Yksityissairaalat häviävät julkisille eurooppalaisessa vertailussa

Julkaistu 1.6.2018 - 13:20
Liina-Kaisa Tynkkynen/ Kuva: Jonne Renvall
Terveyspalveluiden todellisuus on monitulkintaisempi kuin jyrkkä jaottelu yksityiseen ja julkiseen antaa ymmärtää. Liina-Kaisa Tynkkysen kokoama vertailu todistaa julkisten sairaaloiden paremmuutta, mutta tutkija itse ei vastakkainasettelusta pidä.

Sairaalavertailu rikkoo harhakuvan yksityisen palvelun tehokkuudesta, vaikka tuloksia ei voi suoraan soveltaa Suomeen

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

Julkiset sairaalat ovat tuoreen eurooppalaisen vertailun mukaan tehokkaampia kuin yksityiset sairaalat. Monet vertailussa olleet tutkimukset eivät kuitenkaan löytäneet selvää eroa julkisen ja yksityisen välille.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan tutkija Liina-Kaisa Tynkkynen sanoo, että tulosta ei voi suoraan soveltaa Suomeen. Vertailu rikkoo kuitenkin Tynkkysen arvion mukaan yleisen uskon siihen, että yksityinen palvelutuotanto pelastaisi Suomen terveydenhuollon.

– Tutkijana en voi ottaa sellaista kantaa, että yksityinen tai julkinen on automaattisesti toistaan parempi. Se riippuu niin paljon muista asioista kuten kilpailutilanteesta ja kannustimista, ohjausjärjestelmästä, hoidon laadusta, tarjottava palvelusta ja asiakkaista, Tynkkynen sanoo.

Tynkkynen kokosi sairaalavertailun yhdessä Kööpenhaminan yliopiston professorin Karsten Vrangbækin kanssa. Vertailu on osa Norjan Akatemian rahoittamaa pohjoismaista tutkimushanketta, jossa arvioidaan erityisesti yksityissektorin kehitystä Pohjoismaissa.

Sairaalavertailuun koottiin kolmesta eri tietokannasta yhteensä 480 tutkimusta. Sairaaloiden taloudellista tehokkuutta käsiteltiin 17 tutkimuksessa, joiden kohteena oli yli 5500 sairaalaa eri puolilla Eurooppaa.

Tutkimukset kattoivat kaikkiaan yhdeksän Euroopan maata: Itävalta, Saksa, Englanti, Ranska, Kreikka, Italia, Espanja, Sveitsi ja Norja.

Julkiset sairaalat
vertailun kärjessä

Eurooppalaisessa vertailussa suuri osa tutkimuksista raportoi ei-merkitseviä tuloksia. Verrattaessa yksityisiä ja julkisia näytti siltä, että julkiset pärjäsivät hiukan useammassa vertailussa paremmin kuin yksityiset ylipäätään.

Yksityiset voittoa tavoittelemattomat pärjäsivät paremmin, kun niitä verrattiin yksityisiin voittoa tavoitteleviin.

Sairaalavertailun asetelma ei vastaa Suomen terveydenhuollon tilannetta, sillä Suomessa on vain muutama yksityinen sairaala ja yksityiset voittoa tavoittelemattomat sairaalat puuttuvat kokonaan.

Osuuspankin omistama Pohjola-sairaala ja Helsingissä toimiva syöpäsairaala ovat Suomessa harvinaisia yksityisiä sairaaloita. Nekään eivät ole julkisen puolen keskussairaaloihin verrattavia täyden palvelun laitoksia.

Pohjola-sairaala tuottaa lähinnä samanlaisia palveluita kuin Mehiläisen, Terveystalon ja Pihlajalinnan lääkärikeskukset.

– Ne tekevät kapea-alaisia leikkauksia ja muita toimenpiteitä eivätkä sellaista mitä keskussairaalat tai yliopistosairaalat tekevät. Ei niillä ole päivystyksiä eikä jatkuvaa aukioloaikaa. Ne ohjaavat Acutaan, jos tarvetta tulee kymmenen jälkeen illalla, Liina-Kaisa Tynkkynen sanoo.

Voittoa tavoittelemattomat sairaalat ovat yleisiä monessa Keski-Euroopan maassa. Niiden tausta on usein järjestö- tai seurakuntapohjainen.

Tynkkynen ei usko tällaisten sairaaloiden tulevan Suomen terveydenhuoltoon, joka on täällä vahvasti yritysten hallussa. Sen sijaan hoivapalveluissa on pitkä historia järjestöpohjaisesta palvelutuotannosta etenkin vanhustenhuollossa. Nyt nämä järjestöt ovat joutuneet yhtiöittämään toimintansa EU-kilpailulainsäädännön vuoksi.

Omistus ei selitä
palvelun laatua

Eurooppalaisen sairaalavertailun tulokset ovat ongelmallisia siten, että monet tutkimuksista eivät ota huomioon palvelun laatua ja markkinatilannetta.

– Iso kuva on se, että tulokset ovat hirveän vaihtelevia. Ei voi vetää suoraa johtopäätöstä, että yksityiset olisivat aina hyviä tai aina huonoja. Vastakkainasettelun sijaan olisi tärkeämpää keskustella markkinoiden toiminnan edellytyksistä ja ohjauksesta, Liina-Kaisa Tynkkynen sanoo.

Suomessa on käynnissä terveyspalveluiden keskittymiskehitys, joka vaikuttaa ratkaisevasti palveluihin.

– Suomeenkin uhkaa syntyä monopoleja joillekin alueille yhä enemmän. Tällä voi olla vaikutusta esimerkiksi palvelun laatuun ja toiminnan tehokkuuteen, Tynkkynen sanoo.

Suomen terveyspalveluissa on isoja alueellisia eroja, mutta julkinen erikoissairaanhoito toimii kansainvälisten vertailujen mukaan melko hyvin.

Palvelujen puute lisää
vakuutusmarkkinoita

Terveyspalveluiden puute ja järjestelmän sekavuus lisäävät yksityisten sairauskuluvakuutusten suosiota erityisesti Suomessa.

Liina-Kaisa Tynkkynen ja emeritusprofessori Juhani Lehto olivat Tampereen yliopistosta mukana pohjoismaisessa tutkimuksessa, jossa verrattiin vapaaehtoisten sairauskuluvakuutusten kehitystä Pohjoismaissa.

Tulosten mukaan Suomi poikkeaa vakuutusmarkkinoiden näkökulmasta ratkaisevasti muista Pohjoismaista. Suomalaiset hankkivat yhä enemmän yksityisiä sairauskuluvakuutuksia, kun taas Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa yleistyvät työnantajien hankkimat vakuutukset.

– Suomi ei ole koskaan ollut samanlainen kuin muut Pohjoismaat julkisrahoitteisen terveydenhuollon kannalta, Tynkkynen sanoo.

Suomessa on 1960-luvulta lähtien julkisesta rahasta tuettu yksityislääkäreitä Kela-korvausten muodossa. Yksityisistä terveyspalveluista on tullut Suomessa normaalia toisin kuin muissa Pohjoismaissa.

Suomen järjestelmää sotkee vielä muista poikkeava työterveyshuolto, joka on Tynkkysen mukaan hankalin mahdollinen asia ymmärrettäväksi muissa Pohjoismaissa.

– Muissa Pohjoismaissa näkyy nyt hyvin pientä siirtymää siihen suuntaan, että työnantajat ovat alkaneet tarjota vakuutusten kautta työntekijöilleen terveyspalveluita. Etenkin Ruotsissa ja Norjassa näiden vakuutusten määrä on lähtenyt kasvuun mutta ei missään nimessä siinä laajuudessa mitä Suomessa.

Suomessa suurimmat ongelmat ovat perusterveydenhuollossa, mutta muualla Pohjoismaissa vakuutuksia otetaan erikoissairaanhoidon vuoksi, jotta päästäisiin siellä jonojen ohi.

– Suomessa on ollut sellainen noidankehä, että perustason palvelujen saatavuus on ollut pitkään huono ja vakuutusyhtiöt kauppaavat vakuutuksia aktiivisesti. Siitä tulee sellainen kulttuurinen juttu, että vakuutetaan lapsia, koska muutkin tekevät niin.

Suomessa vakuutuksen ottaminen lapselle koetaan jo osaksi hyvä vanhemmuutta. Muualla Pohjoismaissa vakuutuksista on tulossa työnantajien statussymboli, jolla markkinoidaan hyvää työnantajakuvaa.

Huonoa palvelua
huono-osaisille

Yksityisten sairauskuluvakuutusten määrä on Suomessa vasta muutaman prosentin luokkaa terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Liina-Kaisa Tynkkynen pitää kuitenkin tärkeänä periaatekysymyksenä sitä, että jotkut ostavat itsensä ulos universaalista järjestelmästä.

Julkisista palveluista voi tulla huonoa palvelua huono-osaisille, jos hyväosaiset äänestävät jaloillaan eivätkä enää välitä kaikille yhteisestä palvelujärjestelmästä. Hyväosaiset eivät nouse barrikadeille julkisten palveluiden puolesta, jos heidän asiansa ovat vakuutusten vuoksi kunnossa.

– Eihän ihminen tietoisesti ajattele noin vaan se mekanismi on tuollainen, Tynkkynen sanoo.

Hyvinvoiva keskiluokka voisi äänestämällä ja käyttämällä joukkovoimaansa vaatia parempia palveluita. Eniten palveluita tarvitsevat huono-osaiset eivät jaksa vaatia, sillä he ovat passiivisia myös osallistumisessa ja äänestämisessä.

– Se olisi vaihtoehto, että täällä olisi mielenosoituksia sen puolesta, että vaaditaan perusterveydenhuoltoa kuntoon. Sen sijaan tilanne on hiljaisesti hyväksytty ja siirrytty vakuutuspuolelle.

Yksilön kannalta vakuutus voi olla hyvä ratkaisu, mutta järjestelmän kanalta kehitys on huolestuttavaa.

– Tämä johtaa eriytymiskehitykseen. Jos kaikki eivät kuulu samaan palvelujärjestelmään, niin silloin hyväosaiset kehittävät vain sitä, johon he itse kuuluvat. Vakuutuksista nousee kysymys, haluavatko ihmiset maksaa ja pitää yllä laajaa julkista järjestelmää, jos he eivät itse käytä sitä.

Sote-uudistus ei
ratkaise eriytymistä

Liina-Kaisa Tynkkynen ei usko, että käynnissä oleva sote-uudistus ratkaisisi isoa kysymystä eriytymisestä. Yksistään työterveysjärjestelmä aiheuttaa ongelmia määrittää korvausperusteita palveluntuottajille.

Sote-uudistuksen jälkeen kaikki kuuluvat oman maakuntansa sote-keskukseen, vaikka toiset käyttävät sen palveluita oikeasti ja toiset käyttävät työterveyttä.

Kolmella isolla terveysfirmalla Mehiläisellä, Terveystalolla ja Pihlajalinnalla on hedelmällinen tilanne lähteä perustamaan sote-keskuksia ja markkinoimaan niitä. Näköpiirissä on, että työterveyshuoltoa hoitavat tuottajat markkinoivat asiakkailleen myös omia sote-keskuspalveluitaan. Silloin ne saisivat näistä ihmisistä tuplakorvauksen.

– Niin minä tekisin, jos omistaisin firman ja minulla olisi tämmöinen tilanne. Ohjausjärjestelmän tehtävä on pyrkiä se blokkaamaan, mutta se on vaikeata, Tynkkynen sanoo.

Liina-Kaisa Tynkkynen, Karsten Vrangbæk: Comparing public and private providers: a scoping review of hospital services in Europe

Liina-Kaisa Tynkkynen, Nina Alexandersen, Oddvar Kaarbøe, Anders Anell, Juhani Lehto, Karsten Vrangbӕke: Development of voluntary private health insurance in Nordic countries – An exploratory study on country-specific contextual factors