Yhteiskuntatieteilijä ei ymmärrä olevansa vaikuttaja

Julkaistu 18.8.2017 - 13:36
Reetta Muhonen ja Stefan de Jong/ Kuva: Jonne Renvall
Reetta Muhonen ja Stefan de Jong tekevät työtä tutkimuksen arvioinnin ja vaikuttavuuden mittaamisen hyväksi yhteiskuntatieteellisillä ja humanistisilla aloilla. Kuvat: Jonne Renvall

Eurooppalainen verkosto laatii tutkimuksen arvioinnille uusia kriteerejä

Yhteiskuntatieteilijät ja humanistit eivät aina ymmärrä, että heidän työllään on yhteiskunnallista vaikutusta. Työn tulokset jäävät piiloon senkin vuoksi, että rahoitusmallit ja tuottavuusmittarit suosivat luonnontieteitä ja tekniikan tutkimusta.

Vuonna 2016 aloittanut eurooppalainen Enressh-verkosto pyrkii edistämään ihmistieteiden arviointia. Nelivuotisessa hankkeessa on mukana 35 Euroopan maata.

– Tutkijat eivät aina ole tietoisia siitä, mitä vaikutuksia heidän työllään voi olla. Kysymys on kielestä: meiltä uupuu sanasto kuvata näitä asioita, sanoo Tampereen yliopiston tutkija Reetta Muhonen.

Manchesterin yliopistossa työskentelevä hollantilainen Stefan de Jong on kuullut tutkijoiden väittävän, etteivät he piittaa lainkaan oman työnsä vaikuttavuudesta, vaikka he tietämättään tekevätkin yhteiskunnallisesti vaikuttavaa tutkimustyötä.

Muhonen ja De Jong kuuluvat Enressh-verkoston työryhmään, joka pohtii tutkimuksen arviointimenetelmiä, joilla voitaisiin tukea ihmistieteille ominaisia tapoja tuottaa tutkimustietoa ja lisäarvoa yhteiskunnalle. Muhonen oli alkuvuodesta tutkijavaihdossa Hollannissa, De Jong vierailee nyt Suomessa.

Reetta Muhonen/ Kuva: Jonne Renvall
Reetta Muhonen

Muhosen ja De Jongin työryhmään kuuluu 20 tutkijaa ja arvioinnin asiantuntijaa, jotka ovat keränneet tutkimuksen vaikuttavuudesta 60 tapausesimerkkiä 17 eri Euroopan maasta.

Suomalaisia vaikuttavuustapauksia ovat tutkija Saara Särmän All male panel -projekti ja professori Pirjo Markkolan johtama tutkimushanke lasten kaltoinkohtelusta. Särmän hanke on nostanut esiin sukupuolisen syrjinnän mekanismeja. Markkolan tutkimus johti valtiovallan anteeksipyyntöön väärinkäytöksen kohteeksi joutuneille.

Uudet EU-maat
ongelmana

Itä-Euroopan uudet EU-maat ovat vaikeita yhteiskuntatieteilijöille ja humanisteille.

– Aineistossamme on esimerkkejä siitä, kuinka uusien EU-maiden tutkijat joutuvat usein kohtaamaan tutkimukselle vihamielisen ympäristön, jossa poliitikot pitävät tutkijoita hyödyttöminä julkisten varojen tuhlaajina. Tutkijoiden työn tulokset eivät näiden maiden poliitikkoja kiinnosta, Stefan de Jong kertoo.

Onko tilanne yhtä huono Suomessa, jossa pääministeri halveksii tutkijoita puhumalla ”kaiken maailman dosenteista”?

– Täällä on kuitenkin eri tilanne, vaikka tutkimuksen rahoitusta leikataan monissa Länsi-Euroopan maissa kuten Suomessa. Tämä on juuri syy siihen, miksi projektimme on olemassa, Reetta Muhonen sanoo.

Ei vain patentteja
ja lisenssejä

Ongelma kaikissa EU-maissa on se, että tutkimuksen hyödyt mitataan kovien tieteiden kuten tekniikan ja luonnontieteiden ehdoilla.

– Kun yhteiskuntatieteilijät luovat jotakin hyödyllistä yhteiskunnalle, niin vain harvoin on kysymys patenteista ja lisensseitä tai kaupallistamisesta, Reetta Muhonen sanoo.

Saara Särmän All male panel -projektissa kaikki ihmiset voivat osallistua ja tehdä ilmiantoja asiantuntijaryhmistä, jotka koostuvat vain miehistä. Vaikuttavuus edellyttää tässä tapauksessa julkisuutta ja myös kansalaisten aktiivisuutta.

Pirjo Markkolan tutkimushankkeessa tutkijat haastattelivat lastensuojelun asiakkaina olleita ihmisiä. Jo tutkimusprosessi itsessään oli voimaannuttava kokemus näille ihmisille.

Tutkijat voivat suhtautua jopa vihamielisesti yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, koska eivät ymmärrä asian luonnetta.

Stefan de Jong/ Kuva: Jonne Renvall
Stefan de Jong

Stefan de Jong tapasi historiantutkijan, joka piti yhteiskunnallista vaikuttamista tyhmimpänä asiana mitä hän tietää. Hän tutki 1600- ja 1700-lukujen orjakauppaa ja auttoi orjien ja orjakauppiaiden jälkeläisiä kohtaamaan toisensa ja ymmärtämään toisiaan. De Jongilta vei aikaa sen selittämiseen, että tällainen työ on nimenomaan yhteiskunnallista vaikuttamista.

– Monet luulevat, että vaikuttavuudessa on kysymys vain rahan tekemisestä, Stefan de Jong sanoo.

Reetta Muhonen korostaa, ettei pidä katsoa kapeasti vain prosessin lopputulosta tutkimuksen vaikutuksena.

Muhonen ja De Jong ovat ehdottaneet Tampereen yliopiston vaikuttavuutta pohtivalle työryhmälle, että tutkimuksen lopputulosta mittaavien indikaattoreiden sijasta keskityttäisiin tukemaan tutkijoita ja kehittämään infrastruktuuria ja palkitsemisjärjestelmiä.

– Pitää aloittaa tutkijoista itsestään ja tukea heitä vaikuttavuuteen pyrkimisestä, sillä prosessi voi pysähtyä heti alkuunsa, mikäli tutkija ei ole kiinnostunut asiasta.  

Suuri yleisö luottaa
tutkijoiden työhön

Suuren yleisön luottamus tutkimustyötä kohtaan on korkealla. Eri Euroopan maista kootut tapausesimerkit eivät sisällä juurikaan kielteisiä kokemuksia yliopistoa tai tutkijoita kohtaan. Silti ainakin Suomessa tutkijoiden työtä on kyseenalaistettu ruokailusuositusten ja rokotusten yhteydessä.

– Yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien tutkimusaiheet ovat sellaisia, että kaikilla on niistä mielipide. Tilanne on erilainen verrattuna koviin tieteisiin. Kysymys on siitä, miten yhteiskunta- ja humanistisia tieteitä arvostetaan tieteenä, Reetta Muhonen sanoo.

Lehtien yleisönosastokirjoituksia analysoinut Stefan de Jong kertoo, että ihmisillä on luja usko siihen, että tiede saa aikaan edistystä, löytää totuuden ja auttaa luomaan parempaa maailmaa. Kriittiset yleisöarviot epäilevät, että tiede on liikaa poliitikkojen ja suuryritysten vaikutuksille altis. Jotkut väittävät, että tutkijoilla itsellään on omia intressejä kuten kuuluisaksi tuleminen tai vasemmistoaatteen levittäminen.

Tutkimusvaikutus voi
näkyä 20 vuoden päästä

Reetta Muhonen on laatinut mallin yhteiskunta- ja humanististieteellisen tutkimuksen vaikuttavuuspoluista. Ehdotus tarjoaa vaihtoehdon lineaariselle pipeline-mallille, jossa tutkimustulosten ajatellaan siirtyvän suoraan ikään kuin putkea pitkin yhteiskunnan käyttöön.

– On kovin vaikea kuvata kaikkia mekanismeja, joilla tutkimus vaikuttaa yhteiskuntaan. Voi olla kyse mahdollisuudesta ennakoida yhteiskunnallisia tapahtumia tai tarttua hyvinkin nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen. Tutkimus voi myös ryömiä hitaasti esiin. Joskus se vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, joskus lainsäädäntöön. Joskus voi kestää 20 vuotta ennen kuin muutoksia syntyy. Silti tiedämme, että ilman tutkimusta nämä asiat eivät olisi tapahtuneet, Muhonen sanoo.

Teksti: Heikki Laurinolli