <p>Aro vertaa EU:ta käynnissä olevaan koneeseen, jonka suunnan muuttaminen vaatisi suuria ponnistuksia ja maksaisi valtavasti.</p> <p><strong>Unioni tuo vakautta<br /> kauppasodan uhan alla</strong></p> <p>Kiristynyt maailmapoliittinen tilanne tukee EU:n yhtenäisyyttä Brexitistä huolimatta. EU tarjoaa turvaa, kun maailman muut imperiumit ovat ennustamattomassa tilassa.</p> <p>– Kiina on valinnut toisen tien kuin mitä lännessä veikattiin, ja USA:sta on tullut kummallisella tavalla sulkeutunut ja arvaamaton. Nämä seikat vahvistavat jäsenmaiden intressiä saada EU:n yhteinen linja aikaiseksi. Kiina ja USA ovat niin isoja toimijoita, ettei niiden kanssa muuten pärjää kuin kavereiden kansa yhdessä. Nämä ovat EU:ta kiinteyttäviä tekijöitä, Risto Heiskala sanoo.</p> <p>Donald Trumpin päätös teräs- ja alumiinitulleista on johtamassa maailmanlaajuiseen kauppasotaan, johon EU:kin varautuu.</p> <p>– Kauppapoliittiset intressit ovat aika isoja. On mahdollista, että vastakkainasetteluun päädytään. Trumpin päätöksiä voi tulkita niin, etteivät ne ole vain hullun höpinää vaan että siellä on takana strateginen linjaus sulkea Kiinalta mahdollisuudet maailmankauppaan. Se aiheuttaa isoja ongelmia Kiinan sisällä, ja EU:nkin pitää miettiä mitä tehdä, Heiskala sanoo.</p> <p>EU:lla on ongelmia sisäisen yhtenäisyyden kansa Puolan ja Unkarin käytöksen vuoksi. Heiskala pitää näitä maita isoina uhkina siinä mielessä, että ne irtisanoutuvat oikeusvaltioperiaatteesta ja kohtelevat osaa väestöstään YK:n ihmisoikeussopimusten vastaisesti.</p> <p>Puolan ja Unkarin ojentaminen ei onnistu konsensuspäätöksellä, kun jompikumpi on aina vastustamassa sanktioita toista kohtaan. Vahva keino voisi olla taloudellisten tukien pysäyttäminen tai pienentäminen.</p> <p><em>Policy Design in the European Union. An Empire of Shopkeepers in the Making? Edited by Risto Heiskala and Jari Aro. Palgrave Studies in European Political Sociology 2018.</em></p> <p> </p> </div> <div class="field field--name-field-keywords field--type-entity-reference field--label-hidden field--items"> <div class="field--item"><a href="/taxonomy/term/45" hreflang="fi">SOC</a></div> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/kauppiaiden-imperiumi" data-a2a-title="Kauppiaiden imperiumi"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share_save" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Fkauppiaiden-imperiumi&amp;title=Kauppiaiden%20imperiumi"></a></span> Thu, 29 Mar 2018 10:27:59 +0000 hvhela@uta.fi 19902 at http://www2.uta.fi Julkisen järjenkäytön puolesta http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/julkisen-jarjenkayton-puolesta <span>Julkisen järjenkäytön puolesta</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>15.3.2018 - 15:21</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Jaakko Belt, niin &amp; näin ja Jukka Kangasniemi/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="7e3099b4-5873-4ae6-8a48-b5f93866dfbb" src="/sites/default/files/inline-images/niin%20nain%20130318%20JR%2001%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>– Tämä putiikki on meidän kivijalka, jossa hoituu kaikki, sanoo polkupyörän satulasta laskeutunut niin &amp; näin -lehden päätoimittaja Jaakko Belt. Ovelta kurkistaa Jukka Kangasniemi, joka vastaa Eurooppalaisen filosofian seuran toimiston arjesta Tampereen Kalevassa.</em></strong></figcaption></figure><h4>Eurooppalaisen filosofian seura palkittiin aktiivisesta tieteen edistämisestä</h4> <p>Teksti: <strong>Heikki Laurinolli</strong><br /> Kuvat: <strong>Jonne Renvall</strong></p> <p>– Kriittistä ajattelua ja julkista järjenkäyttöä, toistaa filosofi <strong>Jaakko Belt</strong>.</p> <p>Nämä periaatteet kuvaavat Eurooppalaisen filosofian seuraa, jonka kustantamaa <em>niin &amp; näin</em> -lehteä Belt päätoimittaa.</p> <p>Eurooppalaisen filosofian seura sai Tieteellisten seurain valtuuskunnan tänä vuonna ensimmäistä kertaa jakaman Kordelinin tiedepalkinnon. Tämä 10 000 euron suuruinen palkinto myönnettiin aktiivisesta tieteen ja tieteellisen seuratoiminnan edistämisestä.</p> <p>Seuran juuret ovat filosofi Juha Varton ympärille 1980-luvulla Tampereella muodostuneessa fenomenologiapiirissä. Vuonna 1992 perustettu Suomen fenomenologinen instituutti muutti 1999 nimensä Eurooppalaisen filosofian seuraksi.</p> <p>Seuran näkyvimpiä toimintamuotoja ovat vuonna 1994 perustettu filosofinen aikakauslehti niin &amp; näin, sen kirjajulkaisusarja ja vuonna 2007 käynnistynyt <em>Filosofia.fi</em>-portaali.</p> <p><strong>”Filosofia on<br /> kaikkien asia”</strong></p> <p>Filosofian seuran historia osuu yhteen 1990-luvulla nostetta saaneen filosofiabuumin kanssa, jolloin filosofeista tuli melkein medialemmikkejä ja Tampereella pidetyt ”suuret” filosofiatapahtumat keräsivät laajan yleisön.</p> <p>Suuruudentavoittelusta ei ole merkkiäkään Tampereen Kalevassa sijaitsevassa Eurooppalaisen filosofian seuran toimistossa, jossa yhteyspäällikkö <strong>Jukka Kangasniemi</strong> ja Jaakko Belt kertovat seuran toiminnasta. Belt on yksi niin &amp; näin -lehden kolmesta päätoimittajasta.</p> <p>Tiedepalkinnon perusteluissa seuraa kehutaan aktiivisuudesta, avoimen julkaisemisen edistämisestä ja tiedeviestinnästä. Seura ei kuitenkaan pyri jokapäiväiseen uutisnäkyvyyteen siten, että sen jäsenet odottelisivat median yhteydenottoja valmiina kommentoimaan kaikkea liikkuvaa.</p> <p>– Kun me pidämme kursseja tai osallistumme keskusteluun, niin siinä on sellainen ajatus taustalla, että filosofian pitää olla kenen tahansa asia. Sen pitää olla taitoperustainen, yhteiskunnallista keskustelua ja dialogia edistävä juttu niin, että kriittisestä puolesta ei lipsuta, Belt sanoo.</p> <p>Filosofian seura ei laadi self help -oppaita, vaikka ne ovatkin muotia. Sen sijaan halutaan tarjota sellaista, mitä tästä ajasta puuttuu.</p> <figure role="group"><img alt="Jukka Kangasniemi ja Jaakko Belt/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="24674561-01e4-4e95-9969-9c7d9b3eeb7f" src="/sites/default/files/inline-images/niin%20nain%20130318%20JR%2004%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Varastosta löytyy paljon vanhaa mutta ajankohtaista. Self help -oppaat vanhenevat, mutta laadukas kirjallisuus pysyy. Jukka Kangasniemi ja Jaakko Belt haluavat tarjota yleisölle sellaista, mikä kestää aikaa.</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p><strong>Perusteellisuutta<br /> kohu-uutisten tilalle</strong></p> <p>Filosofian seuran jäsenet toivovat julkiselta keskustelulta perusteellisempaa debattia, joka ei mene ohi parissa päivässä.</p> <p>Seuran aikajänne on uutisjulkisuutta pidempi, sillä lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja kirjoja tulee kuudesta kahdeksaan vuodessa.</p> <p>– Toivon mukaan keskustelu on perustellumpaa eikä debatti ole pelkästään reaktiivista niin, että tulee joku kohun kaltainen asia, johon vastataan, ja se on muutamassa päivässä ohi, Jaakko Belt sanoo.</p> <p>Tavoitteena on perustavanlaatuinen pohdinta ja syvällinen analyysi, joka perustuu tarkkaan taustatutkimukseen.</p> <p>– Kyllä meillä se ajatus on, että jos tapahtuu joku julkista keskustelua ja ihmisten mielenmaisemaa järisyttävä tapaus kuten Nine-eleven [New Yorkin kaksoistorni-iskut vuonna 2001], niin me teemme kohta lehteen laajemman paketin.</p> <p>Yhtä ainoaa totuutta ei julisteta. Sen sijaan tarjotaan mahdollisuus moniääniselle keskustelulle ja näkökulmien runsaudelle.</p> <p>– Kaikkien kansalaisten pitää uskaltaa ottaa osaa, ja me yritämme tarjota siihen välineitä. Sen pitää olla kansalaiskeskustelua eikä niin, että media keskenään puhuu niistä asioista, jotka mediaa sattuvat kiinnostamaan.</p> <p>Jaakko Belt sanoo, että kansanvalistuksellinen piirrekin on toiminnassa mukana, mutta valmiita mielipiteitä ei yritetä tyrkyttää. Mieluummin halutaan ruokkia erilaisia näkökantoja ja ajattelun valmiuksia.</p> <p>Jukka Kangasniemi huomauttaa, että julkinen keskustelu typistyy usein 160 merkkiin. Sen vuoksi pitkäjänteistä keskustelua ja pitkiä perusteluja on vaikeampi saada esiin.</p> <p><strong>Laajempaa kuin<br /> yliopistotutkimus</strong></p> <p>Tampereen yliopistoon väitöskirjaa tekevä Jaakko Belt on malliesimerkki filosofian seuran aktiivijäsenestä, sillä useimmilla on jonkinlainen yhteys yliopistoon. Seuran toiminta ei ole kuitenkaan sidottu yliopistoon.</p> <p>– Meidän filosofiakäsityksemme on paljon akateemista filosofiaa laajempi ja ylipäänsä filosofian kapeita rajoja laajempi, Belt sanoo.</p> <p>Yliopistoon toiminta liittyy myös siten, että seura auttaa yliopistolaisia toteuttamaan yliopiston kolmatta tehtävää eli yhteiskunnallista keskustelua ja vaikuttavuutta.</p> <figure role="group"><img alt="Niin &amp; näin/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="1df7b000-eb4f-4916-95e5-c3a805cf05f0" src="/sites/default/files/inline-images/niin%20nain%20130318%20JR%2003%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Eurooppalaisen filosofian seurassa ei kukaan eksy.</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p>Tutkijoilla on paineita julkaista artikkeleita englanninkielisissä erikoislehdissä, joiden lukijakunta on hyvin rajattu. Filosofian seuran kautta avautuu väyliä kirjoittaa samoista aiheista suomalaiselle lukijakunnalle.</p> <p>– Avaamme siinä mielessä yliopiston ja yhteiskunnan rajapintaa, joka uhkaa eriytyä, Belt muotoilee.</p> <p>Seura on koko historiansa aikana julkaissut lähes sata tieteellistä ja filosofista kirjaa, joista lähes kaikki ovat suomenkielisiä.</p> <p>– Kansankielisyyden ajatus on siinä, että englanniksi voi julkaista muuallakin, mutta suomeksi ei liikaa ilmesty tämän alan kirjallisuutta. Suurin osa meidän kirjallisuudesta onkin käännöksiä.</p> <p>Belt tähdentää, että erilaisesta näkökulmasta huolimatta seuralla on mutkaton ja luonteva yhteys yliopistoon.</p> <p>– Emme halua tehdä hajurakoa yliopistoon, mutta näillä kahdella on erilaiset funktiot. Me haluamme pitää yhteyttä myös kotimaista filosofiaa edistävään Suomen filosofiseen yhdistykseen ja Ajatus-lehteen, jotka ovat meitä asteen akateemisempia.</p> <p>Seura muistuttaa kuitenkin, että filosofiaa on muuallakin kuin yliopistoissa.</p> <p>– Kirjamyynnissä ja messuilla näkee niitä lukijoita, kuinka monenlaista tyyppiä siellä liikkuu. Ne on kyllä ihan erilaisia eivätkä tosiaankaan kaikki mitään yliopistotutkijoita, Jukka Kangasniemi sanoo.</p> <p>Niin &amp; näin -kirjojen lukijoita kuvaillaan monista asioista kiinnostuneiksi valistuneiksi ihmisiksi, joista vain pieni murto-osa on ammattilaisia tai ammattitutkijoita.</p> <p><strong>”Ihmiset ottavat,<br /> tarttuvat ja tekevät”</strong></p> <p>Eurooppalaisen filosofian seuran taustajoukot ovat laajat, mutta palkkalistoilla on vain yksi henkilö. Hän on yhteyspäällikkö Jukka Kangasniemi, joka pyörittää seuran toimistoa ja vastaa arjen rutiineista kuten taloudesta, kirjakauppayhteyksistä, messuista ja mainoksista.</p> <p>Lehden ja kirjojen toimitustyön organisointi on Jaakko Beltin mukaan omalakista toimintaa, joka perustuu vertaistekemiseen.</p> <p>– Ihmiset vaan ottavat, tarttuvat ja tekevät asioita. Jos jollakulla tulee idea, niin me kannustamme ja autamme. Aika monet meistä kääntävät. Kaikki notkuvat apuna tuolla messupöydissä ja kirjamyynnissä. Ajatuksena on, että kaikki tekevät kaikkea mutta sillä tavalla koordinoidusti, että ihmisillä on kuitenkin tontteja. Tämä on aika omalakinen ja orgaaninen prosessi.</p> <p>Filosofian kirjojen ja lehtien kustantaminen ei ole voittoa tuottavaa bisnestä eikä sitä edes tavoitella.</p> <p>– Totta kai toivotaan, että tulisi taas yksi hittikirja, Jukka Kangasniemi sanoo.</p> <p>Seuran historian menestyskirja oli vuonna 2011 ilmestynyt Älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi, jota Jaakko Belt kertoo käyttäneensä opetuksessakin.</p> <figure role="group"><img alt="niin &amp; näin/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="72e5105b-9eaf-40c5-a4a9-140f877aeb58" src="/sites/default/files/inline-images/niin%20nain%20130318%20JR%2005%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Uudet ja vanhat tekijät sulautuvat yhteiseksi joukoksi. Kuvakavalkadi toimiston seinällä kertoo siitä, millaista väkeä filosofien seuraan on liittynyt.</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p><strong>Uusia tyyppejä tulee,<br /> vanhat pysyvät mukana</strong></p> <p>Seuran työlle on ominaista toiminnan jatkuvuus. Tekijäjoukko ei vaihdu tiheästi eikä uusia päätoimittajia haeta parin vuoden välein.</p> <p>– Se on hauskaa, kun porukassa on vielä niitäkin, jotka ovat olleet perustamassa lehteä. Meillä on 42 jäsentä toimitusneuvostossa, ja siinä on laidasta laitaan eri alojen asiantuntijoita, Jaakko Belt kertoo.</p> <p>Uudet ja vanhat tekijät sulautuvat yhteiseksi joukoksi.</p> <p>– Me integroimme uusia tyyppejä mukaan, ja vanhat tyypit ikään kuin muistuttaa siitä, mistä tässä kaikessa on kysymys. Eivät ihmiset tätä virkatyönä tee. Ne omistautuvat sille asialle, että on vaan tärkeä tehdä filosofisia juttuja käydä julkista keskustelua.</p> <p>Jos Suomesta puuttuu kiinnostavia kirjoja, niin seuran jäsenet tekevät tai kääntävät niitä. Jos Suomessa ei keskustella tärkeistä asioista, niin lehti tekee siitä teemanumeron.</p> <p>– Tätä tehdään rakkaudesta filosofiaan, ja sit me myydään kirjoja ja lehtiä, että saadaan painaa lisää kirjoja ja lehtiä, Jukka Kangasniemi sanoo.</p> <p>Lehden parituhatta tilaajaa pitävät perustoiminnan pystyssä. Lisäksi kirjoja myydään melkein yhtä paljon kuin lehtiä.</p> <p>– Kyllä me oma toimintamme pääosin rahoitetaan noilla myynneillä, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole se ydin ja meidän suurimpia vahvuuksia.</p> <p> </p> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/julkisen-jarjenkayton-puolesta" data-a2a-title="Julkisen järjenkäytön puolesta"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share_save" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Fjulkisen-jarjenkayton-puolesta&amp;title=Julkisen%20j%C3%A4rjenk%C3%A4yt%C3%B6n%20puolesta"></a></span> Thu, 15 Mar 2018 13:21:19 +0000 hvhela@uta.fi 12136 at http://www2.uta.fi Taide purkaa rokotekielteisyyttä http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/taide-purkaa-rokotekielteisyytta <span>Taide purkaa rokotekielteisyyttä</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>5.3.2018 - 09:06</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Lääkeruiskut/ Kaisa Koski" data-entity-type="file" data-entity-uuid="207db68f-cde6-4f4f-b43d-8d06d6d02d40" src="/sites/default/files/inline-images/syringes1.850.jpg" /><figcaption><strong><em>Luonnonmukaisuus on tärkeää monelle rokotuskielteiselle vanhemmalle. Kaisu Kosken valokuvasarja Syringe sequence #1 (2015) pohtii, millaisia rokotteita vanhemmat mahdollisesti hyväksyisivät. Ruiskuissa kasvaa lääkekasveja.</em></strong></figcaption></figure><h4>Taidelähtöisen tutkimuksen dosentti Kaisu Koski sanoo, että terveydenhuollon jyrkkä asenne voi jopa voimistaa rokotekielteisyyttä</h4> <p>Teksti: <strong>Heikki Laurinolli</strong></p> <p>Terveydenhuollon ammattilaisten jyrkkä suhtautuminen saattaa lisätä vanhempien rokotekielteisyyttä ja voimistaa negatiivisia asenteita.</p> <p>Taidelähtöisen tutkimuksen dosentti <strong>Kaisu Kosken</strong> haastattelemat rokotekriittiset vanhemmat ovat kohdanneet jo neuvolatasolla negatiivisuutta, joka ei ole auttanut purkamaan heidän rokotekielteisyyttään.</p> <p>– Lähes kaikki haastattelemani vanhemmat ovat kokeneet negatiivisia ja aggressiivisia reaktioita terveydenhuollossa. Rakentavaa dialogia ei ole monestakaan syystä syntynyt. Se aiheuttaa pahimmillaan sen, että vanhemmat eivät enää siitä ovesta sisään astu, Koski sanoo.</p> <p><strong>Humanistinen näkökulma<br /> lääketieteen opetusvideoihin</strong></p> <p>Kaisu Koski on taitelija ja taiteen tohtori, joka on kiinnostunut lääketieteestä ja siihen liittyvästä visualisoinnista ja simuloinnista. Hän on saanut Suomen akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan viisivuotisen rahoituksen hankkeelle, joka koskee lääketieteen opetusvideoita. Akatemiahanke kuuluu Tampereen yliopistossa viestintätieteiden tiedekuntaan.</p> <p>Nykyiset opetusvideot eivät Kosken mielestä onnistu kuvaamaan lääkärin reaalitodellisuutta tai ihmisläheistä terveydenhuoltoa. Ne ovat usein muun muassa liian ongelmanratkaisukeskeisiä ja elokuvallisesti köyhiä.</p> <figure role="group"><img alt="Kaisu Koski" data-entity-type="file" data-entity-uuid="a626a7a3-0424-4f7f-b303-d1aa69f92fe9" src="/sites/default/files/inline-images/A_N3093_L.Koski_.850_0.jpg" /><figcaption><strong><em>Kaisu Koski kehittää uusia lääketieteen opetusvideoita. Nykyiset opetusvideot eivät Kosken mielestä onnistu kuvaamaan lääkärin reaalitodellisuutta tai ihmisläheistä terveydenhuoltoa.</em></strong></figcaption></figure><p>Kosken tavoitteena on kehittää uusia videoita kolmen eri yliopiston lääketieteen yksiköiden kanssa. Mukana ovat Tampereen yliopisto, Kööpenhaminan yliopisto ja Texasin yliopisto Yhdysvalloissa.</p> <p>– Tarkoitukseni on haastaa se kliininen ihmiskuva, jolla on hyvin yksiulotteinen tai mekanistinen näkemys ihmisestä ja terveydestä. Kliinisen skenaarion yhteyteen tuodaan humanistinen, henkilökohtainen ja emotionaalinen ulottuvuus.</p> <p>Rokotuskriittisyyttä käsitellään yhteistyössä Kati Hakkaraisen ja Juho Lehdon kanssa Tampereen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Huonojen uutisten kertomiseen keskitytään Rice-yliopiston ja Texasin yliopiston kansa tehtävässä videossa. Kööpenhaminan lääketieteilijöiden kanssa on tekeillä monisairautta koskeva video.</p> <p><strong>Rokotteista voisi puhua<br /> luonnollisuuden yhteydessä</strong></p> <p>Rokotekielteisyyttä koskevassa tutkimuksessa Kaisu Kosken yhteistyökumppani on norjalainen Johan Holst, joka on Norjan kansanterveyslaitoksen tutkija ja erikoistunut hinkuyskärokotteen kehittämiseen.</p> <p>Koski on haastatellut rokotekriittisiä vanhempia Suomessa ja Hollannissa ja kartoittanut terveyskäsityksiä, jotka eriävät modernin lääketieteen käsityksistä ja pohjustavat heidän rokotuskielteisyyttään.</p> <p><img alt="Kaisu Kosken taiteesta" data-entity-type="file" data-entity-uuid="eb717b3c-a321-4d06-bd67-62e4048e7943" src="/sites/default/files/inline-images/Screenshot3_KK.850.jpg" /></p> <p> </p> <p>– Usein ajatellaan, että kielteisyyden takana on se, että ihmiset eivät tiedä, mitä rokotteissa on, ja niiden sisältö pelottaa. Puuttuu myös luottamus terveydenhuoltojärjestelmään ja lääkevalmistajiin, Koski sanoo.</p> <p>Omassa projektissaan Koski halusi näiden syiden lisäksi purkaa syvemmällä olevia terveyskäsityksiä ja elämänkatsomuksia. Yksi projektin havainnoista liittyy siihen, että haastatelluilla vanhemmilla on voimakas tarve elää luonnonmukaista elämää. Kosken tutkijapartneri Johan Holst taas näkee rokotteet itsessään luonnonmukaisina.</p> <p>– Olemme pohtineet, voisiko rokotuksista puhua luonnollisen prosessin käynnistäjinä. Näkökulma vaihtuisi siinä, miten niistä puhutaan. Toisaalta moni asia, mitä pidämme luonnollisena, ei olekaan sitä. Luonnollisuuden ja luonnonmukaisuuden määritelmä on häilyvä myös näille vanhemmille. Se on jatkuvaa neuvottelua siitä, sopiiko tämä siihen terveyskäsitykseen, mitä haluaa toteuttaa.</p> <p><strong>Jyrkkä asenne<br /> pilaa yhteistyön</strong></p> <p>Rokotekriittiset vanhemmat ovat saaneet tyrmäävän vastaanoton, kun he ovat kyselleet terveydenhuollon ammattilaisilta tietoa rokotuksista. Kaisu Koski ei halua syyllistää mitään ammattiryhmää, mutta jyrkkyyttä hän ei pidä rakentavana.</p> <p>– Ongelma ei ole pelkästään se, että suhtaudutaan negatiivisesti tai tuomitaan poisvalinnat vaan se, ettei selitetä lainkaan. Ei ole esimerkiksi suostuttu vastaamaan, kun vanhemmat ovat kysyneet, mitä rokote sisältää, Koski hämmästelee.</p> <figure role="group"><img alt="Kaisu Kosken diagrammi" data-entity-type="file" data-entity-uuid="a7bb87b6-4202-4353-b635-197a835f26bd" src="/sites/default/files/inline-images/diagram_04%20copy2_small.850.jpg" /><figcaption><strong><em>Diagrammi Theory of Illness #4 (2017) kuvaa erään vanhemman käsitystä lääkkeen antamisen eri muodoista ja siitä, mitä ne aiheuttavat ihmiskehon sisällä ja sen rajoilla.</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p>Vanhempien kohtaaminen vaatii Kosken mukaan aikaa, kärsivällisyyttä ja valmiutta selittää sekä hyödyt että haitat. Nämä vanhemmat ovat hyvin koulutettuja ihmisiä, jotka osaavat itsekin etsiä tietoa.</p> <p>– Vaatii valmiutta vastaanottaa heidät, mutta pelkkä ystävällisyys ja aika eivät sinänsä riitä purkamaan rokotekielteisyyttä. Kaikki tai ei mitään -asenne on mielestäni liian jyrkkä. Jos vaihtoehtoina ovat se, että vanhemmat kieltäytyvät kaikista rokotteista ja katkaisevat hoitosuhteen kokonaan tai se, että vanhemmat valitsevat itse, jättävät osan rokotteista pois mutta ottavat toiset, pidän jälkimmäistä parempana vaihtoehtona.</p> <p>Ongelma on siinä, että kaikki haluavat läpinäkyvyyttä ja kaikki haluavat kuulla myös epäonnistumisista ja virheistä rokottamisessa. Miten tiedottaa niistä läpinäkyvästi ilman, että se lisää pelkoja?</p> <p><strong>Monet vanhemmat uskovat että<br /> sairaudella on tarkoitus</strong></p> <p>Suomessa ja Ruotsissa rokotevastaisuutta lisäsi muutama vuosi sitten sattunut narkolepsiakohu, joka liittyi sikainfluenssarokotuksiin.</p> <p>Kaisu Kosken haastattelemia hollantilaisvanhempia ei narkolepsia koskettanut. Heille läheisempi asia on vaihtoehtolääketiede, joka kuuluu Hollannissa jopa sairausvakuutuksen piiriin. Vanhemmilla saattoi olla omalääkäri, joka suhtautui kriittisesti rokotuksiin. Kovin yleistä se ei tosin ole.</p> <p>Rokotekriittisiä vanhempia yhdisti käsitys lapsen luonnonmukaisesta kehityksestä. Vanhemmat saattavat ajatella, että infektiosairaudet tukevat lasten fyysistä ja henkistä kehitystä.</p> <p>– Yksi äiti kertoi, että sikotaudin jälkeen hänen aiemmin arka ja sisäänpäin kääntynyt tyttärensä muuttui rohkeaksi ja että sairaus oli ollut henkisen kehityksen moottorina. Tämä on yksi hyvin yleinen käsitys, että sairauksilla on tarkoitus ja että niistä on hyötyä.</p> <figure role="group"><img alt="Kaisu Kosken diagrammin rokotuskriittisyydestä" data-entity-type="file" data-entity-uuid="af25b54c-c90d-4a90-a22c-d8248e36e6ea" src="/sites/default/files/inline-images/diagram_01%20copy-small.850.jpg" /><figcaption><strong><em>Diagrammisarja Theory of Illness #1 (2017) kuvaa vanhempien terveyskäsityksiä ja mukailee samalla tieteen visualisoinnin konventioita. Yksi rokotuskielteisten vanhempien yleisimpiä terveyskäsityksiä on se, että lasten infektiotaudit tukevat henkistä ja fyysistä kehitystä.</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p><strong>Miten puhua rokotteista<br /> valitsematta leiriä?</strong></p> <p>Rokotuksista on tullut terveydenhuollossa räjähdysherkkä puheenaihe, joka herättää voimakkaita reaktioita. Myös Kaisu Kosken ja Johan Holstin rokoteprojekti on ärsyttänyt rokotetutkimuksen ammattilaisia.</p> <p>Koski pitää tutkijakumppaniaan Johan Holstia poikkeustapauksena siinä, että hän haluaa rokotetutkijana rakentaa dialogia niiden kanssa, joiden mielipiteet ovat vastakkaisia.</p> <p>– Yleensä yhteistyökumppanien kanssa ajetaan samaa asiaa, mutta me olemme osin eri mieltä. Juuri mielipide-eroista kumpuaa jotain kiinnostavaa uutta.</p> <p>Koski kertoo, että yhteistyö Johanin kanssa on muuttanut hänen omiakin ajatuksiaan. Koski on simuloinut eli jäljitellyt dialogissa rokotekriittisten potilaiden näkemyksiä. Holst taas on puhunut rokotustutkijoiden suulla.</p> <figure role="group"><img alt="Kaisu Kosken videosta" data-entity-type="file" data-entity-uuid="acbe8b75-9856-4ab3-a349-7164a39e56c6" src="/sites/default/files/inline-images/Video.850.jpg" /><figcaption><strong><em>Videoteos Conversations with vaccine-critical parents (2017) purkaa rokotuskielteisten vanhempien terveyskäsityksiä ja kutsuu rokotustutkijan pohtimaan näitä käsityksiä. Teos on pilottikokeiltu lääketieteen opinnoissa Tampereen yliopistossa 2016.</em></strong></figcaption></figure><p>Koski kertoo, että hän suhtautuu rokotteisiin varauksella, ja huomauttaa, että kielteisyydessäkin on laaja spektri erilaisia näkökulmia.</p> <p>–  On vanhempia, jotka epäilevät, mutta ottavat silti rokotteet. On niitä, jotka eivät halua rokottaa vauvojaan mutta hyväksyvät rokotukset parin vuoden ikäisille. On niitä, jotka ottavat osan rokotteista mutta eivät kaikkia. Sitten on totaalikieltäytyjiä. Minun haastattelemissani vanhemmissa oli kaikkia näitä kolmea viimeistä tyyppiä.</p> <p>Yksi projektin haasteista on se, miten puhua rokotteista asettumatta kumpaankaan leiriin, miten niistä voi puhua neutraalisti ja miten voi puhua epäilyistä. Miten voi olla kriittinen ilman, että on täysin tuomitseva tai torjuva?</p> <p>– Projektini tarkoitus ei ole promotoida rokotteiden puolesta eikä niitä vastaan, vaan haastaa mielipiteiden polarisoituminen esimerkiksi juuri luonnonmukaisuuden käsitteen avulla, Koski sanoo.</p> <p>Rokotekielteisyys-hanke Immune Nations on osa laajaa kansainvälistä projektia, jossa on mukana tieteilijöitä ja taitelijoita eri puolilta maailmaa. Projektia koordinoidaan Kanadasta ja Norjasta.</p> <p><a href="http://www.immunenations.com/">http://www.immunenations.com/</a><br /><a href="http://www.kaisukoski.com">www.kaisukoski.com</a></p> <p> </p> </div> <div class="field field--name-field-keywords field--type-entity-reference field--label-hidden field--items"> <div class="field--item"><a href="/taxonomy/term/43" hreflang="fi">COMS</a></div> <div class="field--item"><a href="/taxonomy/term/30" hreflang="fi">MED</a></div> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/taide-purkaa-rokotekielteisyytta" data-a2a-title="Taide purkaa rokotekielteisyyttä"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share_save" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Ftaide-purkaa-rokotekielteisyytta&amp;title=Taide%20purkaa%20rokotekielteisyytt%C3%A4"></a></span> Mon, 05 Mar 2018 07:06:14 +0000 hvhela@uta.fi 5447 at http://www2.uta.fi Suomi on korkean työsyrjinnän maa http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/suomi-korkean-tyosyrjinnan-maa <span>Suomi on korkean työsyrjinnän maa</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>28.2.2018 - 09:39</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Jouko Nätti/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="3ddf0e90-c2f1-41ca-b60f-912f42f8ba68" src="/sites/default/files/inline-images/natti%20jouko%20141216%20JR%2001.850px.jpg" /><figcaption><strong><em>Professori Jouko Nätin johtama tutkimus osoittaa, että työsyrjintä on vähentynyt mutta Suomi on silti tilastojen mukaan heikoimpia maita Euroopassa.</em></strong></figcaption></figure><h4>Suomessa korostuu ikä- ja sukupuolisyrjintä, muualla syrjitään kansallisuuden tai etnisen taustan vuoksi</h4> <p>Teksti: <strong>Heikki Laurinolli</strong><br /> Kuva: <strong>Jonne Renvall</strong></p> <p>Suomi erottuu eurooppalaisen työoloaineiston valossa korkean työsyrjinnän maana. Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksen tuore raportti pitää merkille pantavana sitä, että Suomea kulttuurisesti lähellä olevissa muissa Pohjoismaissa syrjintä on kokonaisuutena selvästi harvinaisempaa.</p> <p>Syrjinnän laatu vaihtelee maaryhmittäin siten, että Suomessa korostuu ikä- ja sukupuolisyrjintä, mutta kaikkialla muualla voimakkaampaa on kansallisuuteen tai etniseen taustaan liittyvä syrjintä.</p> <p>Sosiaalipolitiikan professori <strong>Jouko Nätti</strong> johti Työsuojelurahaston rahoittamaa tutkimushanketta, jonka tavoitteena oli tuottaa uutta ja monipuolista tutkimustietoa työssä koetusta syrjinnästä ja sen yhteyksistä myöhempiin työuriin Suomessa 1990–2013. Hankkeen loppuraportti ilmestyi helmikuussa.</p> <p>Tulosten mukaan työsyrjintä on yleisesti ottaen vähentynyt, mutta niin sanottu moniperusteinen syrjintä eli useamman syrjintäperusteen samanaikainen esiintyminen on säilynyt ennallaan reilussa kolmessa prosentissa vastaajista.</p> <p>Moniperusteinen syrjintä kasautuu naisille selvästi useammin kuin miehille ja erityisesti 25–34-vuotiaille.</p> <p><strong>Suosikkijärjestelmä<br /> yleisin syrjintäperuste</strong></p> <p>Selvästi yleisin syrjintäperuste Suomessa on suosikkijärjestelmät. Seuraavina tulevat työsuhteen tyyppi sekä naissukupuoleen ja vanhaan ikään kohdistuva syrjintä. Selvästi vähäisintä on miessukupuoleen perustuva syrjintä.</p> <p>Suosikkijärjestelmiin perustuvaa syrjintää oli kokenut naisista noin 10 prosenttia ja miehistä noin kuusi prosenttia. Tämä on ainoa syrjinnän muoto, joka on lisääntynyt seuranta-aikana 1990–2013.</p> <p>Kokemus syrjinnästä perhesyistä tai raskauden johdosta on naisten keskuudessa<br /> vähentynyt vuoden 1990 kolmesta prosentista noin kahteen prosenttiin. Vastaava muutos on tapahtunut poliittisiin mielipiteisiin liittyvissä syrjintäkokemuksissa.</p> <p>Hieman yleisempänä, noin 3 prosentissa, on säilynyt työsuhdeperusteinen syrjintä, joka sekin on yleisempää naisilla kuin miehillä. Työsuhteen tilapäisyys tai osa-aikaisuus syrjintäperusteena oli nuorilla naisilla yleisintä ja lisääntynyt 2000-luvulla.</p> <p><strong>Nuoret ja ikääntyneet<br /> syrjinnän kohteina</strong></p> <p>Ikäsyrjintää on kokenut 5 prosenttia palkansaajista. Lisäksi noin joka kymmenes havainnoi sitä työyhteisössään.</p> <p>Sekä nuoruus että ikääntyminen lisäävät syrjinnän yleisyyttä. Ilmiön yleisyys noudattaa U-käyrää siten, että nuorimmat (15–24) ja vanhimmat (55–64) kokivat eniten ikäsyrjintää. Näissä ryhmissä syrjintää oli kohdannut hieman alle 10 prosenttia palkansaajista.</p> <p>Erityisesti varttuneiden ikäryhmien kokema syrjintä on laskenut 2000-luvulla 3–5 prosentin tasolle. Nuorten ikäryhmien kokemukset ikäsyrjinnästä näyttävät kääntyneen vähittäiseen mutta tasaiseen nousuun 2000-luvulla.</p> <p>Naisten kokema ikäsyrjintä oli jopa kaksinkertaista miehiin verrattuna. Ikäsyrjinnän huippuvuosi oli 1990.</p> <p>Työttömyysuhka ja esimiehen tuen puute lisäsivät selkeästi molempien sukupuolten ikäsyrjinnän todennäköisyyttä.</p> <p><strong>Sukupuolisyrjintä<br /> kohdistuu naisiin</strong></p> <p>Naiset kokivat jopa kymmenkertaisesti sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää miehiin verrattuna. Syrjintää oli kohdannut noin 4 prosenttia palkansaajanaisista.</p> <p>Sukupuolisyrjintää on 2000-luvulla koettu pysyvästi hieman vähemmän kuin 1990-luvun lopulla. Ikäsyrjintä todettiin vähäisimmäksi 25–44-vuotiaiden ryhmässä, mutta sen sijaan naisten sukupuolisyrjinnän kokemus on yleisintä juuri tässä ikäryhmässä.</p> <p>Sukupuolisyrjinnän todennäköisyyttä varsinkin naisilla lisäsi korkeampi koulutus ja toimihenkilöasema sekä teollisuudessa työskentely. Miesten sukupuolisyrjinnän<br /> todennäköisyys taas oli lähes kaksinkertainen julkisissa palveluissa verrattuna teollisuuteen.</p> <p>Sukupuolisyrjinnältä suojaavia tekijöitä olivat työsuhteen turvallisuus ja koettu tuki esimieheltä, eli pitkälti samat seikat kuin ikäsyrjinnältä.</p> <p><strong>Yleisin syrjintätilanne<br /> liittyy tiedon saantiin</strong></p> <p>Syrjintätilanteet liittyivät yleisimmin tiedon saamiseen. Se oli myös ainoa tarkasteluaikana yleistynyt syrjintätilanne.</p> <p>Työhönotossa tapahtuva syrjintä oli vähentynyt selvästi 2000-luvulle tultaessa, samoin palkkaukseen liittyvä syrjintä.</p> <p>Muiden asenteet oli säilynyt merkittävänä syrjinnän ilmenemistapana. Arvostukseen, työvuorojen jakoon ja työsuhde-etuihin liittyvä syrjintä kohdistui erityisesti keski-ikäisiin ja kaksi kertaa useammin naisiin kuin miehiin.</p> <p><strong>Myös naisenemmistöinen<br /> työpaikka syrjii naisia</strong></p> <p>Syrjintätilanteet työhönotossa, palkkauksessa, koulutus- ja etenemismahdollisuuksissa sekä arvostuksen saamisessa olivat keskimääräistä yleisempiä teollisuudessa ja julkisissa palveluissa.</p> <p>Korkeakoulutus lisäsi syrjintäkokemuksia, nuori ikä työhönottoon liittyvää ja keski-ikäisyys uralla etenemiseen liittyvää syrjintää. Määräaikaiset ja osin myös esimiestehtävissä toimivat kokivat muita yleisemmin erilaista syrjintää.</p> <p>Työyhteisön sukupuolirakenteen mukaan tarkasteltuna erilaiset syrjintätilanteet kohdistuivat erityisesti naisiin miesenemmistöisissä työyhteisöissä. Kuitenkin myös naisenemmistöisissä työyhteisöissä naiset kokivat usein syrjintää. Paras tilanne vallitsi tasa-aloilla.</p> <p><strong>Työsyrjinnän torjunta<br /> vaatii useita keinoja</strong></p> <p>Tutkimusraportti suosittelee useita erilaisia keinoja työsyrjinnän torjuntaan ja ennaltaehkäisyyn. Yhteiskunnan tasolle esitetään poliittista keskustelua, työelämän sääntelyä ja tukitoimia.</p> <p>Julkisen vallan huomiota toivotaan työelämän voimakkaan sukupuolijaon purkamiseen. Yksi suosituksista koskee asennevaikuttamista yleisillä kampanjoilla. Työpaikoille halutaan koulutusta ja opastusta menettelytapoihin syrjintätilanteita varten.</p> <p><a href="http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/102975/978-952-03-0662-5.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y"><em>Marjut Pietiläinen, Niina Viitasalo, Liudmila Lipiäinen, Satu Ojala, Minna Leinonen, Katri Otonkorpi-Lehtoranta, Esa Jokinen, Päivi Korvajärvi ja Jouko Nätti:  Työssä koettu syrjintä ja myöhempi työura. Loppuraportti. Työsuojelurahaston tutkimushanke 2015–2017. Työraportteja 97/2018. Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskus.</em></a></p> <p> </p> </div> <div class="field field--name-field-keywords field--type-entity-reference field--label-hidden field--items"> <div class="field--item"><a href="/taxonomy/term/45" hreflang="fi">SOC</a></div> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/suomi-korkean-tyosyrjinnan-maa" data-a2a-title="Suomi on korkean työsyrjinnän maa"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share_save" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Fsuomi-korkean-tyosyrjinnan-maa&amp;title=Suomi%20on%20korkean%20ty%C3%B6syrjinn%C3%A4n%20maa"></a></span> Wed, 28 Feb 2018 07:39:40 +0000 hvhela@uta.fi 3208 at http://www2.uta.fi Tampereen yliopistosta valmistuneiden työllisyys parani huomattavasti http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/tampereen-yliopistosta-valmistuneiden-tyollisyys-parani-huomattavasti <span>Tampereen yliopistosta valmistuneiden työllisyys parani huomattavasti</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>16.2.2018 - 16:17</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><h4><img alt="Työtilasto" data-entity-type="file" data-entity-uuid="614dee47-72b4-453e-b933-a33c19526b57" src="/sites/default/files/inline-images/tilasto%20kakkonen.850px.jpg" /></h4> <h4>Työllisyys kohentui erityisesti humanistisilla ja luonnontieteiden aloilla</h4> <figure role="group" class="align-right"><img alt="Ari Kurlin/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="1d494067-ae55-4321-a13b-a22d0a0026a2" src="/sites/default/files/inline-images/Ari.350.jpg" /><figcaption><strong><em>Ari Kurlin</em></strong></figcaption></figure><p>Teksti: <strong>Heikki Laurinolli</strong></p> <p>Tampereen yliopistosta valmistuneiden työllisyys on parantunut selvästi. Tuoreen sijoittumisselvityksen mukaan vuonna 2016 valmistuneista vain 2,5 prosenttia oli työttömänä vuoden kuluttua valmistumisesta. Vuotta aiemmin lukema oli 8,6 prosenttia. Työllisyys kohentui erityisesti humanistisilla ja luonnontieteiden aloilla.</p> <p>Projektisuunnittelija <strong>Ari Kurlin</strong> Tampereen yliopiston työelämäpalveluista arvioi, että työllisyystilanteen parantuminen heijastaa valtakunnallista tilannetta. Nyt on palattu lamaa edeltävälle tasolle. Edellisen kerran valmistuneiden työttömyys oli vastaavalla tasolla vuonna 2011.</p> <p>Akavan viime vuoden lopun tilastojen mukaan akateeminen työllisyys on parantunut nopeiten Pirkanmaalla. Tampereen yliopistosta vastavalmistuneiden hyvä tilanne yllättää kuitenkin, sillä koko valtakunnassa korkeakoulutetuista 6 prosenttia on työttömänä.</p> <p>Koko väestöä koskevat työttömyysluvut ovat yhä korkealla tasolla. Koko maassa työttömiä on 11 prosenttia työvoimasta, Tampereella peräti 14 prosenttia.</p> <p><strong><img alt="Tilasto työmmistä" data-entity-type="file" data-entity-uuid="93bc24d5-72d6-4219-bea6-4dd5ac2a8445" src="/sites/default/files/inline-images/Tilasto%20vitonen.350px.jpg" class="align-right" />Generalistit<br /> saavat töitä</strong></p> <p>Tampereen yliopistosta valmistuneiden työllisyyden paraneminen on seurausta siitä, että ns. generalistialoilta kuten humanistilta sekä luonnontieteiden ja yhteiskuntatieteiden aloilta valmistuneet pääsevät nyt entistä paremmin töihin. Kauppatieteilijät, lääkärit ja opettajat ovat työllistyneet hyvin myös lama-aikoina.</p> <p>Humanistien työllisyystilanne eroaa ns. professioaloista siinä, että nyt töitä on tarjolla, mutta työ ei aina vastaa koulutusta. Vain joka toinen humanistisilta aloilta valmistunut oli ollut koulutustaan vastaavissa töissä vähintään puolen vuoden ajan.</p> <p>Työmarkkinatilanteen kohentuminen näkyy myös vastanneiden näkemyksistä työllistymistään vaikeuttaneista tekijöistä. Yleisimmiksi syiksi nähdään oman työkokemuksen puute ja alan heikko työmarkkinatilanne, mutta varsinkin jälkimmäisen vaikutus on laskenut.</p> <p> </p> <p><img alt="Työtilanne vuodenm kuluttua" data-entity-type="file" data-entity-uuid="b202fca0-eca3-42cc-9eff-29f12a12ed5a" src="/sites/default/files/inline-images/Tilasto%20kolmonen.850px.jpg" /></p> <p> </p> <p><strong>Humanistin uralla<br /> pätkä- ja silpputyötä</strong></p> <p>Sijoittumistilastot kertovat siitä, että humanistien työuran alku on täynnä pätkä- ja silpputyötä. Neljännes humanistivastaajista ei ollut lainkaan koulutustaan vastaavassa työssä.</p> <p>– Kohentuneesta työllistymisestä huolimatta generalistit eivät pääse yhtä helposti oman alan töihin kuin professioaloilta valmistuvat. Ensimmäistä työpaikkaa vai olla hankalampi löytää, mutta tilanne tasoittuu ajan myötä, Ari Kurlin sanoo.</p> <p>Tilastoista voi myös päätellä, että humanisteille löytyy nyt aiempaa monipuolisempia töitä. Edellisen vuoden sijoittumistilastossa kolmannes humanisteista oli opetus- ja koulutustehtävissä, nyt vain neljännes. Nyt töitä on löytynyt usein myös muualta kuten viestintä- ja media-alalta.</p> <p><strong>Ilmoitukseen vastaaminen<br /> yleisin keino saada töitä</strong></p> <p>Perinteiset hakukanavat ovat yhä valttia työpaikan saamisessa. Verkostoista ja piilotyöpaikkojen metsästyksestä puhutaan paljon, mutta tämän selvityksen mukaan ilmoitukseen vastaaminen on kuitenkin yleisin työpaikkaan johtava hakukanava.</p> <p>Humanistit käyttivät monipuolisesti erilaisia hakukeinoja työpaikan etsimisessä. Ilmoitukseen vastaamisen jälkeen suosituin keino oli aktiivinen yhteydenotto työantajiin.</p> <p>Sijoittumiskyselyyn vastasi 521 henkilöä, jotka ovat suorittaneet ylemmän korkeakoulututkinnon tai lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa vuonna 2016. Vastausprosentti oli 46.</p> <p><strong><em>Sijoittumisselvitys löytyy <a href="http://www.uta.fi/rekrytointi/">työelämäpalveluiden sivulta</a></em></strong></p> <p> </p> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/tampereen-yliopistosta-valmistuneiden-tyollisyys-parani-huomattavasti" data-a2a-title="Tampereen yliopistosta valmistuneiden työllisyys parani huomattavasti"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share_save" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Ftampereen-yliopistosta-valmistuneiden-tyollisyys-parani-huomattavasti&amp;title=Tampereen%20yliopistosta%20valmistuneiden%20ty%C3%B6llisyys%20parani%20huomattavasti"></a></span> Fri, 16 Feb 2018 14:17:05 +0000 hvhela@uta.fi 3159 at http://www2.uta.fi Politiikka kiinnostaa, puolueet eivät http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/politiikka-kiinnostaa-puolueet-eivat <span>Politiikka kiinnostaa, puolueet eivät</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>29.1.2018 - 15:58</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Presidentivaalitentti/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="c29066b3-08fb-47fb-882a-2896d932fab0" src="/sites/default/files/inline-images/presidentinvaalitentti%20120118%20JR%20banneri%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Presidentinvaalit eivät saaneet jännittävää loppunäytöstä, mutta ainakin Tampereen yliopiston juhlasalissa pidetty vaalipaneeli keräsi runsaasti innostunutta yleisöä tammikuun puolivälissä.</em></strong></figcaption></figure><h4>Valtio-opin vaalikurssilaiset tekevät tutkimusta siitä, miten asiantuntijat kommentoivat presidentinvaaleja mediassa</h4> <p>Teksti: <strong>Heikki Laurinolli</strong><br /> Kuvat: <strong>Jonne Renvall</strong></p> <p>Suuret puolueet ottivat pahasti takkiinsa presidentinvaalissa, jossa kaksi valitsijayhdistysten nimissä kamppaillutta ehdokasta keräsi lähes 70 prosenttia äänistä. Vahvojen puolueiden Sdp:n ja keskustan ehdokkaat saivat yhteensä vain reilut 7 prosenttia äänistä.</p> <p>– Puolueiden kova ydin pienenee vuosi vuodelta ja ihmiset sitoutuvat niihin entistä vähemmän, mutta eivät ihmiset ole yhtään vähemmän kiinnostuneita politikasta, sanoo valtio-opin tutkija <strong>Josefina Sipinen</strong>.</p> <p>Sipinen vetää yhdessä tutkija <strong>Mikko Poutasen</strong> kansa Tampereen yliopistossa tutkimuskurssia, jonka aiheena on median valitsemat asiantuntijakommentaattorit. Mukana kurssilla on 9 opiskelijaa, jotka tutkivat kolmen kuukauden aikana ilmestyneet Helsingin Sanomien numerot läpi ja katsovat, keitä lehti on valinnut asiantuntijahaastateltavikseen. Aiheesta ilmestyy kevään aikana tutkimusraportti ja populaari tiedejulkaisu.</p> <p><strong>Suurten puolueiden<br /> reaktiota odotetaan</strong></p> <p>Sauli Niinistön selvä voitto jäi päällimmäisenä kurssilaisten mieleen vuoden 2018 presidentinvaaleista.</p> <p>– Olisin toivonut, että olisi tullut toinen kierros. Niinistön kannatus oli niin vankkaa, että kyllä lopputulos oli odotettavissa. Eivät vaalit olleet niin jännittävät kuin olisi voinut olla, sanoo valtio-opin opiskelija <strong>Juulia Hietala</strong>.</p> <p>Opiskelija <strong>Samuel Jokela</strong> pitää erityisen kiinnostavana kysymyksenä sitä, miten suuret puolueet reagoivat ennennäkemättömään tappioonsa. Jokela ei pidä kovin pätevänä vasemmistoliiton Merja Kyllösen kommenttia, jonka mukaan muut ehdokkaat onnistuivat ujuttamaan Sauli Niinistölle omia ajatuksiaan.</p> <p>– Reagoivatko puolueet tappioonsa lainkaan vai laittavatko ne kaiken sen piikkiin, että Sauli Niinistö oli ylivoimainen vastustaja? Pitäisikö heidän lähteä tutkailemaan sitä, onko heidän oman järjestelmänsä sisällä ongelmia?</p> <p>Jokela pohtii, ovatko perussuomalaiset ja vihreät nuorempina puolueina hierarkialtaan suuria puolueita avoimempia siten, että niiden toimintaan kansalaiset voivat osallistua helpommin. Tätä Jokela toivoisi tutkittavan tarkemmin.</p> <p><strong>Suomalaiset äänestivät hallitsevien<br /> valtarakenteiden puolesta</strong></p> <p>Puoluerajojen rikkoutumista Suomen presidentinvaalissa ei voi verrata Ranskan ja Yhdysvaltain vastaaviin vaaleihin ainakaan Mikko Poutasen mielestä. Emmanuel Macronin voitto Ranskassa aiheutui Poutasen mukaan asetelmasta, jossa Macron asemoitui populisti Marine Le Peniä vastaan. Trump taas oli Yhdysvalloissa selvästi kansallismielisten ehdokas.</p> <p>– Macron ja Trump rikkoivat poliittisia raja-aitoja hyvin eri tavoilla. Trump kävi hallitsevia valtarakenteita vastaan, kun taas Macron edusti niitä, Poutanen sanoo.</p> <p>Suomessa äänestäjät kannattivat istuvaa presidenttiä ja äänestivät hallitsevan valtarakenteen puolesta.</p> <p>– Niinistön äänestäjistä hirveän moni ei kaipaa muutosta presidentin linjaan. Macronin tapauksessa taas äänestettiin nationalistista populismia vastaan. Se ei meidän vaaleissa noussut selkeästi esiin, vaikka sitä perussuomalaisten ehdokkaan kohdalla väläyteltiin mutta loppujen lopuksi aika maltillisesti, Poutanen sanoo.</p> <p> </p> <figure role="group"><img alt="Valtio-opin vaalikurssi/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="750ce342-734d-44ea-b6a2-bd5b857e9fe8" src="/sites/default/files/inline-images/opiskelijat%20290118%20JR%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Mikko Poutanen ja Josefina Sipinen (takana) vetävät valtio-opin kurssia, jossa opiskelijat Juulia Hietala ja Samuel Jokela (edessä) tekevät muiden mukana tutkimusta presidentinvaalien kommentaattoreista.</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p><strong>Ei tullut<br /> some-vaalia</strong></p> <p>Valtio-opin opiskelijat ovat kurssillaan pohtineet ja odottaneetkin sitä, että näistä presidentinvaaleista tulisi some-vaalit. Odotukset eivät aivan täyttyneet.</p> <p>Samuel Jokela seurasi erityisesti Pekka Haaviston ja Tuula Haataisen kampanjoita. Mielenkiintoisena hän pitää sitä, että Haavisto otti hetkellisesti käyttöön tubettajan. Myös Niinistön kampanja onnistui hyödyntämään yhtä Suomen suosituinta tubettajaa.</p> <p>– Sdp:n Tuula Haataisen kampanjalla oli selkeästi ongelma siinä, ettei se pystynyt rikkomaan omaa some-kuplaansa. Se ei noussut spontaanisti liikkeelle niin, että kansalaiset olisivat lähteneet tekemään omia Tuula-hashtag-meemejä, Jokela sanoo.</p> <p>Pekka Haavisto onnistui vuoden 2012 vaaleissa nousemaan vaali-ilmiöksi asetelmasta, joka sai voimansa reaktiosta perussuomalaisten vuoden 2011 jytky- vaalivoittoon.</p> <p>Näissä vaaleissa nähtiin yrityksiä käyttää pelaamista ja sosiaalista mediaa, mutta yritykset eivät lähteneet lentoon.</p> <p><strong>Vaalibudjetit<br /> nappikauppaa</strong></p> <p>Vaalibudjetit jäivät näissä presidentinvaaleissa pienehköiksi. Ylivoimaisesti suurin budjetti, 1,5 miljoona euroa, oli vaalit voittaneella Sauli Niinistöllä, joka kävi kampanjaa kokoomuspuolueen sijasta valitsijayhdistyksen nimissä.</p> <p>Muiden ehdokkaiden budjetit jäivät muutamaan sataan tuhanteen, jopa sitäkin pienemmiksi. Sdp:n Tuula Haataisen budjetti oli noin 600 000 euroa, keskustan Matti Vanhasen noin 550 000 euroa. Vihreiden Pekka Haavisto käytti vaaleihin noin 230 000 euroa. Paavo Väyrynen arvosteli jääneensä vaille puolueiden ja suuryritysten tukea. Hän käytti vaaleihin 40 000 euroa, joka kerättiin mukeja ja kirjoja myymällä.</p> <p>Josefina Sipinen haluaisi tietää, vaikuttiko vaaliasetelma ja yhden ehdokkaan vahva ennakkosuosio vaalibudjettien määriin. Näihin vaaleihin ei ehkä haluttu satsata sen vuoksi, että voittoa ei ollut luvassa.</p> <p>– Eivät puolueet voi olla osallistumattakaan, sillä ei ole sellaisia vaaleja, missä ei pitäisi pyrkiä saamaan näkyvyyttä myös tulevia vaaleja varten, Sipinen pohtii.</p> <p>Juulia Hietala sanoo havainneensa, että Haaviston kampanja vaikutti vähän väsyneeltä.</p> <p>– Ovatkohan kaikki olleet vähän kohmeessa? Onko kukaan halunnut panostaa, koska on ollut niin vahva ennakkosuosikki?</p> <p>Mikko Poutanen sanoo, että suomalainen vaalirahoitus on terveissä kantimissa.</p> <p>– Luojan kiitos meillä vaalirahoitus on ihan nappikauppaa Yhdysvaltoihin verrattuna. Puolella miljoonalla ei siellä saisi hoidettua edes yhtä osavaltiota saatikka suurkaupunkia, Poutanen sanoo.</p> <p><strong>Vaaleista ulkona on<br /> pelistä ulkona</strong></p> <p>Perussuomalaisista kesällä irronneen Sinisen tulevaisuuden jääminen pois presidentinvaaleista hämmästyttää valtio-opin kurssilaisia. Poisjäänti saattaa heijastua puolueen tulevaisuuteen negatiivisella tavalla.</p> <p>Josefina Sipinen sanoo, että tuntemattomalle uudelle puolueelle olisi ollut tärkeä tehdä itsensä tutuksi suurelle yleisölle myös presidentinvaalien kautta.</p> <p>– Jos näitä vaaleja sanottiin tylsiksi, niin ensi vuoden eduskuntavaalit ovat kyllä erittäin mielenkiintoiset. Silloin nähdään, mikä on Sinisten tulevaisuus, vakiinnuttaako se asemansa vai loikkaavatko kaikki keskustaan ja muihin puolueisiin. He eivät sitä pohjaa nyt presidentinvaaleissa rakentaneet, Sipinen hämmästelee.</p> <p>Samuel Jokela olisi halunnut nähdä, miten Sinisten ehdokas olisi kyennyt haastamaan perussuomalaisten Laura Huhtasaarta. Nyt ei syntynyt kilpailuasetelmaa myöskään Huhtasaaren ja Haaviston välille, vaikka se olisi voinut hyödyttää molempia ja viedä huomiota pois Niinistöltä.</p> <p><strong>Faktantarkistus<br /> uusi ilmiö</strong></p> <p>Tiedotusvälineiden ylläpitämät faktantarkistusryhmät olivat näiden vaalien uusi asia. Joukkorahoituksella kustannettu Faktabaari on toiminut jo aiemmin, mutta näissä valeissa myös valtamedia satsasi faktantarkistukseen.</p> <p>Mikko Poutanen arvioi, että valtamedian halu faktantarkistukseen on seurausta Trumpista ja Brexitistä.</p> <p>– Valtamedian legitimiteetti nojaa siihen, että heillä on demokraattinen institutionaalinen rooli siinä, että he pitävät päättäjiä rehellisinä. Jos sillä ei ole enää merkitystä, niin sittenhän medialle uhkaa tulla identiteettikriisi. Sen takia oletan, että faktantarkistus on niin voimakkaasti tullut esiin. Se on myös median oman identiteetin vahvistusta, että me ollaan vielä tärkeitä ja meillä on vielä rooli. Sitä on aiemmin pidetty itsestäänselvyytenä.</p> <p> </p> </div> <div class="field field--name-field-keywords field--type-entity-reference field--label-hidden field--items"> <div class="field--item"><a href="/taxonomy/term/25" hreflang="fi">JKK</a></div> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/politiikka-kiinnostaa-puolueet-eivat" data-a2a-title="Politiikka kiinnostaa, puolueet eivät"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share_save" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Fpolitiikka-kiinnostaa-puolueet-eivat&amp;title=Politiikka%20kiinnostaa%2C%20puolueet%20eiv%C3%A4t"></a></span> Mon, 29 Jan 2018 13:58:56 +0000 hvhela@uta.fi 3058 at http://www2.uta.fi Pandojen tarhauksen perustelut pettävät http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/pandojen-tarhauksen-perustelut-pettavat <span>Pandojen tarhauksen perustelut pettävät</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>9.1.2018 - 12:50</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Panda/ Kuva: Wikimedia Commmons" data-entity-type="file" data-entity-uuid="b3ac1f22-9600-465b-987c-a4f610632ceb" src="/sites/default/files/inline-images/1024px-Bao_Bao_Tree-850.jpg" /><figcaption><strong><em>Pandat ovat sympaattisia eläimiä, mutta niiden kuljettaminen Kiinasta Suomeen ei herätä ainakaan eläinsuojeluihmisten sympatiaa. Kuva: Wikimedia Commons</em></strong></figcaption></figure><h4>Ähtärin eläintarhaan tuodaan pandoja Kiinasta suojelun nimissä, vaikka laji ei ole enää uhanalainen</h4> <p>Teksti: <strong>Heikki Laurinolli</strong></p> <p>– Ei siinä ole luonnonsuojelun kannalta järkeä, sanoo ympäristöpolitiikan yliopistonlehtori <strong>Nina V. Nygren</strong> pandojen tuonnista Suomeen.</p> <p>Nygren on tutkinut liito-oravien suojelua, maankäytön konflikteja ja asiakkaiden kokemuksia eläintarhoista.</p> <p>Pandapariskunnan rahtaaminen Kiinasta Suomeen Ähtärin eläintarhaan hämmästyttää Nygreniä monestakin syystä. Pandat tulevat Suomeen tammikuussa, ja yleisö pääsee katselemaan niitä helmikuussa Ähtärin pandataloon.</p> <p>– Pandojen tuontia perustellaan niiden suojelulla, mutta eivät pandat enää ole uhanalaisia. Tietysti niihin kohdistuu uhkia, mutta miksi ne pitää roudata tänne asti suojelun takia? Ei se kovin tukeva argumentti ole, Nygren sanoo.</p> <p>Tampereelta lopetettiin delfinaario eläinsuojelun nimissä. Miksi pandat sopisivat Suomeen, kun delfiinit eivät kelvanneet?</p> <p>– Delfiinit ovat kenties julmin jäävuoren huippu. Älykkäitä eläimiä metsästetään julmasti luonnosta ja sijoitetaan pieniin ja köyhiin tiloihin ihmisten katsottavaksi.</p> <p>Pandojen tuontia perustellaan suojelulla toisin kuin delfiinien tarhausta. Ähtäri vetoaa kansainvälisen luonnonsuojeluliiton strategiaan, mutta Suomen eläinsuojeluyhdistys on toista mieltä lausunnossaan, jonka mukaan pandat eivät sovi Suomeen. Sen mielestä pandoja tulisi mieluummin auttaa lähellä niiden luontaista elinympäristöä.</p> <p><strong>Eläintarhojen<br /> rooli muuttuu</strong></p> <p>Pandojen tuontia arvostelevat samat tahot, jotka ovat kritisoineet koko eläintarhainstituutiota. Eläinoikeusjärjestöjen mielestä eläimiä ei pitäisi lainkaan pitää vangittuina.</p> <p>Nina V. Nygrenin mielestä luonnonsuojelu pitäisi järjestää kokonaan uusiksi siten, että ei suojeltaisi vain pieniä rajattuja alueita.</p> <p>– Ekosysteemit muuttuvat, kun ilmasto muuttuu. Ei riitä, että pidetään joku alue samanlaisena kuin se oli joskus ennen. Pitää ottaa aktiivisempi ote, Nygren sanoo.</p> <p>Eläintarhoja voidaan Nygrenin mielestä tarvita eläinten siirtoihin muuttuvissa ilmasto-oloissa.</p> <p>– En ole sitä mieltä, ettei ihmisten pitäisi olla lainkaan tekemissä eläinten kanssa. Olen sitä mieltä, että ihmisille on tärkeää olla tekemisissä esimerkiksi lemmikkien kanssa.</p> <figure role="group"><img alt="Nina VB. Nygren/ Kuva: Aleksi Poutanen" data-entity-type="file" data-entity-uuid="89384b11-cdae-4923-8299-a07a89de3b92" src="/sites/default/files/inline-images/38004532245_3216fbe87f_o%20Aleksi%20Poutanen%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Nina V. Nygren haluaisi järjestää luonnonsuojelun kokonaan uusiksi. Eläintarhoille voisi löytyä luonteva rooli ilmastonmuutoksen siirtymävaiheessa, kun uhanalaiset lajit tarvitsevat suojelua. Kuva: Aleksi Poutanen</em></strong></figcaption></figure><p>Nygrenin mukaan villieläinsairaalat ovat yleisesti hyväksytty osa eläintarhojen toimintaa. Eläintarhoissa elää myös luonnonvaraisia tai laittomasti lemmikeiksi tuotuja eläimiä, joita ei voida palauttaa takaisin luontoon. Toisaalta kovin pieni eläintarha ei luultavasti pysty pitämään yllä villieläinsairaalaa.</p> <p>Nygren pitää jonkin verran parempina erilaisia safarityyppisiä konsepteja, joissa ihminen menee aitauksen sisälle katsomaan eläimiä. Toisaalta monet maailman suojelualueet ovat muuttumassa eräänlaisiksi eläintarhoiksi, kun suojelualueiden tila kutistuu.</p> <p>Maailmalla on visioitu virtuaalisia eläintarhoja, joissa ihmiset pääsisivät villin luonnon keskelle datalasien tai muiden teknisten ratkaisujen avulla.</p> <p>– En usko, että se riittää ihmisille, koska elävän eläimen näkemisellä on selvästi jotakin tärkeää merkitystä ihmiselle. Sen vuoksi eläintarhat ovat selvinneet niin kauan, Nygren arvioi.</p> <p><strong>Elintarhat käänsivät<br /> konseptin ympäri</strong></p> <p>Eläintarhojen konsepti on kääntynyt päälaelleen muutaman viime vuosikymmenen aikana. 1960- ja 1970 luvuilla alkoi nousta kritiikkiä eläintarhoja kohtaan siitä, että ne tarhaavat eksoottisia eläimiä ja edesauttavat siten niiden kuolemista sukupuuttoon. Nyt eläintarhat sanovat olevansa luonnonsuojelun edistäjiä.</p> <p>– Se oli taitava liike, kun tavoite käännettiin ympäri sillä tavalla, että nyt tarhat tekevätkin luonnonsuojelua ja opettavat eläimistä ja luonnonsuojelusta.</p> <p>Oliko se huijausta?</p> <p>– Ei niinkään voi sanoa. Instituution selviytymisen kannalta katsoen se oli tarpeellinen ratkaisu, mutta kyllä se vanha historia, eksoottisten eläinten näyttely, siellä edelleen on olemassa. Kyllähän eläintarhoissa on pääasiassa muualta tulevia eläimiä ja vähemmän suomalaisia.</p> <p>Tampereen Sorsapuistossa sijainnut eläintarha kaatui 1970-luvulla vanhaan konseptiin, jossa vetonaulana oli kaukaa tuotuja leijonia liian pienissä häkeissä.</p> <p><strong>Eläinoikeudet huolettivat<br /> Korkeasaaren kävijöitä</strong></p> <p>Nina V. Nygren teki Sanna Ojalammen kanssa haastattelututkimuksen Helsingin Korkeasaaren eläintarhan asiakkaista. Tutkimus tehtiin tilannehaastattelujen avulla huhti-kesäkuussa 2016, ja tulokset julkaistaan tieteellisessä Anthrozoös-lehdessä keväällä 2018.</p> <p>Tutkimuksesta kävi ilmi, että eläinoikeusnäkökulma on voimistumassa. Asiakkailta ei suoraan kysytty eläinsuojelusta, mutta monet ottivat aiheen omaehtoisesti esille. Monet halusivat puhua spontaanisti siitä, että eläintarhassa käynti aiheutti heille ristiriitaisia tunteita. Kysely ei antanut tilastollisesti edustavia tuloksia, mutta vaikutelmaksi jäi, että nuoret aikuiset suhtautuivat kriittisimmin.</p> <figure role="group"><img alt="Korkeasaari/ Kuvat: Nina V. Nygren" data-entity-type="file" data-entity-uuid="ba92ed0f-f41c-458d-8aae-d923200edeb7" src="/sites/default/files/inline-images/elaintarha%20combo%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Korkeasaaren eläintarha on muuttamassa tiedotuslinjaansa niin, että luonnonsuojelukasvatus painottuu entistä enemmän. Kuvat: Nina V. Nygren</em></strong></figcaption></figure><p>Tutkimuksen suurimpana löydöksenä Nygren pitää sitä, että luonnonsuojeluinformaatio ei ollut kovin hyvin esillä Korkeasaaressa, vaikka eläintarha sanookin toimivansa luonnonsuojelun puolesta.</p> <p>– Voisi ajatella, että eläintarhoissa olisi opetusmielessä esillä informaatiota, joka herättäisi kävijöissä ymmärrystä luonnonsuojelua kohtaan. Ehkä silloin vielä, kun me tutkimusta tehtiin, se ei oikein vielä onnistunut.</p> <p>Nygren arvioi, että Korkeasaari on tutkimuksen seurauksena muuttamassa omaa tiedotuslinjaansa niin, että luonnonsuojelukasvatus painottuu entistä enemmän.</p> <p><strong>Tutkija tuntee surua<br /> häkkieläimiä kohtaan</strong></p> <p>Suomessa on Wikipedian mukaan 12 eläintarhaa. Suurimmat niistä ovat Korkeasaaren jälkeen Ähtärin ja Ranuan eläinpuistot. Tampereellakin on delfinaarion lopettamisen jälkeenkin tarhattuja eläimiä Näsinneulan akvaariossa, Särkänniemen kotieläinpuistossa ja Sorsapuiston lintuhäkeissä.</p> <p>Tutkija Nina V. Nygren ei ole vuosikausiin halunnut käydä eläintarhoissa eikä viedä niihin lapsiaankaan. Työnsä puolesta hän on silti joutunut näkemään tarhattuja eläimiä.</p> <p>– Eläinten käytöksestä tulee paha olo, kun näkee niiden kiertävän pientä kehää. Sen päälle tulee vielä akateemista tietoa eläintarhoista. Onhan ne kyllä jänniä ja mielenkiintoisia paikkoja. Niin kauan niitä on pyöritetty, että joku merkitys niillä selvästi on. Suurin osa perheistä käy joskus eläintarhoissa, mutta miksi? Se on jännä kysymys.</p> <p>Eiväthän ihmiset muuten näkisi eksoottisia eläimiä?</p> <p>– Mutta miksi niitä pitää nähdä? Se on mielenkiintoinen kysymys. Onhan televisio ja kirjoja. Mikä siinä on, että pitää livenä nähdä?</p> <p>Tunnetko inhoa, kun menet eläintarhaan?</p> <p>– Surua mieluummin. Se on ristiriitaista. Tekeväthän eläintarhat paljon hyvääkin työtä, Nygren myöntelee.</p> <p>Loukkaantuneiden eläinten auttamisen rinnalle nousee tieto siitä, että näytteille asetetaan eksoottisia eläimiä, joita ei ole valittu pelkästään luonnonsuojeluperustein.</p> <p>Eläintarhoissa suojeltujen eläinkantojen luontoon palauttamisen onnistumisprosentit ovat yleisesti ottaen aika heikkoja. Puutteita eläintarhoista löytyy.</p> <p>Pitäisikö eläintarhat lopettaa?</p> <p>– Siihen en osaa vastata. Se on monimutkainen kysymys, Nygren sanoo.</p> <p>Eläintarhoille voisi löytyä luonteva rooli ilmastonmuutoksen siirtymävaiheessa, kun uhanalaiset lajit tarvitsevat suojelua.</p> <p>– Kyllä eläintarhoissakin pohditaan vakavasti, miten toimia tässä maailmanlaajuisessa muutostilanteessa ja mitä lajeja tulisi ihmisen säilyttää. Eläinten tarhaus on hyvin paljon resursseja vievää toimintaa. Osaammeko valita oikeat lajit säilytettäviksi?</p> <p> </p> </div> <div class="field field--name-field-keywords field--type-entity-reference field--label-hidden field--items"> <div class="field--item"><a href="/taxonomy/term/25" hreflang="fi">JKK</a></div> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/pandojen-tarhauksen-perustelut-pettavat" data-a2a-title="Pandojen tarhauksen perustelut pettävät"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share_save" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Fpandojen-tarhauksen-perustelut-pettavat&amp;title=Pandojen%20tarhauksen%20perustelut%20pett%C3%A4v%C3%A4t"></a></span> Tue, 09 Jan 2018 10:50:04 +0000 hvhela@uta.fi 2949 at http://www2.uta.fi Tampereella kartoitetaan äitiyspakkauksen levinneisyyttä http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/tampereella-kartoitetaan-aitiyspakkauksen-levinneisyytta <span>Tampereella kartoitetaan äitiyspakkauksen levinneisyyttä</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>13.12.2017 - 09:03</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Annariina Koivu/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="9827443e-7c9e-47a2-a1be-00a73db613d5" src="/sites/default/files/inline-images/%C3%A4itiyspakkaus%20koivu%20JR%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Tutkijatohtori Annariina Koivu sanoo, että äitiyspakkaus on huikea sosiaalinen innovaatio, josta suomalaiset saavat olla ylpeitä. Kuvat: Jonne Renvall ja Annika Söderblom © Kela</em></strong></figcaption></figure><h4>Ainakin noin 60 erilaista äitiyspakkausprojektia toimii tällä hetkellä eri maissa</h4> <p>Tampereen yliopistossa tehdään kaikkien aikojen ensimmäistä tutkimusta siitä, kuinka laajalle äitiyspakkaus on levinnyt maailmalla.</p> <p>– Kartoitamme sitä, kuinka eri organisaatiot ja ryhmät ovat inspiroituneet Suomen äitiyspakkauksesta, jota on rummutettu viime vuosina aiempaa enemmän ulkomailla, sanoo tutkijatohtori <strong>Annariina Koivu</strong>, joka vastaa tutkimushankkeesta ”Thinking outside the box”.</p> <p>Laki äitiysavustuksesta säädettiin Suomessa 80 vuotta sitten. Julkisuudessa on arvioitu, että äitiyspakkaus on levinnyt jo 30 maahan. Koivu arvioi, että erilaisia äitiyspakkaushankkeita eri maissa on todellisuudessa tuplamäärä eli noin 60.</p> <p>Äitiyspakkauksen leviäminen on Pisa-menestyksen ohella nostanut Suomessa kansallista itsetuntoa.</p> <p>– On tärkeää, ettei ajatella vain niin, että nyt lähdetään joko tuomaan tai viemään äitiyspakkausta, mutta kyllä tästä huikeasta sosiaalisesta innovaatiosta saa olla ylpeä. Se on mahtava juttu, että eri maat pystyvät käyttämään sitä hyväkseen, Koivu sanoo.</p> <p><strong>Suomalaisen mallin<br /> paikallisia sovelluksia</strong></p> <p>Tampereen yliopiston <em>Global Health and Development</em> -yksikössä tehtävässä kartoituksessa joudutaan miettimään tarkkaan, millaiset kokonaisuudet lasketaan äitiyspakkauksiksi.</p> <p>– Jos joku tekee hyväntekeväisyyttä ja kerää lastenvaatteita jaettavaksi, niin onko se sitten loppupeleissä äitiyspakkaus, Annariina Koivu pohtii.</p> <p>Suomen äitiyspakkaus on suunniteltu suomalaisiin oloihin ja suomalaisiin tarpeisiin. Sama malli ei sellaisenaan toimi kaikkialla maailmassa.</p> <p>Uusimpia äitiyspakkauksen kokeilijoita ovat Skotlanti ja Kanada, jossa toteutus poikkeaa huomattavasti suomalaisesta versiosta.</p> <p>– Kenian pakolaisleireille ollaan suunnittelemassa ja viemässä äitiyspakkausta, jolla on taas ihan toisenlainen idea, Koivu kertoo.</p> <p>Suomessa äitiyspakkaus on tarjolla kaikille äideille, mutta muualla se voidaan suunnata erityisryhmille kuten teiniäideille tai huono-osaisille. Suomessa pakkauksen saamisen ehtona on äitiysneuvolassa käyminen. Jossakin muualla vaatimuksena voi olla vaikkapa nettipohjaiseen koulutusohjelmaan osallistuminen.</p> <p>Ajatus äitiyspakkauksesta sai innostuneen vastaanoton Namibiassa, kun Annariina Koivu oli toukokuussa puhumassa isossa konferenssissa, jossa oli mukana maan päättäjiä ministereitä myöten. Nyt vireillä on aloitteita, jotka tähtäävät namibialaisten omista tarpeista lähtevään kokeiluun.</p> <p><strong>Pahvilaatikon tilalle<br /> pussi tai ämpäri</strong></p> <p>Äitiyspakkaus-ajatukseen perustuvia projekteja on kaikilla mantereilla Antarktista lukuun ottamatta. Muodot ja sisällöt vaihtelevat.</p> <p>Suomessa äitiyspakkaukseen kuuluvat muun muassa ulkohaalarit, toppapuku ja rukkaset. Tropiikissa niitä tärkeämpi olisi malariaverkko, joka voidaan laittaa vauvan sängyn päälle. Jossakin päin maailmaa tärkeällä sijalla voisi olla informaatiomateriaali äidin masennuksesta tai tieto nettiohjelmasta, jonka kautta saa kontaktin toisiin äiteihin.</p> <p>– Kiinnostavaa on se kokonaisuus, että tämä suomalainen huikea sosiaalinen innovaatio on saanut erilaisia versioita ympäri maailman, Annariina Koivu sanoo.</p> <p>Tutkimushankkeessa mukana oleva vietnaminen <strong>Yen Phan</strong> kertoo, ettei äitiyspakkausta ainakaan vielä ole käytössä hänen maassaan. Pakkausta pitäisikin muuttaa vastaamaan Vietnamin trooppista ilmastoa, johon suomalaiset vaatevalinnat eivät sellaisenaan sovellu.</p> <figure role="group"><img alt="Yen Phan/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="32035772-40f2-486b-a70f-72034dfb316e" src="/sites/default/files/inline-images/%C3%A4itiyspakkaus%20phan%20JR%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Vietnamilainen Yen Phan kertoo, että äitiyspakkauksen sisältö pitäisi soveltaa trooppisiin oloihin, jos sitä halutaan jakaa Vietnamissa.</em></strong></figcaption></figure><p>Suomalainen idea pahvilaatikon käytöstä lapsen sänkynä ei Vietnamissa onnistuisi, sillä maassa ei ole hyväksyttävää nukuttaa lasta laatikossa.</p> <p>– Nukkuminen pahvilaatikossa on kulttuurisesti sensitiivinen asia. Joissakin maissa nähdään, että vauvan paikka on äidin vierellä ja rinnalla. Siihen vaikuttavat monet syyt, Annariina Koivu kertoo.</p> <p>Joissakin maissa koko laatikko voi olla tarpeeton. Koivu arvioi, että tavarat saattaisivat sopia paremmin muovi- tai peltiämpäriin, jota voi käyttää peseytymiseen. Pussikin voisi toimia.</p> <p>Tutkimushankkeen nimi ”Thinking outside the box” viittaa juuri siihen, että tutkijankin pitää kyetä ajattelemaan boksin ulkopuolelta eikä edes äitiysboksi ole kaikkialla samanlainen laatikko.</p> <p>Äitiyspakkauksessa ei ole kysymys vain materiaalin jakelusta. Tutkimushankkeessa mukana oleva <strong>Ella Näsi</strong> haluaa viestinnän asiantuntijana katsoa, kuinka paljon äitiyspakkauksen jakeluun liittyy äitien ohjausta. Suomessa neuvola jakaa ohjeet ja äitiyspakkaus tarjoaa materiaaliset perusasiat. Muualla asetelma voi saada toisenlaisia sävyjä.</p> <p><strong>Bisnesmiehiä vai<br /> hyväntekijöitä?</strong></p> <p>Suomessa äitiyspakkaus kuuluu hyvinvointivaltion palveluihin. Tämä malli ei toimi maissa, joista saattaa puuttua koko hyvinvointivaltio.</p> <p>Äitiyspakkauksen jakelu voi olla yliopistokeskeinen projekti ja osa tutkimustoimintaa. Pakkauksen jakajina voivat olla kansalaisjärjestöt tai kaupalliset toimijat kuten sosiaaliset firmat, jotka eivät tähtää rahalliseen voittoon. Annariina Koivu sanoo, että rajanveto on vaikeaa siitä, mikä on kaupallista ja mikä ei.</p> <p>– Kun julkiset toimijat tekevät yhteistyötä kaupallisten tahojen kanssa, niin menee aika hämäräksi, onko tämä nyt julkista, puolijulkista vai jotakin muuta.</p> <p>Voisiko äitiyspakkauksen jakelu toimia bisneksenä?</p> <p>– Se on jo bisnes ympäri maailmaa. Kun puhuin Namibiassa, niin jo ensimmäisellä tauolla minulle annettiin käyntikortti käteen, että juuri meidän bisnes haluaa olla rakentamassa suomalaista babyboksia. Vastasin, että keskustelut ovat kesken yliopisto- ja kansalaisjärjestöpartnereiden kanssa.    </p> <p>Amerikassa ja Suomessakin on firmoja, jotka myyvät omaa versiotaan äitiyspakkauksesta. Kirjo ulkomailla on laaja ja mukana on yrittäjiä, jotka mainostavat olevansa voittoa tavoittelemattomia ja ajavansa yhteistä hyvää.</p> <p>Onko kaupallisuus hyvä asia?</p> <p>– Kyllä minun sydän sykkii enemmän mallille, jossa mietitään, miksi me tätä teemme, keitä me haluamme auttaa tai tavoittaa ja millä tämä kustannetaan. Tämä on ihan muuta kuin puhtaasti kaupallista toimintaa.</p> <figure role="group"><img alt="Ella Näsi/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="7d069c2a-cfbb-433b-86c1-82101b653058" src="/sites/default/files/inline-images/%C3%A4itiyspakkaus%20n%C3%A4si%20JR%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Ella Näsi tutkii viestinnän asiantuntijana, kuinka paljon äitiyspakkauksen jakeluun liittyy äitien ohjausta eri puolilla maailmaa.</em></strong></figcaption></figure><p><strong>Vaikuttavuutta<br /> ei ole tutkittu</strong></p> <p>Suomessa on Annariina Koivun mukaan hämmästyttävän vähän tutkittua tietoa äitiyspakkauksesta.</p> <p>– Siinä on aukko, joka suorastaan ihmetyttää. Pakkauksen historiaa on tutkittu, ja Kela on tehnyt kotimaisia kartoituksia, mutta meidän tietojemme mukaan kukaan ei tällä hetkellä yritä katsoa maailmanlaajuista kokonaisuutta.</p> <p>Äitiyspakkauksen todellisia vaikutuksia ei ole tutkittu, vaikka Suomessa vallitseekin konsensus sen hyödyistä. Koivu sanoo, että pakkauksen vaikutusta on vaikea erottaa yleisestä terveydenhuollon kehittymisestä ja samoihin aikoihin levinneen neuvolatoiminnan vaikutuksista.</p> <p>– Niillä paikkakunnilla Suomessa, mihin lastenneuvoloita perustettiin, tippui imeväiskuolleisuus viidestätoista kolmeen prosenttiin kolmessa vuodessa, Koivu kertoo.</p> <p>Ensimmäinen neuvola aloitti Lastenlinnan halkokellarissa 1922. Äitiyspakkaukset levisivät ympäri maan vuodesta 1937 alkaen, jolloin laki äitiyspakkauksista tuli voimaan.</p> <p>Samaan kehityskulkuun liittyvät köyhyyden väheneminen, antibioottien leviäminen, rokotusten aloittaminen, infektioiden hoidon kehittyminen ja sotavuodet, jotka sotkevat kunkin yksittäisen tekijän vaikuttavuuden arviointia.</p> <p>– Äitiyspakkauksen terveysvaikutuksen esiin kaivaminen on tosi hankalaa, mutta yleinen konsensus on se, että se on ollut mukana vähentämässä imeväisyyskuolleisuutta Suomessa.</p> <p><strong>Namibia käytännön<br /> tutkimuskohteeksi</strong></p> <p>Tutkimushankkeen kansainvälisen kartoituksen rahoittaa Mannerheimin Lastensuojeluliitto, jonka ansiosta äitiyspakkaus otettiin aikanaan Suomessa käyttöön. Liitto aloitti jo 1920-luvulla kiertokoritoiminnan, joka oli äitiyspakkauksen alkumuoto.</p> <p>Äitiyspakkauksen levinneisyyskartoitus valmistuu ensi vuoden 2018 maaliskuussa, jonka jälkeen tutkimushanke voi jatkua käytännön suuntaan.</p> <p>Namibia on todennäköinen kohde jatkotutkimukselle, jossa arvioitaisiin tarkemmin äitiyspakkauksen käyttöönottoa. Tavoitteena on kartoittaa ennen ja jälkeen -vaikutusta systemaattisella ja kestävällä tavalla.</p> <p>– Maailmassa on liikaa yksittäisiä kertaprojekteja. Me olemme kiinnostuneet enemmän sellaisista hankkeista, joilla on edellytykset pystyä tuottamaan hyvinvointia kestävästi ja jatkumaan pitkään valtion tai jonkun muun pitkäaikaisen toiminnan kautta, Annariina Koivu sanoo.</p> <p>Teksti: <strong>Heikki Laurinolli</strong></p> <p> </p> </div> <div class="field field--name-field-keywords field--type-entity-reference field--label-hidden field--items"> <div class="field--item"><a href="/taxonomy/term/45" hreflang="fi">SOC</a></div> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/tampereella-kartoitetaan-aitiyspakkauksen-levinneisyytta" data-a2a-title="Tampereella kartoitetaan äitiyspakkauksen levinneisyyttä"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share_save" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Ftampereella-kartoitetaan-aitiyspakkauksen-levinneisyytta&amp;title=Tampereella%20kartoitetaan%20%C3%A4itiyspakkauksen%20levinneisyytt%C3%A4"></a></span> Wed, 13 Dec 2017 07:03:54 +0000 hvhela@uta.fi 2890 at http://www2.uta.fi