Tampereen yliopisto http://www2.uta.fi/rss.xml fi Likaiset kädet suojaavat ihmistä immuunisairauksilta http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/likaiset-kadet-suojaavat-ihmista-immuunisairauksilta <span>Likaiset kädet suojaavat ihmistä immuunisairauksilta</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>15.6.2018 - 15:12</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Likaiset kädet/ Kuva: Jenni Toivonen" data-entity-type="file" data-entity-uuid="3cce3446-da77-47bc-98d9-06a24bd56d3d" src="/sites/default/files/inline-images/k%C3%A4sienpesu%20120618%20JT%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Kaupunkilaiset ovat usein vieraantuneet luonnosta eivätkä sotke käsiään. Liian vähäisen mikrobialtistuksen on epäilty aiheuttavan allergioita, astmaa, ykköstyypin diabetesta, keliakiaa ja suolistosairauksia. Kuva: Jenni Toivonen</em></strong></figcaption></figure><h4>Jo kahden viikon altistus voi parantaa kaupungissa asuvan ihmisen mikrobiston monimuotoisuutta</h4> <figure role="group" class="align-right"><img alt="Heikki Hyöty/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="8c5d3436-79d0-48a8-ac4f-48b5d8064865" src="/sites/default/files/inline-images/hy%C3%B6ty%20heikki%20150618%20JR%2004%20350pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Professori Heikki Hyöty sanoo, että immuunipuolustusjärjestelmä tarvitsee harjoitusta. Asfalttiympäristössä sitä ei tule. Kuva: Jonne Renvall</em></strong></figcaption></figure><p>Teksti: <strong>Jaakko Kinnunen</strong></p> <p>Tuore tutkimus osoittaa, että käsiin hierottava metsäinen maa-aines lisää suoliston ja ihon mikrobiston monipuolisuutta. Nykyisen tutkimustiedon valossa laaja mikrobialtistus suojaa ihmistä monilta immuuni- ja autoimmuunisairauksilta.</p> <p>– Tavoitteena oli etsiä keino kadotetun luontoyhteyden palauttamiseksi, professori <strong>Heikki Hyöty</strong> Tampereen yliopistosta kertoo.</p> <p>Tutkimus perustuu biodiversiteettihypoteesiin. Jos immuunipuolustusjärjestelmä ei saa riittävästi harjoitusta, se ei välttämättä osaa erottaa elimistölle oikeasti vaarallisia mikrobeja harmittomista altisteista. Seurauksena voi olla esimerkiksi allergia, jossa immuunipuolustusjärjestelmä hyökkää harmitonta siitepölyä vastaan. Kehon turvajärjestelmä voi myös hyökätä suoliston normaaleja mikrobeja vastaan, mikä voi aiheuttaa kroonisen suolistosairauden.</p> <p>– Jos elimistö ei saa riittävästi mikrobialtistusta, immuunipuolustusjärjestelmän kyky kontrolloida ylilyöntejä heikkenee. Tätä tarkoitetaan biodiversiteettihypoteesilla, Hyöty kertoo.</p> <p>Tutkimuksessa olivat mukana myös Helsingin yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto. Hyöty jakaa kiitosta erityisesti Helsingin yliopiston dosentti Aki Sinkkoselle ja TTY:n professori Juho Rajaniemelle.</p> <p><strong>Koehenkilöt hieroivat<br /> käsiinsä metsämaata</strong></p> <p>Tutkimuksessa neljätoista kaupungissa asuvaa koehenkilöä hieroivat käsiinsä metsämaaperäistä pulveria kolmesti päivässä kahden viikon ajan. Koehenkilöitä ohjeistettiin pesemään kätensä hanavedellä ilman saippuaa.</p> <p>Pulveri oli monipuolinen sekoitus maa- ja kasviperäisiä ainesosia. Pulveriin jauhettiin esimerkiksi sammalta, puista pudonneita lehtiä ja multaa.</p> <p>– Tarkoituksena oli, että mikrobien monimuotoisuus on mahdollisimman suuri. Koehenkilöiden iholle annosteltiin suuri määrä luonnon normaaleja bakteereja ja viruksia, joihin immuunipuolustusjärjestelmä reagoi, Hyöty sanoo.</p> <p>Koehenkilöt keräsivät ulostenäytteen ennen altistumisen aloitusta, altistusjakson päättyessä ja kolme viikkoa altistumisen päättymisen jälkeen. Lisäksi he keräsivät pyyhkäisynäytteen käsivarren iholta. Koehenkilöiltä kerättiin myös verinäytteet kokeen päättyessä.</p> <p>Tutkimuksessa havaittiin, että vain kahden viikon altistus mikrobeille voi parantaa kaupungissa asuvan ihmisen mikrobiston monimuotoisuutta merkittävästi.</p> <p>– Vastaavaa tulosta on vaikeaa saada probiooteilla, joita on myös tutkittu biodiversiteettihypoteesin yhteydessä, Hyöty sanoo.</p> <p><strong>Asfalttiympäristö<br /> ei sovi ihmiselle</strong></p> <p>Etenkin rikkaissa länsimaissa normaali arki on muuttunut lyhyessä ajassa merkittäväsi: ihmiset asuvat kerrostaloissa, joiden pihat on asfaltoitu, käsiä pestään saippualla useita kertoja päivässä ja koteja siivotaan erilaisilla kemikaaleilla.</p> <p>– Immuunipuolustusjärjestelmä tarvitsee harjoitusta. Asfalttiympäristössä sitä ei tule, Hyöty sanoo.</p> <p>Erityisen tärkeää monipuolinen mikrobialtistus on ensimmäisen elinvuoden aikana. Tuona aikana on tärkeää, että immuunipuolustusjärjestelmä saa riittävästi harjoitusta, jotta se voi kehittyä normaalisti.</p> <p>Liian vähäisen mikrobialtistuksen on epäilty aiheuttavan ainakin allergioita, astmaa, ykköstyypin diabetesta, keliakiaa ja monia tulehduksellisia suolistosairauksia, kuten Crohnin tautia.</p> <p>– Nämä sairaudet lisääntyvät hurjaa vauhtia kaikissa länsimaissa. Muutos on niin nopeaa, että se ei voi johtua geneettistä syistä. Siispä syyn täytyy löytyä muuttuneesta elinympäristöstä, Hyöty kertoo.</p> <p>Tutkimuksen tulos tukee biodiversiteettihypoteesin oletuksia. Kun ihmiskunta muuttaa kaupunkeihin, tarvitaan uusia keinoja luontosuhteen ylläpitämiseksi.</p> <p>– Täytyy pitää mielessä, että kyseessä on pilottitutkimus. Jatkotutkimuksissa täytyy selvittää, voidaanko tällä ehkäistä immuunisairauksia, Hyöty sanoo.</p> <p><a href="https://www.futuremedicine.com/doi/full/10.2217/fmb-2017-0286?url_ver=Z39.88-2003&amp;rfr_id=ori%3Arid%3Acrossref.org&amp;rfr_dat=cr_pub%3Dpubmed&amp;">Noora Nurminen, Jake Lin, Mira Grönroos, Riikka Puhakka, Lenka Kramna, Heli K Vari, Hanna Viskari, Sami Oikarinen, Marja Roslund, Anirudra Parajuli, Iiris Tyni, Ondrej Cinek, Olli Laitinen, Heikki Hyöty &amp; Aki Sinkkonen: Nature-derived microbiota exposure as a novel immunomodulatory approach</a></p> <p> </p> <p><a href="https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1002/mbo3.645">Mira Grönroos, Anirudra Parajuli, Olli H. Laitinen, Marja I. Roslund, Heli K. Vari, Heikki Hyöty, Riikka Puhakka, Aki Sinkkonen: Short‐term direct contact with soil and plant materials leads to an immediate increase in diversity of skin microbiota</a></p> <p> </p> </div> <div class="field field--name-field-keywords field--type-entity-reference field--label-hidden field--items"> <div class="field--item"><a href="/taxonomy/term/30" hreflang="fi">MED</a></div> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/likaiset-kadet-suojaavat-ihmista-immuunisairauksilta" data-a2a-title="Likaiset kädet suojaavat ihmistä immuunisairauksilta"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Flikaiset-kadet-suojaavat-ihmista-immuunisairauksilta&amp;title=Likaiset%20k%C3%A4det%20suojaavat%20ihmist%C3%A4%20immuunisairauksilta"></a></span> Fri, 15 Jun 2018 12:12:34 +0000 hvhela@uta.fi 40278 at http://www2.uta.fi Klovneria vapautti näyttelijän mielikuvituksen ja estottomuuden http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/klovneria-vapautti-nayttelijan-mielikuvituksen-ja-estottomuuden <span>Klovneria vapautti näyttelijän mielikuvituksen ja estottomuuden</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>8.6.2018 - 09:47</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Bignose Laura Rämä/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="0421618b-80e9-4bdb-a578-85c50b9e9950" src="/sites/default/files/inline-images/bignose%20JR%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Klovnisooloperformanssit ovat osa Laura Rämän työtä. Big nose -hahmo on esiintynyt muun muassa eduskuntatalon portailla. Kuva: Jonne Renvall</em></strong></figcaption></figure><h4>Laura Rämän näyttelijäntyön taustalla vaikuttaa vankka kokemus klovnina esiintymisestä</h4> <p>Teksti: <strong>Milla Pyyny</strong></p> <p>– Utelias, kysyvä ja ihmettelevä.</p> <p>Kolme sanaa, joilla näyttelijä <strong>Laura Rämä</strong>, 36, kuvailisi klovnin perusolemusta. Samaan aikaan hän kuvailee omaa näyttelijäpersoonaansa.</p> <p>Matka klovnia muistuttavaksi näyttelijän omakuvaksi ei ole syntynyt hetkessä.</p> <p>Kipinä teatteriin syttyi jo pienenä, kun Laura ihastui teatterin atmosfääriin, jännitykseen ja pimeyteen. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä avustajan pesti Kouvolan teatterissa sekä viisi vuotta myöhemmin pääsy Tampereen yliopiston näyttelijänkoulutukseen olivat askelia kohti näyttelijän ammattia.</p> <p>17-vuotisen matkan varrelle on kertynyt lukuisia produktioita ja performansseja, työtä ja opiskelua – limittäin ja vuorotellen.</p> <figure role="group"><img alt="Laura Rämä luentosalissa/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="ed28f9bc-900d-4812-818b-345c481d2341" src="/sites/default/files/inline-images/rama%20laura%20280518%20JR%2001%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>– Olen tullut pystymetsäläisenä lehmien vierestä suureen yliopistomaailmaan. Yliopisto onkin avannut ymmärrystä siihen, miten erilaiset ihmiset toimivat yhdessä, Laura Rämä kertoo. Kuva: Jonne Renvall</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p><strong>Pienestä maalaiskylästä<br /> luentosaleihin</strong></p> <p>Nuori ja utelias 19-vuotias Laura kulkee Tampereen yliopiston käytävillä. Teatterin ja draaman tutkimuksen opinnot olivat tiensä alussa, ja kaikki tuntui uudelta ja ihmeelliseltä. Nuorelle opiskelijalle oli avautunut suuri maailma monine tieteenaloineen. Elettiin vuotta 2001.</p> <p>Uusien ihmisten määrä sekä elämän ja virikkeiden runsaus pienestä kylästä kotoisin olevalle maalaistytölle oli hämmästyttävää, samalla vaikeaakin. Yliopisto-opiskelu oli Lauralle ihmettelyn ja oppimisen aikaa.</p> <p>– Minulla oli tapana availla luentosalien ovia ja istuutua vieraille luennoille takariviin kuuntelemaan. Oli aihe mikä hyvänsä, se imaisi minut mukaansa.</p> <p>Näyttelijäopinnot tulivat kuvioihin vuonna 2006. Maisterintutkinto draamalta jäi odottamaan valmistumistaan, kun Laura pääsi Tampereen yliopiston näyttelijäkoulutukseen Nätyyn.</p> <p>Siellä hän löysi palan näyttelijäidentiteettiään.</p> <figure role="group"><img alt="Sairaalaklovni Laura Rämä/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="49af9cbd-5d6c-412e-9139-53672c1e751c" src="/sites/default/files/inline-images/sairaalaklovnit%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Sairaalaklovnityötä tehdään pareittain. Toiminta ei perustu valmiisiin pelle-esityksiin, sillä tarkoitus on mennä tilanteen ehdoin.</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p><strong>Näty avasi silmät<br /> klovneriaan</strong></p> <p>Nätyssä opiskelijoita heräteltiin heittäytymisen ja improvisaation avulla. Myös klovneria oli silloin tällöin osa harjoittelua.</p> <p>– Silloinen näyttelijäntyön lehtori Hanno Eskola käytti klovneriaa mielikuvaharjoitteena. Se vapautti minussa silloin jonkinlaisen mielikuvituksen ja estottomuuden.</p> <p>Klovneria vaikuttaa vahvasti Lauran työhön näyttelijänä, niin esitystaiteessa kuin perinteisessä teatterissa. Se on avannut myös uusia työmahdollisuuksia.</p> <p>– Klovneria on vienyt minua mitä kummallisimpiin tilanteisiin. Olen esittänyt klovniperformansseja toreilla ja eduskuntatalon portailla. Olen tehnyt myös klovnihahmon, jolla on niin iso nenä, että pää on sen sisässä.</p> <p>Laura painottaa, että kyse ei ole pellesirkuksesta. Klovnina esiintyminen on herättänyt kysymyksiä siitä, mihin huumorin, sovinnaisuuden ja erilaisten tabujen raja vedetään.</p> <p>– Kysymys on siitä, mihin klovni on tervetullut tässä yhteiskunnassa. Mitä tapahtuu, kun klovni ilmestyy hautajaisiin? Näin kävi kerran, kun minut pyydettiin klovnina erääseen muistotilaisuuteen. Tuntui, että klovnin myötä omaisten suru sai siinä hetkessä myös luvan nauruun ja elämän toisenlaiseen ihmettelyyn.</p> <p>Klovnin rooliin hypätään myös yllättävissä paikoissa. Sairaalaklovnitoimintaan Laura ryhtyi vuonna 2011. Vierailut sairaaloissa eivät perustu valmiisiin esityksiin, vaan aina mennään tilanteen ehdoin. Joskus tarvitaan jotain isosti arjesta poikkeavaa, välillä vain hengitetään kaverina lapsen vierellä. Klovnit auttavat hoitohenkilökuntaa toimenpiteissä ja tuovat hetkittäistä helpotusta lapselle.</p> <p>– Me pyritään tuomaan pysähdys harmaaseen sairaala-arkeen.</p> <figure role="group"><img alt="Laura Rämä/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="adb888be-e676-43bc-a774-85bdcd4123e5" src="/sites/default/files/inline-images/pilluralli%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Laura Rämä oli mukana tekemässä P*lluralli –esityskokonaisuutta. Osallistavassa kolmituntisessa esityksessä yleisö pääsi hyppäämään esityksen, eli auton kyytiin. Kuva: Pirjo Yli-Maunula</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p><strong>Tankotanssia<br /> olohuoneissa</strong></p> <p>Laura sai pari vuotta sitten Suomen kulttuurirahaston kolmivuotisen apurahan. Apuraha myönnettiin henkilökohtaiseen taiteelliseen työskentelyyn, johon on lukeutunut useita produktioita. Syksyllä hän on mukana kolmessa teoksessa, jotka ovat kaikki apurahatyöskentelyyn liittyviä vapaiden ryhmien esityksiä.</p> <p>Tällä hetkellä työn alla on ensimmäinen oma produktio, jonka työryhmän Laura on koonnut itse. Viiden hengen työryhmä tuo esityksiä ihmisten oikeisiin olohuoneisiin.</p> <p>– Esitykseen liittyy tankotanssia ja suomalaisia kansanperinteitä.</p> <p>Työelämään kuuluu muutakin kuin performansseja ja produktioita. Laura on mukana sairaalaklovnityöstä kertovassa artikkelikokoelmassa, johon hän purkaa omia kokemuksiaan. Lisäksi työpäivään saattaa kuulua opinnäytteiden tarkistusta tai omasta työstä luennoimista.</p> <p>– Saan tehdä monipuolista työtä, mikä tuntuu hyvältä.</p> <figure role="group"><img alt="Laura Rämä/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="6ba74d4b-a6a7-4352-b56b-e6e0029bdc14" src="/sites/default/files/inline-images/rama%20laura%20280518%20JR%2002%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Laura Rämä kokee, että tieteen ja taiteen yhdistelmätutkinto on valtava etu omassa työssään näyttelijänä. Kuva: Jonne Renvall</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p><strong>Taide ja tiede<br /> tukevat toisiaan</strong></p> <p>17 vuoden yliopistomatka tuli tiensä päähän, kun Laura valmistui keväällä tuplamaisteriksi Tampereen yliopistosta. Näyttelijäntyön ja teatterin ja draaman tutkimuksen yhdistelmä on harvinainen, eikä se ole näyttelijän mukaan suurikaan yllätys.</p> <p>– Tuplamaisterilla ei ole näyttelijän ansioluettelossa oikeastaan mitään merkitystä. Molemmista opinnoista on kuitenkin apua juuri minulle, että voin tehdä tällaista työtä kuin teen. Gradun kirjoittamisen jälkeen kykenen jäsentämään omaa ammatillista kokemusmaailmaani paremmin.</p> <p>Gradun tekemiseen ajoi oma motivaatio saattaa jotain loppuun, minkä oli joskus aloittanut. Myös gradun aiheesta muodostui itselle hyvin tärkeä. Gradun näkyvä teema, kosketus, liittyy vahvasti näyttelijäntyöhön ja omaan vahvuusalueeseen klovneriaan.</p> <p>Kosketus-filosofisiin ajatuksiin Laura törmäsi gradua tehdessä. Osallistavassa teatterissa kosketus on suuressa roolissa, jolloin taiteen äärellä tapahtuvien kanssakäymisten eettiset kysymykset korostuvat. Vastuullisuus nousee esiin, kun Laura pohtii näyttelijäidentiteettiään.</p> <p>– Näyttelijä luo tiettyä maailmankuvaa. Se tuo mukanaan vastuuta, ja siksi koen näyttelijänä olevani vastuullinen siitä, millaisia valintoja teen ja ylläpidän.</p> <p><a href="https://tampub.uta.fi/handle/10024/103395">Laura Rämä: Vieraan tuntuma. Kosketus taiteellisessa prosessissa tekijyyden jakajana. Teatterin ja draaman tutkimuksen pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto 2018.</a></p> <p> </p> </div> <div class="field field--name-field-keywords field--type-entity-reference field--label-hidden field--items"> <div class="field--item"><a href="/taxonomy/term/43" hreflang="fi">COMS</a></div> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/klovneria-vapautti-nayttelijan-mielikuvituksen-ja-estottomuuden" data-a2a-title="Klovneria vapautti näyttelijän mielikuvituksen ja estottomuuden"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Fklovneria-vapautti-nayttelijan-mielikuvituksen-ja-estottomuuden&amp;title=Klovneria%20vapautti%20n%C3%A4yttelij%C3%A4n%20mielikuvituksen%20ja%20estottomuuden"></a></span> Fri, 08 Jun 2018 06:47:49 +0000 hvhela@uta.fi 40240 at http://www2.uta.fi Roolinvaihto auttaa sovittelemaan ristiriitoja http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/roolinvaihto-auttaa-sovittelemaan-ristiriitoja <span>Roolinvaihto auttaa sovittelemaan ristiriitoja</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>29.5.2018 - 14:36</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Työpaja Teatterimontussa/ Kuva: Iikka Pietilä" data-entity-type="file" data-entity-uuid="8f0b0b3b-1f19-46ff-9596-5916314bb577" src="/sites/default/files/inline-images/2018-05-12-uta%20%2857%20of%2068%29%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Tampereen Teatterimonttuun on pystytetty John Rawlsin tietämättömyyden verhoa symboloiva katos, jonka alla näyttelijät ottavat rooleja sopimusneuvotteluja varten. Taulun edessä pelisääntöjä sorvaavat Oliver Kollberg (vas.), Laura Halonen, Juho Rantonen ja Atte Antikainen. Kuva: Iikka Pietilä</em></strong></figcaption></figure><h4>Tieteellis-taiteellinen tutkimushanke laittaa rasistin ja suvakin vaihtamaan rooleja ja sopimaan pelisäännöistä</h4> <p>Teksti: <strong>Heikki Laurinolli</strong></p> <p>Tampereen yliopistossa on käynnissä tieteellis-taiteellinen tutkimushanke, josta voi kehittyä uudenlainen konfliktien ratkaisumalli.</p> <p>Hankkeessa kokeillaan, voivatko rasisti ja suvakki hypätä toistensa nahkoihin ja sopia pelisäännöistä, joihin he sitoutuisivat vielä senkin jälkeen, kun ovat palanneet takaisin alkuperäisiin rooleihinsa.</p> <p>– Malli on kansainvälisestikin merkittävä menetelmäinnovaatio, jonka avulla päästään pureutumaan monikulttuurisen yhteiskunnan ydinkysymyksiin valtion ja kansalaisen suhteesta, vallankäytöstä ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan perusperiaatteista, sanovat politiikan tutkijat <strong>Jarmo Rinne</strong> ja <strong>Tiina Rättilä</strong>.</p> <p>Malli perustuu filosofi John Rawlsin teoriaan oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta. Tampereen yliopiston näyttelijäopiskelijat ja freelancenäyttelijät työstävät ensin roolinvaihdon mekanismeja työpajoissa. Sen jälkeen tutkijat jalostavat tuloksista mallia, joka voisi soveltua todellisiin konfliktitilanteisiin.</p> <p><strong>Tietämättömyyden<br /> verho Teatterimontussa</strong></p> <p>Tampereen yliopiston Teatterimonttuun on pystytetty telttamainen rakennelma symboloimaan John Rawlsin tietämättömyyden verhoa, jonka takana ihmiset neuvottelevat yhteiskuntasopimuksen periaatteista. Täällä Perttu Sinervon visualisoiman katoksen suojassa pidetään työpajoja, joissa näyttelijät ottavat eri rooleja ja kokeilevat sopimusneuvotteluja.</p> <p>Yhteiskuntatieteissä on uutta se, että tutkimushankkeen menetelmää kehitellään tällaisella koeasetelmalla, jota on tarkoitus myöhemmin soveltaa käytäntöön.</p> <p>Näyttelijät sovittautuvat rooleihinsa huolellisesti. He saavat roolikuvaukset ja rooliasut, jotka on valittu yhteistyössä pukusuunnittelija Tiina Helinin kanssa.</p> <p>Ensimmäinen työpajatehtävä oli sopia naapuruston pelisäännöistä jännitteisessä lähiössä, joka muistuttaa Helsingin Itäkeskusta. Säännöt piti kirjata ylös huoneentauluksi, jonka kaikki voisivat hyväksyä myös roolinvaihdoksen jälkeen.</p> <p>– Se ei ollut helppoa. Kyllä sitä jumpattiin kunnolla. Näyttelijät joutuivat todella töihin. He olivat ihan pyörryksissään, kun tuloksia purettiin, yliopistonlehtori <strong>Minna Hokkanen</strong> kertoo.</p> <figure role="group"><img alt="Minna Hokkanen Teatterimontussa/ Kuva: Iikka Pietilä" data-entity-type="file" data-entity-uuid="9fc49704-914d-4d4d-bc40-f08db0a59772" src="/sites/default/files/inline-images/2018-05-12-uta%20%2812%20of%2068%29%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Yliopistonlehtori Minna Hokkanen esittelee latauspistettä, johon näyttelijä sai mennä keräämään voimiaan kesken kuumaksi käynyttä roolileikkiä. Näyttelijäopiskelija Oliver Kollberg seuraa vasemmalla. Kuva: Iikka Pietilä</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p>Näyttelijät ovat roolinvaihdon ammattilaisia, mutta tämä tilanne oli heille silti kokonaan uusi. Uudenlaisen todellisuuden luominen yllätti myös tilannetta tarkkailleet tutkijat.</p> <p>– Näyttelijöille oli uutta se, että ensin kannattelit yhtä roolia ja seuraavana tehtävänä oli omaksua toinen rooli tämän roolin päälle. Tilanne repesi niin, että olenko minä nyt siviiliminä, joka näyttelee tätä ensimmäistä roolia, joka näyttelee tätä toista roolia, kuvailee Hokkanen näyttelijän roolileikkiä.</p> <p>Roolinvaihdokset, uudelleensyntymiset ja haihtumiset tuottivat tietoa ja kokemusta, jota ei vielä ole analysoitu eikä pureskeltu.</p> <p>– Syntyi erittäin mielenkiintoista kerroksellista näyttelijäntaidetta, mutta millaista tietoa se tuottaa tähän tutkimukseen? Se me kuullaan raporteista, joita näyttelijät tuottavat, Hokkanen sanoo.</p> <p><strong>Näyttelijöiltä<br /> oppia tutkijoille</strong></p> <p>Tutkijat odottavat näyttelijöiltä arvokasta oppia siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän joutuu ottamaan itselleen jonkun toisen henkilön roolin.</p> <p>– Todellisen elämän simulaatiossakin ihmiset ottavat roolin. Aluksi he tulevat paikalle omana itsenään ja sen jälkeen, kun on sovittu pelisäännöt, synnytään uudelleen ja tullaan toiseksi, Jarmo Rinne kuvailee.</p> <p>Toisen työpajan loppukeskustelussa yksi näyttelijäopiskelijoista totesi, ettei hän palannut kolmannen roolinsa jälkeen siviiliminäänsä vaan siihen ensimmäiseen rooliin, josta hän lähti näyttelemään.</p> <p>– Hän ei siis tullut omaksi itsekseen vaan siksi hahmoksi, josta hän oli lähtenyt tekemään uudelleensyntynyttä rooliaan. Juuri siitä miten ihminen kokee sen toiseksi tulemisen ja miten hän sanallistaa sen, siitä me saadaan opiskelijoilta ymmärrystä, joka auttaa meitä ohjeiden laatimisessa, Rinne sanoo.</p> <p>Tutkijoiden apuna on joukko asiantuntijoita, jotka ovat tehneet työtä monikulttuurisuuden ja sovittelun kanssa. He tulevat muun muassa Punaisesta Rististä ja Suomen setlementtiliitosta.</p> <p>Minna Hokkanen kertoo, että näyttelijäntyön pedagogian kannalta hanke on ollut hieno kokemus siksikin, että Nätyn opetussuunnitelmaan kuuluu ajatus näyttelijästä yhteiskunnallisena toimijana.</p> <p>– Emme tässä hae taiteellista kokonaisuutta eikä edes mitenkään ehjää ja kiehtovaa näyttelijäntyötä. Se tulee sivutuotteena se hieno näyttelijäntyö, mitä olemme saaneet olla todistamassa.</p> <figure role="group"><img alt="Minna Hokkanen, Tiina Rättilä ja Jarmo Rinne/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="969d1820-4c9b-4b3e-a1b0-1634d4ab49a6" src="/sites/default/files/inline-images/hokkanen%20rattila%20rinne%20250518%20JR%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Minna Hokkanen, Tiina Rättilä ja Jarmo Rinne vetävät tieteellis-taiteellista tutkimushanketta, joka alkoi näyttelijöiden työpajatyöskentelyllä. Kuva: Jonne Renvall</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p><strong>Ensin Suomeen,<br /> sitten ulkomaille</strong></p> <p>Kolmen työpajan kokemuksista kootaan malli tai manuaali, joka sisältää yksityiskohtaiset ohjeet käytännön kokeiluja varten. Mallia testataan ensimmäistä kertaa yliopistolla kansainvälisten ja suomalaisten opiskelijoiden kesken. Sen jälkeen tutkijat hakevat Suomen Akatemialta jatkorahoitusta, jonka avulla malli viedään sovellettavaksi eri puolille Suomea. Myös ulkomaat ovat tähtäimessä, ja vientikohteiksi harkitaan useita eri maita.</p> <p>– Ensisijaisesti tämä on meille tiedonhankintamenetelmä. Onnistummeko kehittämään tästä konfliktinratkaisuun sovittelumallin, se jää vielä nähtäväksi. Sitä emme vielä tässä vaiheessa tiedä, Tiina Rättilä sanoo.</p> <p>Tutkijoilla on visio siitä, että onnistuessaan malli voi ratkaista jännitteitä eritaustaisten ihmisten välillä.</p> <p>– Tätä voidaan ajatella vietävän isompiin puitteisiin pois paikallisista pienistä yhteisöistä. Niin pitkälle en vielä tässä vaiheessa uskalla visioida.</p> <p>Tutkimushankeen nykyvaiheessa Rättilä ja Jarmo Rinne uskovat, että malli voi auttaa ratkomaan riitoja Helsingin Itäkeskuksen tai Tampereen Hervannan kaltaisissa lähiöissä.</p> <p>Tutkijat aikovat ottaa yhteyttä kuntiin ja muihin hallintoyksiköihin ja ehdottaa mallin soveltamista alueille, joissa asukkaat toivovat muutoksia.</p> <p>– Me tuskin saisimme tutkimuslupaa viedä tätä mallia mihinkään äärimmäisen vaaralliseen konkfliktitilanteeseen. Se olisi myös eettisesti kyseenalaista, sillä me emme ole sovittelun ammattilaisia eikä meillä ole siihen lupaa. Me olemme tutkijoita ja meillä on tutkimusetiikka, Tiina Rättilä sanoo.</p> <p>Jarmo Rinne vahvistaa, että politiikan tutkijoiden taito ei riitä hoitamaan väkivaltaiseksi yltyvää tilannetta. Se työ kuuluu ammattisovittelijoille ja viranomaisille.</p> <p>Mallia kehitetään professori Sirpa Virran johdolla ja Koneen säätiön Muuttuvat naapuruudet -ohjelmasta saadulla rahoituksella. Tampereen yliopistosta osapuolina ovat turvallisuushallinnon, politiikan tutkimuksen ja näyttelijäntyön oppiaineet.</p> <p>Hankkeen kolmas ja viimeinen työpaja pidettiin toukokuussa Teatterimontussa. Raportti niiden tuloksista valmistuu syksyllä. Työpajojen teknisestä toteutuksesta vastasivat Samuli Hytönen ja Matias Palo.</p> <p> </p> </div> <div class="field field--name-field-keywords field--type-entity-reference field--label-hidden field--items"> <div class="field--item"><a href="/taxonomy/term/43" hreflang="fi">COMS</a></div> <div class="field--item"><a href="/taxonomy/term/25" hreflang="fi">JKK</a></div> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/roolinvaihto-auttaa-sovittelemaan-ristiriitoja" data-a2a-title="Roolinvaihto auttaa sovittelemaan ristiriitoja"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Froolinvaihto-auttaa-sovittelemaan-ristiriitoja&amp;title=Roolinvaihto%20auttaa%20sovittelemaan%20ristiriitoja"></a></span> Tue, 29 May 2018 11:36:42 +0000 hvhela@uta.fi 40025 at http://www2.uta.fi Kiinteistöyhtiö haluaa kampukselle kuhinaa http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/kiinteistoyhtio-haluaa-kampukselle-kuhinaa <span>Kiinteistöyhtiö haluaa kampukselle kuhinaa</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>22.5.2018 - 13:28</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Olli Niemi/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="733a061a-f5e1-48b2-8694-dd26bea3840b" src="/sites/default/files/inline-images/niemi%20olli%20180518%20JR%2001%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Yliopiston vahva identiteetti on jykevä hidaste Suomen yliopistokiinteistöjen Olli Niemen luomille visioille kehittyvästä kampuksesta.</em></strong></figcaption></figure><h4>Olli Niemen mukaan Tampereen yliopiston kampusalueen kehitys on jäissä, kunnes yliopisto avaa rajansa muille</h4> <p>Teksti: <strong>Milla Pyyny</strong><br /> Kuvat: <strong>Jonne Renvall</strong></p> <p>Yliopistoidentiteetti hidastaa Tampereen keskustakampuksen kehitystä, väittää Suomen yliopistokiinteistöt Oy:n (SYK) tutkimus- ja kehitystoiminnasta vastaava dosentti <strong>Olli Niemi</strong>.</p> <p>Täydennys- ja tiivistysrakentaminen ovat täydessä vauhdissa kampuksen ympärillä, mutta itse Tampereen yliopiston kehityssuunnitelmat ovat jäissä. Suurimman osan Tampereen yliopiston kiinteistöistä omistava SYK on kehittänyt ensimmäisiä visioita urbaanista ja vuorovaikutteisesta keskustakampuksesta jo vuosia sitten.</p> <p>Vastakkainasettelu Tampereen yliopiston ja SYK:n näkemysten välillä jarruttaa muutosta. Suomen yliopistokampuksia kehittäneen Niemen mielestä kyse on autonomisesta identiteetistä, jota yliopisto haluaa suojella.</p> <p>– Yliopisto näkee itsensä pyhänä tieteen maailmana, jota markkinamekanismi ei saa tulla pilaamaan, Niemi kommentoi.</p> <p>Autonominen yliopisto on syvälle juurtunut laitos, jossa yhteisöidentiteetti koetaan tärkeäksi. Samaan aikaan Niemi näkee yliopiston pienenä kaupunkina, jonne asuminen, palvelut ja toiminnot ovat tervetulleita, myös yliopiston ulkopuolelta.</p> <p>– Yliopisto tutkii ihmistä, kieltä, kommunikaatiota ja taloutta. Tämä kaikkihan on elämää. Miksi elämä ei saa tulla kampukselle? Niemi pohtii.</p> <figure role="group"><img alt="Tampereen kampukset/ Suomen yliopistokiinteistöt" data-entity-type="file" data-entity-uuid="5af052e3-bb2a-4f52-af32-ce91f90aae66" src="/sites/default/files/inline-images/SYK%20850pix%2001.jpg" /><figcaption><strong><em>Tampereen urbaani keskustakampus on sijainniltaan keskeinen. Suomen yliopistokiinteistöjen karttakuva havainnollistaa yhteyksiä kampusten ja ympäröivän kaupungin välillä.</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p><strong>Yliopiston ympärillä kuhisee</strong></p> <p>Tiivistys- ja täydennysrakentaminen on näkyvä trendi Tampereella. Tampereen yliopistokampuksen ympärillä tapahtuu, mikä vaikuttaa sen sulautumiseen sitä ympäröivään kaupunkirakenteeseen. Tampere-talon hotelli, Kansi- ja areena -hanke sekä Tullin alueen kehitys menevät eteenpäin kovaa vauhtia. Tampereen yliopistokampus on pysähdyksissä kaiken tämän keskellä.</p> <p>– Tampereen kampuksella on sijaintinsa puolesta valtava potentiaali kehittyä, Niemi kiteyttää.</p> <p>Tutkimus tukee Niemen näkemystä. SYK:n rahoittama tutkimus selvitti yliopistokampusten urbanisoitumista ja sen vaikutusta oppimiseen. Tutkijat Tampereen yliopistosta ja Tampereen teknillisestä yliopistosta selvittivät, kuinka informaalia eli epämuodollista oppimista edistetään rakentamalla monimuotoista, tiivistä, vuorovaikutteista ja innovatiivista yliopistokampusta. Kohtaamisille ja vuorovaikutuksille altistava kampus on myös suunta, johon kampuksen tulevaisuudensuunnitelmat osoittavat.</p> <figure role="group"><img alt="Jouni Häkli/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="f5f30022-9202-4656-81f8-8e7c525b5626" src="/sites/default/files/inline-images/03%20h%C3%A4kli%20080513%20JR%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Tampereen yliopiston aluetieteen professorin Jouni Häklin mukaan kampukset kehittyvät yhä enemmän vuorovaikutteisemmiksi muun kaupungin kanssa. Kampuksen ja kaupungin liittäminen toisiinsa voi tuoda mukanaan myös ongelmia.</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p><strong>Rauhaa tutkimukselle ja oppimiselle</strong></p> <p>Tarve yliopistoidentiteetin suojelulle ei ole tuulesta temmattu. Aluetieteen professori <strong>Jouni Häkli</strong> Tampereen yliopistosta ei näe kampuksen ja kaupungin integroitumista täysin ongelmattomana. Häkli oli tutkijana mukana SYK:n rahoittamassa kampustutkimuksessa, joka herätti useita pohdinnan aiheita. Yksi näistä on kysymys yhteisöllisyyden katoamisesta.</p> <p>– Kuulumisen tunne voi olla vaarassa, jos kampusidentiteetti liudentuu kaupunkirakenteeseen, Häkli pohtii.</p> <p>Kaikki yliopistomaailmassa ei vaadi vuorovaikutusta ja pöhinää, päinvastoin. Tutkimus ja oppiminen vaativat myös mahdollisuutta työskennellä keskittyneesti.</p> <p>Tutkimus, opetus ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen ovat kolme yliopiston perustehtävää, jotka on säädetty yliopistolaissa. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on korostanut vuorovaikutuksen painoarvoa, mutta Häkli painottaa, että vaikuttamisen kysymys on moniulotteinen.</p> <p>– Muutosten keskellä on muistettava, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen toteutuu yliopistoissa myös opetuksen ja tutkimuksen kautta. Meillä ei olisi modernia yhteiskuntaa ilman yliopistolaitosta, joka uudistaa korkeimman mahdollisen osaamisen.</p> <p><strong>Pienillä askeleilla kohti tulevaisuutta</strong></p> <p>Suomen yliopistokiinteistöt Oy on tutkinut oppimis- ja palveluympäristöjä yli 20 miljoonan euron panostuksella. Yhdeksällä miljoonalla eurolla SYK on panostanut demoihin, eli pienimuotoisiin kokeiluihin yliopistokampuksilla. Interaktiota lisäävät työskentelytilat Pinni A:ssa ja toimittajakoulutuksen harjoitustoimitus ovat esimerkkejä Tampereen yliopistokampuksen demoista.</p> <p>Yliopistot muuttuvat kaupunkien lailla, hitaasti. Kokeilujen kautta yliopistoa viedään vähitellen eteenpäin. Niemen mukaan muutos ei kuitenkaan tapahdu ulkopuolelta, vaan muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan käyttäjälähtöisyyttä ja halua muuttua.</p> <p><em>Juho Rajaniemi, Jouni Häkli, Katariina Rauhala ja Heidi Sumkin: Urbanisoituva yliopistokampus informaalin oppimisen mahdollistajana. Aikuiskasvatus 1/2018.</em></p> <p> </p> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/kiinteistoyhtio-haluaa-kampukselle-kuhinaa" data-a2a-title="Kiinteistöyhtiö haluaa kampukselle kuhinaa"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Fkiinteistoyhtio-haluaa-kampukselle-kuhinaa&amp;title=Kiinteist%C3%B6yhti%C3%B6%20haluaa%20kampukselle%20kuhinaa"></a></span> Tue, 22 May 2018 10:28:22 +0000 hvhela@uta.fi 39988 at http://www2.uta.fi Akateeminen perinne pysyy http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/akateeminen-perinne-pysyy <span>Akateeminen perinne pysyy</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>8.5.2018 - 10:24</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Promootio-kombo" data-entity-type="file" data-entity-uuid="6e8944ff-62fc-4f7e-aeb1-f2a588f5055e" src="/sites/default/files/inline-images/Promootiokombo-vaaka.yksi_.jpg" /><figcaption><strong><em>Kaupungin ja yliopiston suhde kuvastuu juhlallisuuksissa, joita kaupunkilaiset kerääntyvät seuraamaan katujen varsille. Kuvat: Erkki Karén ja Jonne Renvall</em></strong></figcaption></figure><h4>Teollisuuskaupunki sai 1960-luvulla haluamansa promootiojuhlan, joka jatkaa muutosten yli</h4> <p>Teksti: <strong>Mikko Korhonen</strong><br /> Kuvat: <strong>Tampereen yliopiston arkisto</strong></p> <p>Tohtoripromootio esittelee elokuussa vuosisataista akateemista perinnettä. Juhlallisuuksissa lausutaan latinaa ja hattupäiset tohtorit kantavat kulkueessa symbolisia miekkoja. Parhaiten pysyy idea: yliopistolaitoksen alusta lähtien on promootio juhlistanut akateemisen oppiarvon myöntämistä.</p> <p>Historiantutkija <strong>Mervi Kaarninen</strong> tuntee Tampereen yliopiston ja edeltäjän Yhteiskunnallisen Korkeakoulun (YKK) vaiheet. Korkeakoulun, johon hyväksyttiin ilman ylioppilaslakkia ja jossa oli Tampereelle muutettaessa vain yksi tiedekunta, oli vaikea saada akateemista arvostusta. YKK:n vuonna 1956 Helsingissä järjestämää maisteripromootiota pilkattiin, eikä korkeakoululle haluttu sallia akateemisia tunnuksia.</p> <p>– Promootiolle oli tarvetta, kun 1950-luvulla piti osoittaa, että oltiin oikea korkeakoulu. YKK:ssa oli kova työ, että se saavutti aseman akateemisena yhteisönä, Kaarninen sanoo.</p> <p><strong>Promootio<br /> kuvastaa aikaansa</strong></p> <p>Tutkimuksissaan Mervi Kaarninen on korostanut kaupungin ja yliopiston suhdetta ja vaikutuksia, joita korkeakoululla oli teollisuuskaupunki Tampereelle. Kaupunki sai ajan mittaan vetovoimatekijän ylimmästä koulutuksesta. Akateemiset perinteet ja opiskelijat muuttivat kaupungin julkikuvaa.</p> <p>Kaarnisen mukaan kaupungin ja yliopiston vuorovaikutus näkyy myös promootiossa. Se kuvastuu raatihuoneen tansseissa, purjehduksessa ja juhlallisena kulkueena kaduilla.</p> <figure role="group" class="align-left"><img alt="Väinö Linna promootiossa/ Kuva: Kalle Kultala" data-entity-type="file" data-entity-uuid="9c360267-864a-400a-be6e-26b27986be4f" src="/sites/default/files/inline-images/Linna-promootio%201965.350px_0.jpg" /><figcaption>Väinö Linna vihittiin kunniatohtoriksi vuoden 1965 promootiossa. Hän sai tohtorinhatun promoottori Armas Niemisen kädestä. Kuva: Kalle Kultala</figcaption></figure><p>– Vuoden 1965 promootio herätti huomiota, kun koko kaupunki pääsi kadun varsille katsomaan akateemista juhlaa. Se oli juuri sitä mitä Tampereelle haluttiin, kun YKK muutti tänne.</p> <p>Tampereen maisteri- ja tohtoripromootio noteerattiin valtakunnallisesti. Kunniatohtorit, joukossa kirjailija Väinö Linna, pääsivät Suomen Kuvalehden kanteen. Tampereella väitteli vuosina 1960–1965 kolme korkeakoulun omaa tohtoria, joista kaksi promovoitiin juhlassa.</p> <p>Sittemmin Tampereen yliopistossa on vihitty vain tohtoreita. 1970-luvulla akateemista juhlatraditiota pidettiin pölyttyneenä ja turhana. Hallinnonuudistuskiistan keskellä ylioppilaskunta boikotoi juhlallisuuksia.</p> <p>– Kaikki isot promootiot kuvastavat tietyllä tavalla aikaansa, Kaarninen sanoo.</p> <p>Vuonna 1975 promoottorina toimi ensimmäistä kertaa nainen, professori Raili Kauppi.</p> <figure role="group" class="align-left"><img alt="Professori Raili Kauppi toimi ensimmäisenä naispuolisena promoottorina vuonna 1975. Kuvassa myös kunniatohtorit V.J. Sukselainen, Urho Kekkonen ja Johan Galtung." data-entity-type="file" data-entity-uuid="2497929b-c30c-4d09-9c86-d2f6d2e2599b" src="/sites/default/files/inline-images/Kauppi%20ja%20Kekkonen%20850px.jpg" /><figcaption><strong><em>Professori Raili Kauppi toimi ensimmäisenä naispuolisena promoottorina vuonna 1975. Kuvassa myös kunniatohtorit V.J. Sukselainen, Urho Kekkonen ja Johan Galtung.</em></strong></figcaption></figure><p>Tuolloin nähtiin merkkejä Tampereen yliopiston kasvusta, kun kunniatohtoreita oli jo 11 ja tieteenaloilta väitelleitä 30. Vaikka kunniatohtorien joukossa oli Tasavallan presidentti Urho Kekkonen, juhlallisuudet vietettiin ajan korkeakouluhengen vuoksi riisutummin.</p> <p>Kymmenen vuotta myöhemmin palattiin näkyvään juhlintaan. Kunniatohtoreita vihittiin 19 ja omia tohtoreita tuplasti edelliseen kertaan verrattuna. Tohtorinväitösten yleistyminen näkyy seuraavan 15 vuoden aikana, kun keväällä 2000 vihitään jo 300 henkilöä yliopiston siihen asti suurimmassa promootiossa.</p> <p><strong>Ilta rentouttaa<br /> opin ylistyksen</strong></p> <p>Mervi Kaarninen osallistui omaan tohtorivihkimiseensä vuonna 2000 väiteltyään viisi vuotta aiemmin filosofian tohtoriksi Suomen historiasta.</p> <p>Kaarninen myöntää, että tiukan pukukoodin tuomat kustannukset tuntuivat tuolloin suurilta. Vaatteita voi kuitenkin lainata. Kaikki eivät ehkä halua mennä kirkkoon, mutta toisaalta siihen ei kukaan pakota.  </p> <p>Puhuttaessa perinteen uudistamisesta Mervi Kaarninen miettii hetken, voisiko promovendi osallistua vain vihkimiseen kolmen päivän juhlallisuuksien sijaan. Keventäminen iltapukulinjassa tai juhlallisuuksien määrän karsiminen voisi olla vaihtoehto. Kaarninen painottaa kuitenkin, että itse promootiotraditiolle on edelleen paikkansa.</p> <p>– Juhlatraditiot ovat kiinnostava osa instituution historiaa. Juhlia tarvitaan ja on tärkeää, että niissä näkyvät yliopiston ja YKK:n perinteet.</p> <p>Promootion virallisinta osuutta ovat juhlallinen vihkiminen ja kulkue. Iltaa kohden promootiosta kehkeytyy rento juhla.</p> <figure role="group" class="align-left"><img alt="Marjaana Niemi ja Mervi Kaarninen/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="b46ff3a0-ff17-4d2c-83d3-eb2b2ca326ef" src="/sites/default/files/inline-images/tohtoripromootio%202014%20JR%20marjaana%20ja%20mervi%20350px.jpg" /><figcaption><strong><em>Marjaana Niemi toimi juhlamenojen ohjaajana ja Mervi Kaarninen yliairuena vuoden 2014 promootiossa. Kuva: Jonne Renvall</em></strong></figcaption></figure><p>– Raatihuoneen tanssiaisissa ja purjehduksella näki vanhoja väitöstovereita, oli rento tunnelma ja hauskaa. Pidettiin puhetta auringolle, Kaarninen muistaa.</p> <p>Hyviä ja työntäyteisiä muistoja Kaarnisella on vuoden 2014 kolmen tieteenalayksikön promootiosta, jossa hän toimi yliairuena. Juhlamenojen ohjaaja oli hänen kollegansa, historian professori Marjaana Niemi. Yliairut ja juhlamenojen ohjaaja huolehtivat työparina illan sujumisesta.</p> <p><strong>Suuri promootio elokuussa</strong></p> <p>Tampereen yliopisto järjestää elokuussa 2018 kaikkien tiedekuntiensa yhteisen kunniatohtori- ja tohtoripromootion. Promootioakti pidetään suurten promootioiden tapaan Tampere-talossa. Kunniatohtoreiksi vihitään 15 tieteessä, taiteessa ja yhteiskuntaelämässä asioitunutta henkilöä Suomesta ja ulkomailta.</p> <p>– Valittu paikka kertoo siitä, että tästä odotetaan suurta. Saa nähdä, miten väki lähtee liikkeelle, Kaarninen sanoo.</p> <p>Kun Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillisen yliopisto fuusioituvat ensi vuoden alussa uudeksi säätiöyliopistoksi, ollaan promootion kanssa Mervi Kaarnisen mukaan tietyn ajan päätöksessä. Mitään draamaa hän ei tässä silti näe. Uusia promootioita järjestetään ja akateemiset perinteet pysyvät.</p> <figure role="group"><img alt="Promootio-kombo" data-entity-type="file" data-entity-uuid="aa83535b-2ffc-4740-bc74-f11447545560" src="/sites/default/files/inline-images/Uusi%20promootio-kombo%20850px.jpg" /><figcaption><strong><em>Tampereen yliopiston promootioperinnettä eri vuosikymmeniltä: vasemmalla Yhteiskunnallisen Korkeakoulun promootio Helsingissä vuonna 1956, keskellä ensimmäinen Tampereen-promootio vuonna 1965 ja oikealla Tampereen yliopiston promootio vuonna 2014.</em></strong></figcaption></figure><p><strong><a href="https://events.uta.fi/promootio2018/">Tampereen yliopiston promootio 16.-18.8.2018</a></strong></p> <p>Promovendien ilmoittautuminen on käynnissä promootiosivuilla 31.5. asti. Professorien illalliskortit tulevat myyntiin myöhemmin.</p> <p><em>Lue myös:</em><br /><a href="http://www.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/tieteen-taiteen-ja-yhteiskuntaelaman-huippuja-tampereen-yliopiston">Tieteen, taiteen ja yhteiskuntaelämän huippuja Tampereen yliopiston kunniatohtoreiksi</a><br /><br /><a href="http://www.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/federica-mogherini-tampereen-yliopiston-kunniatohtoriksi">Federica Mogherini Tampereen yliopiston kunniatohtoriksi</a></p> <p><em>Jutun lähteenä on käytetty myös FT Mervi Kaarnisen teosta Murros ja Mielikuva. Tampereen yliopiston historia 1960–2000. Tampereen yliopisto ja vastapaino (2000).</em></p> <p> </p> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/akateeminen-perinne-pysyy" data-a2a-title="Akateeminen perinne pysyy"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Fakateeminen-perinne-pysyy&amp;title=Akateeminen%20perinne%20pysyy"></a></span> Tue, 08 May 2018 07:24:31 +0000 hvhela@uta.fi 39923 at http://www2.uta.fi Ristiriitainen Paavo Koli rakensi monitieteisen yliopiston http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/ristiriitainen-paavo-koli-rakensi-monitieteisen-yliopiston <span>Ristiriitainen Paavo Koli rakensi monitieteisen yliopiston</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>23.4.2018 - 08:46</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Paavo Koli ja Matti Parjanen/ Kuvat: Tampereen yliopisto" data-entity-type="file" data-entity-uuid="8f9a547b-0a98-404c-9f97-5c7194e6d9c6" src="/sites/default/files/inline-images/Koli%20ja%20parjanen%20850px.jpg" /><figcaption><strong><em>Rehtori Paavo Koli voimiensa päivinä Tampereen yliopiston aulassa. Hänen 1960-luvun assistenttinsa Matti Parjanen muistelee 50 vuotta myöhemmin saman näkymän edessä Kolin elämänuraa. Koli-kirjan kuvitusta/Aamulehden arkisto; Parjasen kuva: Jonne Renvall</em></strong></figcaption></figure><h4>Matti Parjasen kirja kertoo itsepäisestä rehtoripersoonasta, joka teki Amerikan opeilla Tampereelle yliopiston</h4> <p>Teksti: <strong>Heikki Laurinolli</strong></p> <p>Itsenäinen, itsepäinen ja demokraatti…epätoivoinen uhkaeläjä.</p> <p>Tampereen yliopiston entinen rehtori, sosiologian professori <strong>Paavo Koli</strong> (1921–1969) oli ristiriitainen ja värikäs persoona.</p> <p>Kuusivuotisen rehtorikautensa (1962–1968) aikana hän rakensi Yhteiskunnallisesta Korkeakouluista nykymuotoisen monitieteisen yliopiston. Vauhti oli niin kova, että mies päätti elämänsä oman käden kautta.</p> <p><img alt="Koli-kirjan kansi" data-entity-type="file" data-entity-uuid="552380d5-3f25-4ffb-a2d3-10154325e588" src="/sites/default/files/inline-images/KOli-kansi.350px_0.jpg" class="align-right" /></p> <p>Tampereen yliopistossa pitkän uran tehnyt <strong>Matti Parjanen</strong> on kirjoittanut Paavo Kolin elämäkerran toisen osan otsikolla <em>Mister Koli, oletteko kommunisti? Yliopistobarrikadien räjäyttäjän elämä</em>. Elämäkerran ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2009.</p> <p>Kirjan nimi juontuu Kolin stipendiaattikokemuksesta Yhdysvalloissa, jossa häntä epäiltiin kommunistiksi, kun hän oli arvostellut professorin luentoa kapea-alaiseksi. Kommunistiepäily vaihtui ihailuksi, kun Kolin maine puna-armeijaa vastaan taistelleena sotasankarina kävi ilmi.</p> <p><strong>Sodan varjosta kohti<br /> Amerikan oppeja</strong></p> <p>Sotaa voi pitää Paavo Kolin elämän avainkokemuksena. Hänestä kypsyi taistelutilanteessa kylmäpäinen ja rohkea johtaja, joka palkittiin ansioistaan Mannerheim-ristillä.</p> <p>Matti Parjanen viittaa kirjassaan usein Kolin sotakokemuksiin myös yliopistouran yhteydessä. Hän sanoo kuitenkin, että Koli ei itse tuonut mielellään sotaa esiin.</p> <p>Sota antoi Kolille itseluottamusta mutta aiheutti myös uniongelmia, joita rintamalla hoidettiin pervitiini-nimisellä huumaavalla aineella. Myös siviilissä Koli kärsi unettomuudesta ja näki jo 1950-luvulla väitöskirjaa tehdessään painajaisia vihollisen lentokoneen syöksystä.</p> <p>Sodan jälkeen Koli luopui sotilasurasta ja ryhtyi opiskelemaan sosiologiaa. 28-vuotiaana maisterina hän lähti Suomen ensimmäisenä ASLA-stipendiaattina Yhdysvaltoihin, vaikkei osannut englantia.</p> <p>Koli kaivoi nousevan tieteenalan, sosiologian perusopit Yhdysvaltain yliopistoista ja toi ne Suomeen. Mukaan tarttui myös visio siitä, miten suomalaista yliopistolaitosta pitäisi muuttaa.</p> <p>”Yhteiskuntatieteilijä Paavo Koli työntyi ahdistuneesta kotimaastaan amerikkalaisuuden ytimeen, sen optimistiseen tulevaisuuden uskoon yhdistettynä tietotekniikan nopeaan hyväksikäyttöön”, Matti Parjanen kirjoittaa.</p> <p>Koli toi Yhdysvalloista idean, että taloudellis-hallinnollisen tiedekunnan rinnalle perustettaisiin matemaattis-filosofinen ja luonnontieteellinen tiedekunta. Suunnitelmat eivät toteutuneet.</p> <p>Koli poimi Yhdysvalloista myös ajatuksen yliopistollisesta teatterikoulutuksesta. Niinpä Tampereelle rakennettiin Draamastudio ja Teatterimontun nimellä kulkeva näyttelijäkoulutuksen esitys- ja harjoittelupaikka.</p> <figure role="group"><img alt="Tietokone 1966" data-entity-type="file" data-entity-uuid="5edc2f7e-f197-41f9-9c61-bd92d3a9ee8e" src="/sites/default/files/inline-images/Tietokone%201966.850px.jpg" /><figcaption><strong><em>Tampereen yliopisto avaa portit tietokonemaailmaan. Suomen Kaapelitehtaan Elliot 803:n luovutus yliopistolle maaliskuussa 1966. Luovuttajien edustajana vas. Martti Tienari, talousjohtaja Yrjö Silo, rehtori Paavo Koli, Valtion tietokonekeskuksen johtaja Otto Karttunen ja tietokonekeskuksen konepäällikkö Pentti Kanerva. Kuva: Tampereen yliopiston arkisto</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p><strong>Mobiiliteknologiaa<br /> ja työelämän muutosta</strong></p> <p>Paavo Koli perusti Tampereelle Pohjoismaiden ensimmäisen tietojenkäsittelyopin oppituolin. Hän visioi jopa nykyisen mobiiliteknologian kaltaista tulevaisuutta, josta ei 1960-luvulla tiedetty mitään edes Amerikassa.</p> <p>– Kun heittää paljon uusia ajatuksia, niin jotkut niistä jäävät ja jotkut eivät onnistu, Parjanen sanoo Kolin ideatulvasta.</p> <p>Toteutuneista visioista yksi koski työelämää, jonka Koli arvioi muuttuvan lyhytjänteiseksi siten, että ihmiset joutuvat usein vaihtamaan työpaikkaa. Tämän vuoksi Koli korosti koulutuksen merkitystä.</p> <p>Koli piti suomalaista yliopistoelämää jäykkänä ja käytti professoreista nimitystä ”liimaperseet”. Ylioppilaskunnan hän koki joustavammaksi. Koli visioi yliopistolle ameeba-organisaatiota, joka kykenisi muuttumaan tarpeiden mukaisesti.</p> <p>Kolin erikoisala oli teollisuussosiologia, jossa hän piti tärkeänä työntekijöiden osallistumista päätöksentekoon. Idea tuli tunnetuksi yritysdemokratian nimellä.</p> <p>– Koli näki, että yrityksissä pelaavat joustavat johtamismallit, mutta yliopistossa mikään ei liikahtanut. 1930- ja 1960-lukujen ylipistoilla ei ollut tässä mielessä mitään eroa, Parjanen sanoo.</p> <p>Koli oli nähnyt, miten sodassa lukiolaispojat kantoivat vastuuta monien ihmisten elämästä ja kuolemasta. Hän ihmetteli, miksei yliopisto-opiskelijoille voisi antaa valtaa päättää omista asioistaan.</p> <p>Paavo Kolin yliopistoura kattoi koko 1960-luvun, jonka aikana yhden opintosuunnan Yhteiskunnallinen Korkeakoulu muuttui monitieteiseksi Tampereen Yliopistoksi. Yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta lohkaistiin humanistinen tiedekunta ja uutena perustettiin taloudellis-hallinnollinen tiedekunta.</p> <p>Idea lääketieteellisestä tiedekunnasta toteutui vasta Kolin kuoleman jälkeen. Koli kaavaili myös teknillistä tiedekuntaa, jota oltiin perustamassa Otaniemen sivutoimipisteenä Tampereelle.</p> <figure role="group"><img alt="Koli, Merikoski ja Kurki-Suonio" data-entity-type="file" data-entity-uuid="9ae5ce29-16a2-4ce3-93f3-2e7b129a7711" src="/sites/default/files/inline-images/KOLI%20II-259-Merikoski%20ja%20kurki-suonio.850px.jpg" /><figcaption><strong><em>Paavo Koli näytti vapautuneelta syyskuussa 1968, kun Tampereen yliopistolle valittiin uutta rehtoria hänen jälkeensä. Jaakko Uotilan voittoääniä laskivat matemaatikot Reino Kurki-Suonio ja Jorma Merikoski. Kuva: Veikko Lintinen</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p><strong>Vauhti loppui<br /> kesken uran</strong></p> <p>Paavo Kolin itsemurha maaliskuussa 1969 tuli yllätyksenä. Matti Parjasen mukaan Koli oli niin räväkkä henkilö, etteivät vauhdikkaat puheet herättäneet epäilyksiä. Hän sai lääkärinhoitoa ja pääsi sairaslomalle, vaikka hoiti sinä aikana myös hallintotehtäviä.</p> <p>Parjanen esittää yhtenä selityksenä Kolin tragediaan hänen nousujohteisen ja kiivaan elämänrytminsä, joka ei sietänyt aikojen tasaantumista.</p> <p>Huonosti koulussa menestynyt poikanen lähti yliopistoon mutta epäili omia kykyjään niin, että meni jopa älykkyystestiin tarkistamaan taitonsa. Tulos oli erinomainen.</p> <p>Koulupoikana häntä ei kehuttu muusta kuin korkeintaan hiihtokilpailun voittamisesta, mutta sodan poikkeusoloissa hän tajusikin onnistuvansa.</p> <p>Yliopistossa hän kehitti itselleen pikaluvun taidon ja valmistui 2,5 vuodessa maisteriksi ja voimistelunopettajaksi. Onnistumisia hän koki myös Yhdysvalloissa, jossa englannin kielikin alkoi sujua.</p> <p>Koli palasi Suomeen ja teki väitöskirjan, jota ei pidetty erinomaisena. Siitä huolimatta hän pääsi sosiologian professoriksi Tampereelle ja kohosi nopeasti rehtoriksi.</p> <p>Vuoden 1966 lukuvuoden avajaisissa Koli piti kuuluisaksi tulleen oligarkia-puheensa, jossa hänen katsottiin haastaneen presidentti Urho Kekkosen ja arvostelleen tämän yksinvaltaisia otteita. Koli sai mainetta, ja häntä ehdoteltiin jo Kekkosen seuraajaksi Suomen presidenttinä.</p> <p>Koli käytti kasvun aikaa taitavasti hyväkseen. Hänen kuusivuotisen rehtorikautensa aikana Tampereen yliopiston opiskelijamäärä viisinkertaistui. Hän otti sisään runsaasti opiskelijoita ja vaati sen jälkeen opetusministeriöltä rahaa uusiin opettajanvirkoihin. Tämä keino toimi parisen vuotta, kunnes muutkin korkeakoulut sen huomasivat.</p> <p>Vuonna 1968 tuli vastoinkäymisiä. Hän otti raskaasti joidenkin opiskelijajohtajien kritiikin, vaikka suurin osa opiskelijoista kannatti häntä.</p> <p>Koli esitti hurjapäisen suunnitelman itä-länsi-tutkimuskeskuksesta Tampereen Aitolahteen. Villeimmissä visioissa keskus rakennettaisiin lasikuvun alle, johon sijoittuisi erilaisia pienilmastoja trooppisesta kylmään. Kansainväliset tutkijat lentelisivät helikopterilla Tampereen ja Helsingin väliä.</p> <p>Parjanen arvioi, että Koli ei ehkä sietänyt tasaista aikaa, kun suunnitelmat pysähtyivät rahoituksen puutteeseen.</p> <figure role="group" class="align-right"><img alt="Matti Parjanen/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="597abef1-b932-494d-a0c0-610cd771c09d" src="/sites/default/files/inline-images/parjanen%20matti%20180418%20JR%2002%20350pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Matti Parjanen kirjoitti eläkepäivinään Paavo Kolin elämäkerran havaittuaan, että Tampereen uusilla professoreilla ei ollut harmainta aavistusta yliopiston synnystä. Kuva: Jonne Renvall</em></strong></figcaption></figure><p>– Koli ei kestänyt sitä, että joutuisi perumaan suunnitelmia. Se oli niin jyrkkä se nousu, joka johtui hänestä itsestään mutta myös suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä sodan jälkeen.</p> <p><strong>”Ilman Kolia Tampereella olisi<br /> vain teknillinen korkeakoulu”</strong></p> <p>Paavo Kolin elämäkerran kirjoittaminen on ollut Matti Parjaselle tärkeä ja aikaa vienyt tehtävä. Hän sanoo ryhtyneensä työhön havaittuaan, että uusilla Tampereen yliopiston professoreilla ei ollut ”harmainta aavistusta tämän yliopiston synnystä”. – Ne tulivat valmiiseen pöytään, Parjanen sanoo.</p> <p>– Minullekin on sanottu, ettei pidä katsoa taaksepäin. Mutta ei olisi näin paljon eteenpäinkatsomista, jos tämä olisi vain Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan yksi osasto ja Tampereella olisi vain teknillinen korkeakoulu.</p> <p>Elämäkerrasta oli tulossa voimakkaan johtajan kuvaus, mutta Ilse Kolilta lainaksi saatu kirjeenvaihto muutti sävyä.</p> <p>– Kirjeistä paljastui aivan toisenlainen, perheestään, ystävistään ja alaisistaan huolehtiva mies.</p> <p><a href="http://tampub.uta.fi/handle/10024/103257">Matti Parjanen: Mister Koli, oletteko kommunisti? Yliopistobarrikadien räjäyttäjän elämä. Tampere University Press 2018.</a></p> <p><a href="http://www.uta.fi/ajankohtaista/tapahtumat/mister-koli-oletteko-kommunisti">Kirjan julkistamistilaisuus ke 25.4.2018 klo 12.30 Tampereen yliopiston Päätalon ls. A1, Kalevantie 4.</a></p> <p> </p> <p> </p> <p> </p> <p> </p> <p> </p> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/ristiriitainen-paavo-koli-rakensi-monitieteisen-yliopiston" data-a2a-title="Ristiriitainen Paavo Koli rakensi monitieteisen yliopiston"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Fristiriitainen-paavo-koli-rakensi-monitieteisen-yliopiston&amp;title=Ristiriitainen%20Paavo%20Koli%20rakensi%20monitieteisen%20yliopiston"></a></span> Mon, 23 Apr 2018 05:46:44 +0000 hvhela@uta.fi 32818 at http://www2.uta.fi Kauppiaiden imperiumi http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/kauppiaiden-imperiumi <span>Kauppiaiden imperiumi</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>29.3.2018 - 13:27</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Jari Aro ja Risto Heiskala/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="403cca69-d260-47bc-9614-cfdff078d648" src="/sites/default/files/inline-images/heiskala%20ja%20aro%20280318%20JR%2002%20850pix%20vaaka.jpg" /><figcaption><strong><em>Tutkija Jari Aro ja professori Risto Heiskala arvioivat kirjassaan, millainen imperiumi Euroopan unioni on verrattuna Kiinaan ja Yhdysvaltoihin.</em></strong></figcaption></figure><h4>Euroopan unioni on outo yhteisö, joka yhtenäisti lainsäädännön muttei pysty sopimaan maahanmuutosta</h4> <p>Teksti: <strong>Heikki Laurinolli</strong><br /> Kuva: <strong>Jonne Renvall</strong></p> <p>Euroopan unioni on kummallinen poliittinen yhteisö. Se on yhdenmukaistanut jäsenmaiden lainsäädännön mutta kompuroi talouskriisin hoidossa eikä pysty sopimaan maahanmuutosta.</p> <p>Sosiologian professori <strong>Risto Heiskala</strong> ja tutkija <strong>Jari Aro</strong> nimittävät Euroopan unionia kauppiaiden imperiumiksi toimittamassaan kirjassa ”Policy Design in the European Union”.</p> <p>Puhe kauppiaista saa vahvistusta Belgian ulkoministeri Mark Eyskensin vuonna 1991 esittämästä väitteestä, jonka mukaan EU on talouden jättiläinen, politiikan kääpiö ja sotilaallinen mato.</p> <p>– EU:ssa ajatellaan, että kaikki maailman asiat ovat taloudellisia asioita. Poliittinen koordinaatio kulkee talouskoordinaation kautta, Risto Heiskala sanoo.</p> <p>EU alkoi kehittää sotilaallista ulottuvuutta niin, että komissio päätti ensin tutkimusvarojen lisäämisestä ja sitten sotilastarvikkeiden kaupan vapauttamisesta. Yleensä sotilasmahdit syntyvät aivan toisin kansallisuhosta tai vallanhimosta.</p> <p>– Kauppiaat ja sotilaat ovat vähän eri väkeä.</p> <p><strong>Maahanmuutto voi<br /> romahduttaa unionin</strong></p> <p>EU on toiminut yhteistoimintajärjestönä hyvin, mutta maahanmuutto ja talouskriisin käsittely ovat takkuilleet.</p> <p>– Maahanmuutto on asia, jossa EU:n yhteistoimintakuvio on ensimmäistä kertaa ajautunut seinään. Unioni ei pysty siinä tekemään päätöksiä, Risto Heiskala sanoo.</p> <p>Italia ja muut Välimeren maat joutuvat epäreiluun asemaan, kun jäsenvaltiot eivät suostu taakanjakoon eivätkä noudata sovittuja pakolaiskiintiöitä.</p> <p>– Tämä on vaarallinen halkeama unionin toimintaan. Jos se leviää, niin koko unioni voi romahtaa kasaan kuin korttitalo, Heiskala sanoo.</p> <p>Talouskriisissä EU eteni niin, että keskuspankki tulkitsi omaa mandaattiaan yli sopimusten. Saksan entinen ulkoministeri Joschka Fischer sanoi, että Euroopan keskuspankki toimi unionin valtioneuvostona, vaikka tehtävä kuuluisi komissiolle. Keskuspankki elvytti talouskriisin aikana painamalla rahaa ja ostamalla osakkeita.</p> <p>– Ilmeisesti se toimi, mutta se on järjetön tapa. Paljon fiksumpaa olisi reagoida komission koordinoimin tukiohjelmin vaikeuksiin joutuneiden jäsenvaltioiden tukemiseksi. Ilmeisesti se oli poliittisesti ihan mahdoton reitti. Suomalaiset olivat yksiä tolloja muiden tollojen joukossa vartioimassa omia rahojaan, vaikka tukiohjelmat olisivat olleet halvempi tapa myös suomalaisille, Heiskala arvioi.</p> <p><strong>Kryptisiä<br /> suunnitelmia</strong></p> <p>EU:n on sanottu muuttuvan ja kehittyvän kriisien kautta, mutta ainakin Jari Aron mielestä viimeiset 10 vuotta ovat osoittautuneet ongelmallisiksi.</p> <p>– Talouskriisi ja pakolaiskriisi ovat pakottaneet tekemään luovia ratkaisuja. Niissähän poliitikot ovat taitavia, mutta kyllä EU:n laajakantoiset suunnitelmat ovat hirveän kryptisiä, Aro sanoo.</p> <p>Erityisen kummallisina Aro pitää Lissabonin strategiaa ja EU 2020 -ohjelmaa, joissa halutaan kehittää monia asioita muttei kerrota miksi juuri näitä ja näillä keinoilla.</p> <p>Risto Heiskala vahvistaa, että kukaan ei oikein pysty ymmärtämään, miten näissä asiakirjoissa kerrotut indikaattorit ja toimenpiteet edistäisivät sellaisia tavoitteita kuten kestävää kehitystä ja tasa-arvoa.</p> <p>Suunnitelmia rakennetaan ja otetaan käyttöön suurella metelillä, mutta ne hautautuvat ajankohtaisten kriisien alle. Suomessa asiat sovitaan hallitusohjelmissa, mutta EU:ssa tehdään suunnitelmia yli parlamentti- ja komissiokausien.</p> <p>EU:n poliittinen päätöksenteko on sekavaa, kun pöydän ympärillä on vähintään 27 osapuolta, joiden ajatukset pyörivät oman maan sisäpolitiikassa.</p> <p>– EU:n komissio on valtavan sitkeä. Se on hieno weberiläinen byrokratia. Kun on kerran päätetty saada joku asia läpi, niin se jauhaa sitä ja kyllä siitä joskus lopputulos syntyy. Se on sitkeä mutta myöskin notkea, resilientti kuten nykyään sanotaan, Jari Aro kiteyttää.</p> <p><strong>Yhdentyminen jatkuu<br /> ilman liittovaltiota</strong></p> <p>Saksan hallitusratkaisun jälkeen näyttää siltä, että Saksa ja Ranska ovat valmiita tiivistämään unionia kohti liittovaltiota. Suomi jarruttelee.</p> <p>– Ei mennä ihan täyteen liittovaltioon mutta yhdentymiskehitys kuitenkin jatkuu, arvioi Risto Heiskala EU-poliitikkojen ja virkamiesten puheita.</p> <p>EU-komissio työntää yhdentymistavoitetta eteenpäin aina kun saa siihen tilaisuuden.</p> <p>– Taloutta ja ympäristöä koskevat asiat ovat niin isoja, ettei Suomen kokoinen eikä isompikaan jäsenmaa yksin niiden kansa pärjää. Jos pitää neuvotella Googlen ja Facebookin kanssa, jotka pyörittävät koko maailman informaatioympäristöä, niin siihen tarvitaan vähintään EU:n kokoinen neuvottelija, Heiskala sanoo.</p> <p>Jari Aro vahvistaa, että EU:lla on enemmän vipuvoimaa kuin yhdelläkään yksittäisellä jäsenvaltiolla erikseen. Hän arvioi, että monet EU-sopimukset jäävät myös Britanniassa voimaan vielä Brexitin jälkeenkin. Myöskään Puola tai Unkari eivät ole EU-kritiikistään huolimatta lähdössä mihinkään niin kauan, kuin ne saavat enemmän EU-rahaa kuin ne maksavat.</p> <p>Aro vertaa EU:ta käynnissä olevaan koneeseen, jonka suunnan muuttaminen vaatisi suuria ponnistuksia ja maksaisi valtavasti.</p> <p><strong>Unioni tuo vakautta<br /> kauppasodan uhan alla</strong></p> <p>Kiristynyt maailmapoliittinen tilanne tukee EU:n yhtenäisyyttä Brexitistä huolimatta. EU tarjoaa turvaa, kun maailman muut imperiumit ovat ennustamattomassa tilassa.</p> <p>– Kiina on valinnut toisen tien kuin mitä lännessä veikattiin, ja USA:sta on tullut kummallisella tavalla sulkeutunut ja arvaamaton. Nämä seikat vahvistavat jäsenmaiden intressiä saada EU:n yhteinen linja aikaiseksi. Kiina ja USA ovat niin isoja toimijoita, ettei niiden kanssa muuten pärjää kuin kavereiden kansa yhdessä. Nämä ovat EU:ta kiinteyttäviä tekijöitä, Risto Heiskala sanoo.</p> <p>Donald Trumpin päätös teräs- ja alumiinitulleista on johtamassa maailmanlaajuiseen kauppasotaan, johon EU:kin varautuu.</p> <p>– Kauppapoliittiset intressit ovat aika isoja. On mahdollista, että vastakkainasetteluun päädytään. Trumpin päätöksiä voi tulkita niin, etteivät ne ole vain hullun höpinää vaan että siellä on takana strateginen linjaus sulkea Kiinalta mahdollisuudet maailmankauppaan. Se aiheuttaa isoja ongelmia Kiinan sisällä, ja EU:nkin pitää miettiä mitä tehdä, Heiskala sanoo.</p> <p>EU:lla on ongelmia sisäisen yhtenäisyyden kansa Puolan ja Unkarin käytöksen vuoksi. Heiskala pitää näitä maita isoina uhkina siinä mielessä, että ne irtisanoutuvat oikeusvaltioperiaatteesta ja kohtelevat osaa väestöstään YK:n ihmisoikeussopimusten vastaisesti.</p> <p>Puolan ja Unkarin ojentaminen ei onnistu konsensuspäätöksellä, kun jompikumpi on aina vastustamassa sanktioita toista kohtaan. Vahva keino voisi olla taloudellisten tukien pysäyttäminen tai pienentäminen.</p> <p><em>Policy Design in the European Union. An Empire of Shopkeepers in the Making? Edited by Risto Heiskala and Jari Aro. Palgrave Studies in European Political Sociology 2018.</em></p> <p> </p> </div> <div class="field field--name-field-keywords field--type-entity-reference field--label-hidden field--items"> <div class="field--item"><a href="/taxonomy/term/45" hreflang="fi">SOC</a></div> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/kauppiaiden-imperiumi" data-a2a-title="Kauppiaiden imperiumi"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Fkauppiaiden-imperiumi&amp;title=Kauppiaiden%20imperiumi"></a></span> Thu, 29 Mar 2018 10:27:59 +0000 hvhela@uta.fi 19902 at http://www2.uta.fi Julkisen järjenkäytön puolesta http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/julkisen-jarjenkayton-puolesta <span>Julkisen järjenkäytön puolesta</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>15.3.2018 - 15:21</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Jaakko Belt, niin &amp; näin ja Jukka Kangasniemi/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="7e3099b4-5873-4ae6-8a48-b5f93866dfbb" src="/sites/default/files/inline-images/niin%20nain%20130318%20JR%2001%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>– Tämä putiikki on meidän kivijalka, jossa hoituu kaikki, sanoo polkupyörän satulasta laskeutunut niin &amp; näin -lehden päätoimittaja Jaakko Belt. Ovelta kurkistaa Jukka Kangasniemi, joka vastaa Eurooppalaisen filosofian seuran toimiston arjesta Tampereen Kalevassa.</em></strong></figcaption></figure><h4>Eurooppalaisen filosofian seura palkittiin aktiivisesta tieteen edistämisestä</h4> <p>Teksti: <strong>Heikki Laurinolli</strong><br /> Kuvat: <strong>Jonne Renvall</strong></p> <p>– Kriittistä ajattelua ja julkista järjenkäyttöä, toistaa filosofi <strong>Jaakko Belt</strong>.</p> <p>Nämä periaatteet kuvaavat Eurooppalaisen filosofian seuraa, jonka kustantamaa <em>niin &amp; näin</em> -lehteä Belt päätoimittaa.</p> <p>Eurooppalaisen filosofian seura sai Tieteellisten seurain valtuuskunnan tänä vuonna ensimmäistä kertaa jakaman Kordelinin tiedepalkinnon. Tämä 10 000 euron suuruinen palkinto myönnettiin aktiivisesta tieteen ja tieteellisen seuratoiminnan edistämisestä.</p> <p>Seuran juuret ovat filosofi Juha Varton ympärille 1980-luvulla Tampereella muodostuneessa fenomenologiapiirissä. Vuonna 1992 perustettu Suomen fenomenologinen instituutti muutti 1999 nimensä Eurooppalaisen filosofian seuraksi.</p> <p>Seuran näkyvimpiä toimintamuotoja ovat vuonna 1994 perustettu filosofinen aikakauslehti niin &amp; näin, sen kirjajulkaisusarja ja vuonna 2007 käynnistynyt <em>Filosofia.fi</em>-portaali.</p> <p><strong>”Filosofia on<br /> kaikkien asia”</strong></p> <p>Filosofian seuran historia osuu yhteen 1990-luvulla nostetta saaneen filosofiabuumin kanssa, jolloin filosofeista tuli melkein medialemmikkejä ja Tampereella pidetyt ”suuret” filosofiatapahtumat keräsivät laajan yleisön.</p> <p>Suuruudentavoittelusta ei ole merkkiäkään Tampereen Kalevassa sijaitsevassa Eurooppalaisen filosofian seuran toimistossa, jossa yhteyspäällikkö <strong>Jukka Kangasniemi</strong> ja Jaakko Belt kertovat seuran toiminnasta. Belt on yksi niin &amp; näin -lehden kolmesta päätoimittajasta.</p> <p>Tiedepalkinnon perusteluissa seuraa kehutaan aktiivisuudesta, avoimen julkaisemisen edistämisestä ja tiedeviestinnästä. Seura ei kuitenkaan pyri jokapäiväiseen uutisnäkyvyyteen siten, että sen jäsenet odottelisivat median yhteydenottoja valmiina kommentoimaan kaikkea liikkuvaa.</p> <p>– Kun me pidämme kursseja tai osallistumme keskusteluun, niin siinä on sellainen ajatus taustalla, että filosofian pitää olla kenen tahansa asia. Sen pitää olla taitoperustainen, yhteiskunnallista keskustelua ja dialogia edistävä juttu niin, että kriittisestä puolesta ei lipsuta, Belt sanoo.</p> <p>Filosofian seura ei laadi self help -oppaita, vaikka ne ovatkin muotia. Sen sijaan halutaan tarjota sellaista, mitä tästä ajasta puuttuu.</p> <figure role="group"><img alt="Jukka Kangasniemi ja Jaakko Belt/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="24674561-01e4-4e95-9969-9c7d9b3eeb7f" src="/sites/default/files/inline-images/niin%20nain%20130318%20JR%2004%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Varastosta löytyy paljon vanhaa mutta ajankohtaista. Self help -oppaat vanhenevat, mutta laadukas kirjallisuus pysyy. Jukka Kangasniemi ja Jaakko Belt haluavat tarjota yleisölle sellaista, mikä kestää aikaa.</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p><strong>Perusteellisuutta<br /> kohu-uutisten tilalle</strong></p> <p>Filosofian seuran jäsenet toivovat julkiselta keskustelulta perusteellisempaa debattia, joka ei mene ohi parissa päivässä.</p> <p>Seuran aikajänne on uutisjulkisuutta pidempi, sillä lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja kirjoja tulee kuudesta kahdeksaan vuodessa.</p> <p>– Toivon mukaan keskustelu on perustellumpaa eikä debatti ole pelkästään reaktiivista niin, että tulee joku kohun kaltainen asia, johon vastataan, ja se on muutamassa päivässä ohi, Jaakko Belt sanoo.</p> <p>Tavoitteena on perustavanlaatuinen pohdinta ja syvällinen analyysi, joka perustuu tarkkaan taustatutkimukseen.</p> <p>– Kyllä meillä se ajatus on, että jos tapahtuu joku julkista keskustelua ja ihmisten mielenmaisemaa järisyttävä tapaus kuten Nine-eleven [New Yorkin kaksoistorni-iskut vuonna 2001], niin me teemme kohta lehteen laajemman paketin.</p> <p>Yhtä ainoaa totuutta ei julisteta. Sen sijaan tarjotaan mahdollisuus moniääniselle keskustelulle ja näkökulmien runsaudelle.</p> <p>– Kaikkien kansalaisten pitää uskaltaa ottaa osaa, ja me yritämme tarjota siihen välineitä. Sen pitää olla kansalaiskeskustelua eikä niin, että media keskenään puhuu niistä asioista, jotka mediaa sattuvat kiinnostamaan.</p> <p>Jaakko Belt sanoo, että kansanvalistuksellinen piirrekin on toiminnassa mukana, mutta valmiita mielipiteitä ei yritetä tyrkyttää. Mieluummin halutaan ruokkia erilaisia näkökantoja ja ajattelun valmiuksia.</p> <p>Jukka Kangasniemi huomauttaa, että julkinen keskustelu typistyy usein 160 merkkiin. Sen vuoksi pitkäjänteistä keskustelua ja pitkiä perusteluja on vaikeampi saada esiin.</p> <p><strong>Laajempaa kuin<br /> yliopistotutkimus</strong></p> <p>Tampereen yliopistoon väitöskirjaa tekevä Jaakko Belt on malliesimerkki filosofian seuran aktiivijäsenestä, sillä useimmilla on jonkinlainen yhteys yliopistoon. Seuran toiminta ei ole kuitenkaan sidottu yliopistoon.</p> <p>– Meidän filosofiakäsityksemme on paljon akateemista filosofiaa laajempi ja ylipäänsä filosofian kapeita rajoja laajempi, Belt sanoo.</p> <p>Yliopistoon toiminta liittyy myös siten, että seura auttaa yliopistolaisia toteuttamaan yliopiston kolmatta tehtävää eli yhteiskunnallista keskustelua ja vaikuttavuutta.</p> <figure role="group"><img alt="Niin &amp; näin/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="1df7b000-eb4f-4916-95e5-c3a805cf05f0" src="/sites/default/files/inline-images/niin%20nain%20130318%20JR%2003%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Eurooppalaisen filosofian seurassa ei kukaan eksy.</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p>Tutkijoilla on paineita julkaista artikkeleita englanninkielisissä erikoislehdissä, joiden lukijakunta on hyvin rajattu. Filosofian seuran kautta avautuu väyliä kirjoittaa samoista aiheista suomalaiselle lukijakunnalle.</p> <p>– Avaamme siinä mielessä yliopiston ja yhteiskunnan rajapintaa, joka uhkaa eriytyä, Belt muotoilee.</p> <p>Seura on koko historiansa aikana julkaissut lähes sata tieteellistä ja filosofista kirjaa, joista lähes kaikki ovat suomenkielisiä.</p> <p>– Kansankielisyyden ajatus on siinä, että englanniksi voi julkaista muuallakin, mutta suomeksi ei liikaa ilmesty tämän alan kirjallisuutta. Suurin osa meidän kirjallisuudesta onkin käännöksiä.</p> <p>Belt tähdentää, että erilaisesta näkökulmasta huolimatta seuralla on mutkaton ja luonteva yhteys yliopistoon.</p> <p>– Emme halua tehdä hajurakoa yliopistoon, mutta näillä kahdella on erilaiset funktiot. Me haluamme pitää yhteyttä myös kotimaista filosofiaa edistävään Suomen filosofiseen yhdistykseen ja Ajatus-lehteen, jotka ovat meitä asteen akateemisempia.</p> <p>Seura muistuttaa kuitenkin, että filosofiaa on muuallakin kuin yliopistoissa.</p> <p>– Kirjamyynnissä ja messuilla näkee niitä lukijoita, kuinka monenlaista tyyppiä siellä liikkuu. Ne on kyllä ihan erilaisia eivätkä tosiaankaan kaikki mitään yliopistotutkijoita, Jukka Kangasniemi sanoo.</p> <p>Niin &amp; näin -kirjojen lukijoita kuvaillaan monista asioista kiinnostuneiksi valistuneiksi ihmisiksi, joista vain pieni murto-osa on ammattilaisia tai ammattitutkijoita.</p> <p><strong>”Ihmiset ottavat,<br /> tarttuvat ja tekevät”</strong></p> <p>Eurooppalaisen filosofian seuran taustajoukot ovat laajat, mutta palkkalistoilla on vain yksi henkilö. Hän on yhteyspäällikkö Jukka Kangasniemi, joka pyörittää seuran toimistoa ja vastaa arjen rutiineista kuten taloudesta, kirjakauppayhteyksistä, messuista ja mainoksista.</p> <p>Lehden ja kirjojen toimitustyön organisointi on Jaakko Beltin mukaan omalakista toimintaa, joka perustuu vertaistekemiseen.</p> <p>– Ihmiset vaan ottavat, tarttuvat ja tekevät asioita. Jos jollakulla tulee idea, niin me kannustamme ja autamme. Aika monet meistä kääntävät. Kaikki notkuvat apuna tuolla messupöydissä ja kirjamyynnissä. Ajatuksena on, että kaikki tekevät kaikkea mutta sillä tavalla koordinoidusti, että ihmisillä on kuitenkin tontteja. Tämä on aika omalakinen ja orgaaninen prosessi.</p> <p>Filosofian kirjojen ja lehtien kustantaminen ei ole voittoa tuottavaa bisnestä eikä sitä edes tavoitella.</p> <p>– Totta kai toivotaan, että tulisi taas yksi hittikirja, Jukka Kangasniemi sanoo.</p> <p>Seuran historian menestyskirja oli vuonna 2011 ilmestynyt Älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi, jota Jaakko Belt kertoo käyttäneensä opetuksessakin.</p> <figure role="group"><img alt="niin &amp; näin/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="72e5105b-9eaf-40c5-a4a9-140f877aeb58" src="/sites/default/files/inline-images/niin%20nain%20130318%20JR%2005%20850pix.jpg" /><figcaption><strong><em>Uudet ja vanhat tekijät sulautuvat yhteiseksi joukoksi. Kuvakavalkadi toimiston seinällä kertoo siitä, millaista väkeä filosofien seuraan on liittynyt.</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p><strong>Uusia tyyppejä tulee,<br /> vanhat pysyvät mukana</strong></p> <p>Seuran työlle on ominaista toiminnan jatkuvuus. Tekijäjoukko ei vaihdu tiheästi eikä uusia päätoimittajia haeta parin vuoden välein.</p> <p>– Se on hauskaa, kun porukassa on vielä niitäkin, jotka ovat olleet perustamassa lehteä. Meillä on 42 jäsentä toimitusneuvostossa, ja siinä on laidasta laitaan eri alojen asiantuntijoita, Jaakko Belt kertoo.</p> <p>Uudet ja vanhat tekijät sulautuvat yhteiseksi joukoksi.</p> <p>– Me integroimme uusia tyyppejä mukaan, ja vanhat tyypit ikään kuin muistuttaa siitä, mistä tässä kaikessa on kysymys. Eivät ihmiset tätä virkatyönä tee. Ne omistautuvat sille asialle, että on vaan tärkeä tehdä filosofisia juttuja käydä julkista keskustelua.</p> <p>Jos Suomesta puuttuu kiinnostavia kirjoja, niin seuran jäsenet tekevät tai kääntävät niitä. Jos Suomessa ei keskustella tärkeistä asioista, niin lehti tekee siitä teemanumeron.</p> <p>– Tätä tehdään rakkaudesta filosofiaan, ja sit me myydään kirjoja ja lehtiä, että saadaan painaa lisää kirjoja ja lehtiä, Jukka Kangasniemi sanoo.</p> <p>Lehden parituhatta tilaajaa pitävät perustoiminnan pystyssä. Lisäksi kirjoja myydään melkein yhtä paljon kuin lehtiä.</p> <p>– Kyllä me oma toimintamme pääosin rahoitetaan noilla myynneillä, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole se ydin ja meidän suurimpia vahvuuksia.</p> <p> </p> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/julkisen-jarjenkayton-puolesta" data-a2a-title="Julkisen järjenkäytön puolesta"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Fjulkisen-jarjenkayton-puolesta&amp;title=Julkisen%20j%C3%A4rjenk%C3%A4yt%C3%B6n%20puolesta"></a></span> Thu, 15 Mar 2018 13:21:19 +0000 hvhela@uta.fi 12136 at http://www2.uta.fi Taide purkaa rokotekielteisyyttä http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/taide-purkaa-rokotekielteisyytta <span>Taide purkaa rokotekielteisyyttä</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>5.3.2018 - 09:06</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Lääkeruiskut/ Kaisa Koski" data-entity-type="file" data-entity-uuid="207db68f-cde6-4f4f-b43d-8d06d6d02d40" src="/sites/default/files/inline-images/syringes1.850.jpg" /><figcaption><strong><em>Luonnonmukaisuus on tärkeää monelle rokotuskielteiselle vanhemmalle. Kaisu Kosken valokuvasarja Syringe sequence #1 (2015) pohtii, millaisia rokotteita vanhemmat mahdollisesti hyväksyisivät. Ruiskuissa kasvaa lääkekasveja.</em></strong></figcaption></figure><h4>Taidelähtöisen tutkimuksen dosentti Kaisu Koski sanoo, että terveydenhuollon jyrkkä asenne voi jopa voimistaa rokotekielteisyyttä</h4> <p>Teksti: <strong>Heikki Laurinolli</strong></p> <p>Terveydenhuollon ammattilaisten jyrkkä suhtautuminen saattaa lisätä vanhempien rokotekielteisyyttä ja voimistaa negatiivisia asenteita.</p> <p>Taidelähtöisen tutkimuksen dosentti <strong>Kaisu Kosken</strong> haastattelemat rokotekriittiset vanhemmat ovat kohdanneet jo neuvolatasolla negatiivisuutta, joka ei ole auttanut purkamaan heidän rokotekielteisyyttään.</p> <p>– Lähes kaikki haastattelemani vanhemmat ovat kokeneet negatiivisia ja aggressiivisia reaktioita terveydenhuollossa. Rakentavaa dialogia ei ole monestakaan syystä syntynyt. Se aiheuttaa pahimmillaan sen, että vanhemmat eivät enää siitä ovesta sisään astu, Koski sanoo.</p> <p><strong>Humanistinen näkökulma<br /> lääketieteen opetusvideoihin</strong></p> <p>Kaisu Koski on taitelija ja taiteen tohtori, joka on kiinnostunut lääketieteestä ja siihen liittyvästä visualisoinnista ja simuloinnista. Hän on saanut Suomen akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan viisivuotisen rahoituksen hankkeelle, joka koskee lääketieteen opetusvideoita. Akatemiahanke kuuluu Tampereen yliopistossa viestintätieteiden tiedekuntaan.</p> <p>Nykyiset opetusvideot eivät Kosken mielestä onnistu kuvaamaan lääkärin reaalitodellisuutta tai ihmisläheistä terveydenhuoltoa. Ne ovat usein muun muassa liian ongelmanratkaisukeskeisiä ja elokuvallisesti köyhiä.</p> <figure role="group"><img alt="Kaisu Koski" data-entity-type="file" data-entity-uuid="a626a7a3-0424-4f7f-b303-d1aa69f92fe9" src="/sites/default/files/inline-images/A_N3093_L.Koski_.850_0.jpg" /><figcaption><strong><em>Kaisu Koski kehittää uusia lääketieteen opetusvideoita. Nykyiset opetusvideot eivät Kosken mielestä onnistu kuvaamaan lääkärin reaalitodellisuutta tai ihmisläheistä terveydenhuoltoa.</em></strong></figcaption></figure><p>Kosken tavoitteena on kehittää uusia videoita kolmen eri yliopiston lääketieteen yksiköiden kanssa. Mukana ovat Tampereen yliopisto, Kööpenhaminan yliopisto ja Texasin yliopisto Yhdysvalloissa.</p> <p>– Tarkoitukseni on haastaa se kliininen ihmiskuva, jolla on hyvin yksiulotteinen tai mekanistinen näkemys ihmisestä ja terveydestä. Kliinisen skenaarion yhteyteen tuodaan humanistinen, henkilökohtainen ja emotionaalinen ulottuvuus.</p> <p>Rokotuskriittisyyttä käsitellään yhteistyössä Kati Hakkaraisen ja Juho Lehdon kanssa Tampereen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Huonojen uutisten kertomiseen keskitytään Rice-yliopiston ja Texasin yliopiston kansa tehtävässä videossa. Kööpenhaminan lääketieteilijöiden kanssa on tekeillä monisairautta koskeva video.</p> <p><strong>Rokotteista voisi puhua<br /> luonnollisuuden yhteydessä</strong></p> <p>Rokotekielteisyyttä koskevassa tutkimuksessa Kaisu Kosken yhteistyökumppani on norjalainen Johan Holst, joka on Norjan kansanterveyslaitoksen tutkija ja erikoistunut hinkuyskärokotteen kehittämiseen.</p> <p>Koski on haastatellut rokotekriittisiä vanhempia Suomessa ja Hollannissa ja kartoittanut terveyskäsityksiä, jotka eriävät modernin lääketieteen käsityksistä ja pohjustavat heidän rokotuskielteisyyttään.</p> <p><img alt="Kaisu Kosken taiteesta" data-entity-type="file" data-entity-uuid="eb717b3c-a321-4d06-bd67-62e4048e7943" src="/sites/default/files/inline-images/Screenshot3_KK.850.jpg" /></p> <p> </p> <p>– Usein ajatellaan, että kielteisyyden takana on se, että ihmiset eivät tiedä, mitä rokotteissa on, ja niiden sisältö pelottaa. Puuttuu myös luottamus terveydenhuoltojärjestelmään ja lääkevalmistajiin, Koski sanoo.</p> <p>Omassa projektissaan Koski halusi näiden syiden lisäksi purkaa syvemmällä olevia terveyskäsityksiä ja elämänkatsomuksia. Yksi projektin havainnoista liittyy siihen, että haastatelluilla vanhemmilla on voimakas tarve elää luonnonmukaista elämää. Kosken tutkijapartneri Johan Holst taas näkee rokotteet itsessään luonnonmukaisina.</p> <p>– Olemme pohtineet, voisiko rokotuksista puhua luonnollisen prosessin käynnistäjinä. Näkökulma vaihtuisi siinä, miten niistä puhutaan. Toisaalta moni asia, mitä pidämme luonnollisena, ei olekaan sitä. Luonnollisuuden ja luonnonmukaisuuden määritelmä on häilyvä myös näille vanhemmille. Se on jatkuvaa neuvottelua siitä, sopiiko tämä siihen terveyskäsitykseen, mitä haluaa toteuttaa.</p> <p><strong>Jyrkkä asenne<br /> pilaa yhteistyön</strong></p> <p>Rokotekriittiset vanhemmat ovat saaneet tyrmäävän vastaanoton, kun he ovat kyselleet terveydenhuollon ammattilaisilta tietoa rokotuksista. Kaisu Koski ei halua syyllistää mitään ammattiryhmää, mutta jyrkkyyttä hän ei pidä rakentavana.</p> <p>– Ongelma ei ole pelkästään se, että suhtaudutaan negatiivisesti tai tuomitaan poisvalinnat vaan se, ettei selitetä lainkaan. Ei ole esimerkiksi suostuttu vastaamaan, kun vanhemmat ovat kysyneet, mitä rokote sisältää, Koski hämmästelee.</p> <figure role="group"><img alt="Kaisu Kosken diagrammi" data-entity-type="file" data-entity-uuid="a7bb87b6-4202-4353-b635-197a835f26bd" src="/sites/default/files/inline-images/diagram_04%20copy2_small.850.jpg" /><figcaption><strong><em>Diagrammi Theory of Illness #4 (2017) kuvaa erään vanhemman käsitystä lääkkeen antamisen eri muodoista ja siitä, mitä ne aiheuttavat ihmiskehon sisällä ja sen rajoilla.</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p>Vanhempien kohtaaminen vaatii Kosken mukaan aikaa, kärsivällisyyttä ja valmiutta selittää sekä hyödyt että haitat. Nämä vanhemmat ovat hyvin koulutettuja ihmisiä, jotka osaavat itsekin etsiä tietoa.</p> <p>– Vaatii valmiutta vastaanottaa heidät, mutta pelkkä ystävällisyys ja aika eivät sinänsä riitä purkamaan rokotekielteisyyttä. Kaikki tai ei mitään -asenne on mielestäni liian jyrkkä. Jos vaihtoehtoina ovat se, että vanhemmat kieltäytyvät kaikista rokotteista ja katkaisevat hoitosuhteen kokonaan tai se, että vanhemmat valitsevat itse, jättävät osan rokotteista pois mutta ottavat toiset, pidän jälkimmäistä parempana vaihtoehtona.</p> <p>Ongelma on siinä, että kaikki haluavat läpinäkyvyyttä ja kaikki haluavat kuulla myös epäonnistumisista ja virheistä rokottamisessa. Miten tiedottaa niistä läpinäkyvästi ilman, että se lisää pelkoja?</p> <p><strong>Monet vanhemmat uskovat että<br /> sairaudella on tarkoitus</strong></p> <p>Suomessa ja Ruotsissa rokotevastaisuutta lisäsi muutama vuosi sitten sattunut narkolepsiakohu, joka liittyi sikainfluenssarokotuksiin.</p> <p>Kaisu Kosken haastattelemia hollantilaisvanhempia ei narkolepsia koskettanut. Heille läheisempi asia on vaihtoehtolääketiede, joka kuuluu Hollannissa jopa sairausvakuutuksen piiriin. Vanhemmilla saattoi olla omalääkäri, joka suhtautui kriittisesti rokotuksiin. Kovin yleistä se ei tosin ole.</p> <p>Rokotekriittisiä vanhempia yhdisti käsitys lapsen luonnonmukaisesta kehityksestä. Vanhemmat saattavat ajatella, että infektiosairaudet tukevat lasten fyysistä ja henkistä kehitystä.</p> <p>– Yksi äiti kertoi, että sikotaudin jälkeen hänen aiemmin arka ja sisäänpäin kääntynyt tyttärensä muuttui rohkeaksi ja että sairaus oli ollut henkisen kehityksen moottorina. Tämä on yksi hyvin yleinen käsitys, että sairauksilla on tarkoitus ja että niistä on hyötyä.</p> <figure role="group"><img alt="Kaisu Kosken diagrammin rokotuskriittisyydestä" data-entity-type="file" data-entity-uuid="af25b54c-c90d-4a90-a22c-d8248e36e6ea" src="/sites/default/files/inline-images/diagram_01%20copy-small.850.jpg" /><figcaption><strong><em>Diagrammisarja Theory of Illness #1 (2017) kuvaa vanhempien terveyskäsityksiä ja mukailee samalla tieteen visualisoinnin konventioita. Yksi rokotuskielteisten vanhempien yleisimpiä terveyskäsityksiä on se, että lasten infektiotaudit tukevat henkistä ja fyysistä kehitystä.</em></strong></figcaption></figure><p> </p> <p><strong>Miten puhua rokotteista<br /> valitsematta leiriä?</strong></p> <p>Rokotuksista on tullut terveydenhuollossa räjähdysherkkä puheenaihe, joka herättää voimakkaita reaktioita. Myös Kaisu Kosken ja Johan Holstin rokoteprojekti on ärsyttänyt rokotetutkimuksen ammattilaisia.</p> <p>Koski pitää tutkijakumppaniaan Johan Holstia poikkeustapauksena siinä, että hän haluaa rokotetutkijana rakentaa dialogia niiden kanssa, joiden mielipiteet ovat vastakkaisia.</p> <p>– Yleensä yhteistyökumppanien kanssa ajetaan samaa asiaa, mutta me olemme osin eri mieltä. Juuri mielipide-eroista kumpuaa jotain kiinnostavaa uutta.</p> <p>Koski kertoo, että yhteistyö Johanin kanssa on muuttanut hänen omiakin ajatuksiaan. Koski on simuloinut eli jäljitellyt dialogissa rokotekriittisten potilaiden näkemyksiä. Holst taas on puhunut rokotustutkijoiden suulla.</p> <figure role="group"><img alt="Kaisu Kosken videosta" data-entity-type="file" data-entity-uuid="acbe8b75-9856-4ab3-a349-7164a39e56c6" src="/sites/default/files/inline-images/Video.850.jpg" /><figcaption><strong><em>Videoteos Conversations with vaccine-critical parents (2017) purkaa rokotuskielteisten vanhempien terveyskäsityksiä ja kutsuu rokotustutkijan pohtimaan näitä käsityksiä. Teos on pilottikokeiltu lääketieteen opinnoissa Tampereen yliopistossa 2016.</em></strong></figcaption></figure><p>Koski kertoo, että hän suhtautuu rokotteisiin varauksella, ja huomauttaa, että kielteisyydessäkin on laaja spektri erilaisia näkökulmia.</p> <p>–  On vanhempia, jotka epäilevät, mutta ottavat silti rokotteet. On niitä, jotka eivät halua rokottaa vauvojaan mutta hyväksyvät rokotukset parin vuoden ikäisille. On niitä, jotka ottavat osan rokotteista mutta eivät kaikkia. Sitten on totaalikieltäytyjiä. Minun haastattelemissani vanhemmissa oli kaikkia näitä kolmea viimeistä tyyppiä.</p> <p>Yksi projektin haasteista on se, miten puhua rokotteista asettumatta kumpaankaan leiriin, miten niistä voi puhua neutraalisti ja miten voi puhua epäilyistä. Miten voi olla kriittinen ilman, että on täysin tuomitseva tai torjuva?</p> <p>– Projektini tarkoitus ei ole promotoida rokotteiden puolesta eikä niitä vastaan, vaan haastaa mielipiteiden polarisoituminen esimerkiksi juuri luonnonmukaisuuden käsitteen avulla, Koski sanoo.</p> <p>Rokotekielteisyys-hanke Immune Nations on osa laajaa kansainvälistä projektia, jossa on mukana tieteilijöitä ja taitelijoita eri puolilta maailmaa. Projektia koordinoidaan Kanadasta ja Norjasta.</p> <p><a href="http://www.immunenations.com/">http://www.immunenations.com/</a><br /><a href="http://www.kaisukoski.com">www.kaisukoski.com</a></p> <p> </p> </div> <div class="field field--name-field-keywords field--type-entity-reference field--label-hidden field--items"> <div class="field--item"><a href="/taxonomy/term/43" hreflang="fi">COMS</a></div> <div class="field--item"><a href="/taxonomy/term/30" hreflang="fi">MED</a></div> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/taide-purkaa-rokotekielteisyytta" data-a2a-title="Taide purkaa rokotekielteisyyttä"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Ftaide-purkaa-rokotekielteisyytta&amp;title=Taide%20purkaa%20rokotekielteisyytt%C3%A4"></a></span> Mon, 05 Mar 2018 07:06:14 +0000 hvhela@uta.fi 5447 at http://www2.uta.fi Suomi on korkean työsyrjinnän maa http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/suomi-korkean-tyosyrjinnan-maa <span>Suomi on korkean työsyrjinnän maa</span> <span><span lang="" about="/user/24" typeof="schema:Person" property="schema:name" datatype="">hvhela@uta.fi</span></span> <span>28.2.2018 - 09:39</span> <div class="field field--name-field-news-content field--type-text-long field--label-hidden field--item"><figure role="group"><img alt="Jouko Nätti/ Kuva: Jonne Renvall" data-entity-type="file" data-entity-uuid="3ddf0e90-c2f1-41ca-b60f-912f42f8ba68" src="/sites/default/files/inline-images/natti%20jouko%20141216%20JR%2001.850px.jpg" /><figcaption><strong><em>Professori Jouko Nätin johtama tutkimus osoittaa, että työsyrjintä on vähentynyt mutta Suomi on silti tilastojen mukaan heikoimpia maita Euroopassa.</em></strong></figcaption></figure><h4>Suomessa korostuu ikä- ja sukupuolisyrjintä, muualla syrjitään kansallisuuden tai etnisen taustan vuoksi</h4> <p>Teksti: <strong>Heikki Laurinolli</strong><br /> Kuva: <strong>Jonne Renvall</strong></p> <p>Suomi erottuu eurooppalaisen työoloaineiston valossa korkean työsyrjinnän maana. Tampereen yliopiston työelämän tutkimuskeskuksen tuore raportti pitää merkille pantavana sitä, että Suomea kulttuurisesti lähellä olevissa muissa Pohjoismaissa syrjintä on kokonaisuutena selvästi harvinaisempaa.</p> <p>Syrjinnän laatu vaihtelee maaryhmittäin siten, että Suomessa korostuu ikä- ja sukupuolisyrjintä, mutta kaikkialla muualla voimakkaampaa on kansallisuuteen tai etniseen taustaan liittyvä syrjintä.</p> <p>Sosiaalipolitiikan professori <strong>Jouko Nätti</strong> johti Työsuojelurahaston rahoittamaa tutkimushanketta, jonka tavoitteena oli tuottaa uutta ja monipuolista tutkimustietoa työssä koetusta syrjinnästä ja sen yhteyksistä myöhempiin työuriin Suomessa 1990–2013. Hankkeen loppuraportti ilmestyi helmikuussa.</p> <p>Tulosten mukaan työsyrjintä on yleisesti ottaen vähentynyt, mutta niin sanottu moniperusteinen syrjintä eli useamman syrjintäperusteen samanaikainen esiintyminen on säilynyt ennallaan reilussa kolmessa prosentissa vastaajista.</p> <p>Moniperusteinen syrjintä kasautuu naisille selvästi useammin kuin miehille ja erityisesti 25–34-vuotiaille.</p> <p><strong>Suosikkijärjestelmä<br /> yleisin syrjintäperuste</strong></p> <p>Selvästi yleisin syrjintäperuste Suomessa on suosikkijärjestelmät. Seuraavina tulevat työsuhteen tyyppi sekä naissukupuoleen ja vanhaan ikään kohdistuva syrjintä. Selvästi vähäisintä on miessukupuoleen perustuva syrjintä.</p> <p>Suosikkijärjestelmiin perustuvaa syrjintää oli kokenut naisista noin 10 prosenttia ja miehistä noin kuusi prosenttia. Tämä on ainoa syrjinnän muoto, joka on lisääntynyt seuranta-aikana 1990–2013.</p> <p>Kokemus syrjinnästä perhesyistä tai raskauden johdosta on naisten keskuudessa<br /> vähentynyt vuoden 1990 kolmesta prosentista noin kahteen prosenttiin. Vastaava muutos on tapahtunut poliittisiin mielipiteisiin liittyvissä syrjintäkokemuksissa.</p> <p>Hieman yleisempänä, noin 3 prosentissa, on säilynyt työsuhdeperusteinen syrjintä, joka sekin on yleisempää naisilla kuin miehillä. Työsuhteen tilapäisyys tai osa-aikaisuus syrjintäperusteena oli nuorilla naisilla yleisintä ja lisääntynyt 2000-luvulla.</p> <p><strong>Nuoret ja ikääntyneet<br /> syrjinnän kohteina</strong></p> <p>Ikäsyrjintää on kokenut 5 prosenttia palkansaajista. Lisäksi noin joka kymmenes havainnoi sitä työyhteisössään.</p> <p>Sekä nuoruus että ikääntyminen lisäävät syrjinnän yleisyyttä. Ilmiön yleisyys noudattaa U-käyrää siten, että nuorimmat (15–24) ja vanhimmat (55–64) kokivat eniten ikäsyrjintää. Näissä ryhmissä syrjintää oli kohdannut hieman alle 10 prosenttia palkansaajista.</p> <p>Erityisesti varttuneiden ikäryhmien kokema syrjintä on laskenut 2000-luvulla 3–5 prosentin tasolle. Nuorten ikäryhmien kokemukset ikäsyrjinnästä näyttävät kääntyneen vähittäiseen mutta tasaiseen nousuun 2000-luvulla.</p> <p>Naisten kokema ikäsyrjintä oli jopa kaksinkertaista miehiin verrattuna. Ikäsyrjinnän huippuvuosi oli 1990.</p> <p>Työttömyysuhka ja esimiehen tuen puute lisäsivät selkeästi molempien sukupuolten ikäsyrjinnän todennäköisyyttä.</p> <p><strong>Sukupuolisyrjintä<br /> kohdistuu naisiin</strong></p> <p>Naiset kokivat jopa kymmenkertaisesti sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää miehiin verrattuna. Syrjintää oli kohdannut noin 4 prosenttia palkansaajanaisista.</p> <p>Sukupuolisyrjintää on 2000-luvulla koettu pysyvästi hieman vähemmän kuin 1990-luvun lopulla. Ikäsyrjintä todettiin vähäisimmäksi 25–44-vuotiaiden ryhmässä, mutta sen sijaan naisten sukupuolisyrjinnän kokemus on yleisintä juuri tässä ikäryhmässä.</p> <p>Sukupuolisyrjinnän todennäköisyyttä varsinkin naisilla lisäsi korkeampi koulutus ja toimihenkilöasema sekä teollisuudessa työskentely. Miesten sukupuolisyrjinnän<br /> todennäköisyys taas oli lähes kaksinkertainen julkisissa palveluissa verrattuna teollisuuteen.</p> <p>Sukupuolisyrjinnältä suojaavia tekijöitä olivat työsuhteen turvallisuus ja koettu tuki esimieheltä, eli pitkälti samat seikat kuin ikäsyrjinnältä.</p> <p><strong>Yleisin syrjintätilanne<br /> liittyy tiedon saantiin</strong></p> <p>Syrjintätilanteet liittyivät yleisimmin tiedon saamiseen. Se oli myös ainoa tarkasteluaikana yleistynyt syrjintätilanne.</p> <p>Työhönotossa tapahtuva syrjintä oli vähentynyt selvästi 2000-luvulle tultaessa, samoin palkkaukseen liittyvä syrjintä.</p> <p>Muiden asenteet oli säilynyt merkittävänä syrjinnän ilmenemistapana. Arvostukseen, työvuorojen jakoon ja työsuhde-etuihin liittyvä syrjintä kohdistui erityisesti keski-ikäisiin ja kaksi kertaa useammin naisiin kuin miehiin.</p> <p><strong>Myös naisenemmistöinen<br /> työpaikka syrjii naisia</strong></p> <p>Syrjintätilanteet työhönotossa, palkkauksessa, koulutus- ja etenemismahdollisuuksissa sekä arvostuksen saamisessa olivat keskimääräistä yleisempiä teollisuudessa ja julkisissa palveluissa.</p> <p>Korkeakoulutus lisäsi syrjintäkokemuksia, nuori ikä työhönottoon liittyvää ja keski-ikäisyys uralla etenemiseen liittyvää syrjintää. Määräaikaiset ja osin myös esimiestehtävissä toimivat kokivat muita yleisemmin erilaista syrjintää.</p> <p>Työyhteisön sukupuolirakenteen mukaan tarkasteltuna erilaiset syrjintätilanteet kohdistuivat erityisesti naisiin miesenemmistöisissä työyhteisöissä. Kuitenkin myös naisenemmistöisissä työyhteisöissä naiset kokivat usein syrjintää. Paras tilanne vallitsi tasa-aloilla.</p> <p><strong>Työsyrjinnän torjunta<br /> vaatii useita keinoja</strong></p> <p>Tutkimusraportti suosittelee useita erilaisia keinoja työsyrjinnän torjuntaan ja ennaltaehkäisyyn. Yhteiskunnan tasolle esitetään poliittista keskustelua, työelämän sääntelyä ja tukitoimia.</p> <p>Julkisen vallan huomiota toivotaan työelämän voimakkaan sukupuolijaon purkamiseen. Yksi suosituksista koskee asennevaikuttamista yleisillä kampanjoilla. Työpaikoille halutaan koulutusta ja opastusta menettelytapoihin syrjintätilanteita varten.</p> <p><a href="http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/102975/978-952-03-0662-5.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y"><em>Marjut Pietiläinen, Niina Viitasalo, Liudmila Lipiäinen, Satu Ojala, Minna Leinonen, Katri Otonkorpi-Lehtoranta, Esa Jokinen, Päivi Korvajärvi ja Jouko Nätti:  Työssä koettu syrjintä ja myöhempi työura. Loppuraportti. Työsuojelurahaston tutkimushanke 2015–2017. Työraportteja 97/2018. Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskus.</em></a></p> <p> </p> </div> <div class="field field--name-field-keywords field--type-entity-reference field--label-hidden field--items"> <div class="field--item"><a href="/taxonomy/term/45" hreflang="fi">SOC</a></div> </div> <span class="a2a_kit a2a_kit_size_24 addtoany_list" data-a2a-url="http://www2.uta.fi/ajankohtaista/uutinen/suomi-korkean-tyosyrjinnan-maa" data-a2a-title="Suomi on korkean työsyrjinnän maa"><a class="a2a_button_facebook"></a><a class="a2a_button_twitter"></a><a class="a2a_button_linkedin"></a><a class="a2a_dd addtoany_share" href="https://www.addtoany.com/share#url=http%3A%2F%2Fwww2.uta.fi%2Fajankohtaista%2Fuutinen%2Fsuomi-korkean-tyosyrjinnan-maa&amp;title=Suomi%20on%20korkean%20ty%C3%B6syrjinn%C3%A4n%20maa"></a></span> Wed, 28 Feb 2018 07:39:40 +0000 hvhela@uta.fi 3208 at http://www2.uta.fi