Fyysinen aktiivisuus ja syöpäilmaantuvuus

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Arvo-rakennus, keltainen sali F025, Arvo Ylpön katu 34

Jorma Sormunen
Kuva: Timo Viljanen

LL Jorma Sormusen väitöstilaisuus

Physical Activity and Incidence of Cancer with Special Emphasis on Colorectal and Prostate Cancers in Men (Fyysinen aktiivisuus ja syöpäilmaantuvuus, erityisesti kolorektaali- ja eturauhassyöpä miehillä)

Väitöskirja kuuluu epidemiologian alaan.

Vastaväittäjänä on professori Pekka Puska. Kustoksena toimii professori Eero Pukkala.

Väitöstilaisuuden kieli on englanti.
 

Liikunta ja syövän ilmaantuvuus, erityisesti miesten paksu-ja peräsuolen syövät sekä eturauhassyövät

Jorma Sormunen tutki lääketieteen tohtoritutkimuksessaan fyysisen aktiivisuuden ja kunnon vaikutuksia syöpäilmaantuvuuteen. Erityisesti tutkittiin miesten paksu- ja peräsuolen ja eturauhasen syöpien ilmaantuvuutta. Tutkimuskokonaisuudessa selvitettiin asiaa kahdessa suomalaisessa aineistossa, joista yksi oli vuonna 1958 syntyneet miehet ja toinen oli suomalaiset huippu-urheilijat, sekä suuresta pohjoismaisesta työperäistä syöpää tutkineesta (NOCCA = Nordic Occupational Cancer) aineistosta kerätyistä syöpätapauksista.

Vuonna 1958 syntyneiden miesten kohorttitukimusta varten kerättiin terveyttä ja fyysistä kuntoa koskevia tietoja heidän varusmiespalvelunsa ajalta. Tämän jälkeen heille haettiin syöpäilmaantuvuustiedot vuoden 2014 loppuun asti. Hyvässä tai erinomaisessa kunnossa varusmiespalveluksen aikana olleilla miehillä oli selvästi alentunut riski sairastua syöpään myöhemmällä iällä, riskin alenema oli 18%. Normaalipainoisten, mutta huonossa kunnossa olleiden miesten riski sairastua mihin tahansa syöpään oli myös tilastollisesti merkitsevästi suurentunut, riskin nousu oli 18%, verrattuna normaalipainoisiin ja hyvässä kunnossa olleisiin miehiin. Niillä miehillä, jotka olivat tämän lisäksi ylipainoisiakin, riski oli vielä tätäkin suurempi (tilastollisesti merkitsevä riskin nousu 30%). Tutkimusaineiston miehet ovat vielä suhteellisen nuoria, joten pidempi seuranta on tarpeen, jotta tuloksista voidaan tehdä tarkempia päätelmiä.

Suomalaisten huippu-urheilijamiesten syöpäilmaantuvuutta seurattiin vuodesta 1986 vuoteen 2010. Kokonaissyöpäilmaantuvuus oli huippu-urheilijoilla merkitsevästi pienempi kuin muulla väestöllä, riski oli 11% vähäisempi. Keskimatkanjuoksijoilla oli liki puolet alhaisempi syöpäilmaantuvuus verrattuna muuhun väestöön. Hyvin matala syöpäriski todettiin myös pitkänmatkanjuoksijoilla (43 % alhaisempi), ja hyppääjillä (40% alhaisempi). Keuhkosyöpää huippu- urheilijoilla oli 60% vähemmän kuin muulla väestöllä. Alhaisempi riski voi johtua terveistä elämäntavoista, erityisesti huippu-urheilijoiden vähäisemmästä tupakoinnista sekä hyvästä fyysisestä kunnosta.

Kahdessa pohjoismaisessa tutkimuksessa tutkittiin yhteyttä työn fyysisen rasittavuuden ja paksu- ja peräsuolen sekä eturauhassyövän ilmaantuvuuden välillä. Tutkittavat jaettiin eri ryhmiin työn kuormittavuuden perusteella, ja syöpien ilmaantuvuutta verrattiin ryhmään, jolla ei ollut merkittävää koettua fyysistä rasitusta työssä. Työn  suuri kuormittavuus suojasi tilastollisesti merkitsevästi paksu-ja peräsuolen syöviltä eniten niitä miehiä, jotka kuuluivat työn rasittavuudessa ylimpään kymmenykseen (suolistosyöpiä oli 26% vähemmän) verrattuna ryhmään jolla ei ollut työssä merkittävää koettua fyysistä rasitusta. Naisten osalta todettu suojavaikutus oli pienempi (suolistosyöpiä todettiin 13% vähemmän ylimpään kymmenykseen kuuluvilla naisilla).  

Erityisen suuri työliikunnan suojavaikutus oli laskevan paksunsuolen alueella. Miehillä jotka kuuluivat työn rasittavuudessa ylimpään kymmenykseen, todettiin laskevan paksunsuolen alueella liki 40% vähemmän syöpiä kuin verrokkiryhmällä. Naisilla suurin suojavaikutus todettiin poikittaisen paksunsuolen alueella, mutta tämä ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Peräsuolisyövän osalta työliikunnan tuoma suoja oli alhaisempi – miehillä 13% (tilastollisesti merkitsevä), ja naisilla 7% (ei tilastollisesti merkitsevä).

Miehillä, joilla oli työhön kuuluvaa fyysistä rasitusta, oli merkitsevästi pienempi riski sairastua eturauhassyöpään kuin miehillä, joilla sitä ei ollut ollenkaan. Eturauhassyövän riski oli alentunut noin 10% kaikissa tutkituissa ryhmissä, joissa oli työrasitusta, verrattuna niihin, joilla ei ollut merkittävää koettua fyysistä rasitusta työssä. Tulokset olivat samanlaiset ennen PSA-mittausten yleistymistä 1990-luvulla ja niiden yleistyttyä 1990-luvun alun jälkeen.

                                          ******

Sormusen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2402, Tampere University Press, Tampere 2018. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1911, Tampere University Press 2018.