Tutkijat etsivät mallia tulevaisuuden päätöksentekoon

Julkaistu 9.3.2018 - 10:27
Kaisa Herne/ Kuva: Jonne Renvall
On näyttöä siitä, että kansalaisraadissa harkitut mielipiteet tulevat esille ja myös muiden näkökohtia kuunnellaan, sanoo professori Kaisa Herne.

Professori Kaisa Herne uskoo, että kansalaisraadit toisivat eloa nuutuvaan demokratiaan

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

Kansalaisraadeista etsitään ratkaisua suomalaisen demokratian ongelmiin. Uusia kansalaisosallistumisen keinoja kokeillaan ja tutkitaan Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa.

– Tavoitteena on se, että meillä olisi neljän vuoden päästä konkreettisia malleja siitä, millä tavalla kansalaisia osallistavaa pitkäjänteistä päätöksentekoa voitaisiin toteuttaa, sanoo Tampereen yliopiston valtio-opin professori Kaisa Herne.

Herne johtaa yhtä osaprojektia Turun yliopiston koordinoimassa hankkeessa Osallistuminen pitkäjänteisessä päätöksenteossa (Palo), joka sai Suomen Akatemialta noin 4,5 miljoonan euron rahoituksen. Turun ja Tampereen yliopistojen lisäksi mukana ovat Luonnonvarakeskus ja Åbo Akademi.

Demokratian tilassa
huolestuttavia merkkejä

Suomalainen demokratia vaikuttaa monen asiantuntijan mielestä nukahtaneelta. Kokeneet poliitikot Liisa Hyssälä ja Jouni Backman kirjoittavat raportissaan Kansanvallan peruskorjaus, että ”demokratian viralliset toimijat ovat enemmän tai vähemmän kanveesissa”.

– Nuo ovat aika voimakkaita sanavalintoja, mutta kyllä monet poliitikot ja tutkijat ovat olleet huolissaan, Kaisa Herne sanoo.

Äänestysaktiivisuus on Suomessa alhainen verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Äänestysprosentit laskevat kautta linjan, vain joissakin presidentinvaaleissa on aktiivisuus ollut parempaa. Suomalaiset luottavat kuitenkin muihin poliittisiin instituutioin paitsi poliitikkoihin ja eduskuntaan.

Herne pitää erityisen huolestuttavana sitä, että suomalaisnuorilla on aika matala poliittisen pätevyyden tunne eli usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin.

Puoluetuen lisäys ei
pelasta demokratiaa

Liisa Hyssälä ja Jouni Backman esittävät raportissaan monia ratkaisukeinoja kuten vaalien tuotekehitystä, puoluetuen lisäämistä ja päätösprosessien muuttamista. Kaisa Herne ei kaikista ehdotuksista innostu.

– Kaikki Hyssälän ja Backmanin kehitysehdotukset koskevat hyvin traditionaalista edustuksellista järjestelmää kuten vaaleja, eduskuntaa, puolueita ja hallitusta. Me katsomme taas suoran osallistumisen keinoja, Herne sanoo.

Miltä kuulostaa puoluetuen lisääminen keinona demokratian ongelmiin?

– En ole sinänsä mikään puoluetuen vastustaja, mutta en usko, että se auttaa yksittäisenä ratkaisuna, Herne sanoo.

Listavaali voisi
aktivoida äänestäjiä

Hyssälä ja Backman pohtivat listavaalia yhtenä keinona piristää osallistumista. Listavaalissa ei äänestetä henkilöä vaan listaa, johon puolue tai valitsijayhdistys laittaa ehdokkaat omaan järjestykseensä.

Monet politiikan tutkijat pitävät vakavasti otettavana mallia, jossa voisi äänestää sekä suljettua että avointa listaa. Äänestäjä voisi valita henkilöehdokkaan nykyiseen tapaan mutta saisi myös äänestää suljettua listaa.

Kaisa Herne näkee mallissa ainakin kaksi etua:

– Ihmiset jotka eivät halua äänestää henkilöä, voisivat äänestää puoluetta. Toisaalta tällä olisi kouluttava vaikutus, koska nythän osalle kansalaisista on hämärää se, että annettu ääni menee aina myös puolueelle ja vaaliliitolle.

Herne uskoo, että tämä malli voisi madaltaa äänestämisen kynnystä ja helpottaisi niiden äänestäjien valintaa, jotka kannattavat tiettyä puoluetta mutta eivät osaa valita ehdokasta. Herne kuitenkin huomauttaa, että tutkimustuloksia mallin vaikutuksista ei ole olemassa.

Kansalaisraati
satunnaisotannalla

Palo-tutkimushanke tutkii suoran kansalaisvaikuttamisen keinoja, joita on Suomessa toistaiseksi aika vähän käytössä. Maailmalta tästä aiheesta löytyy kuitenkin paljon tutkimustietoa.

Tyypillisesti kansalaisraati kootaan siten, että valitaan satunnaisotoksella joukko tavallisia ihmisiä keskustelemaan pienryhmissä.

Kaisa Herne on ollut mukana tutkimusryhmässä, joka on järjestänyt kansalaisraateja ydinvoimasta, maahanmuutosta ja ruotsin kielen asemasta Suomessa. Ennen ja jälkeen kansalaisraadin on osallistujien mielipiteitä mitattu lomakekyselyillä, joissa on tutkittu poliittista luottamusta, äänestysosallistumista ja poliittista tietämystä.

Harkittuja näkemyksiä
valeuutisten tilalle

Yhdysvaltain Oregonissa on kansalaisaloitteella käynnistettyihin kansanäänestyksiin liittyvä kansalaisraati, jonka laatima lausunto jaetaan kaikille äänestäjille ennen vaalitoimitusta. Kaisa Herne pitää mallia hyvänä, koska se tuo tavallisten ihmisten perusteelliset pohdinnat kaikkien saataville.

Irlannissa on käytetty kansalaisraatia perustuslain uudistamisen yhteydessä. Tähän liittyy myös maassa hyvin arka aborttikysymys.

Yhdysvalloissa on ehdotettu Deliberation day -ajatusta eli kansalaisten vapaapäivää, jolloin kansalaisraateja olisi eri puolilla maata. Tällä tavoin osallistumismalli voisi skaalautua laajemmalle tasolle, jopa valtakunnalliseksi.

Herne uskoo, että kansalaisraatien avulla voitaisiin välttää Britannian Brexit-kansanäänestyksen kaltainen tilanne, jossa valeuutiset ja vaihtoehtoiset faktat pääsevät vaikuttamaan lopputulokseen.

– Kansalaisraadin avulla satunnaisotokseen perustuva porukka keskustelee rauhallisesti asiasta. Siitä on näyttöä, että kansalaisten harkitut mielipiteet tulevat näin esille ja omia näkökantojaan voi eri tavalla puntaroida. Tulee myös kuunneltua muiden näkökohtia.

Kansalaisraati
maakuntavaaleihin

Kansalaisraadit tuovat esiin tavallisia kansalaisia, kun esimerkiksi maankäyttöön tai kaavoitukseen liittyviin kuulemismenettelyihin osallistuvat yleensä vain asianosaiset aktivistit ja järjestöt.

Palo-tutkimushankkeen ensimmäinen kansalaisraatikokeilu liittyy ensi lokakuussa todennäköisesti pidettäviin maakuntavaaleihin, joiden yhteyteen valitaan satunnaisotannalla kansalaisia pohtimaan maakunnan päätöksentekoon liittyviä kysymyksiä.

Kaisa Herne ehdottaa, että Suomessa sote, ydinvoima tai ilmastonmuutos sopisivat hyvin aiheiksi kansalaisraadeille.

– Institutionaalisesti on ehdotettu myös jotain toisen kamarin tyyppistä, joka liittyisi eduskuntaan tai edustukselliseen päätöksentekoprosessiin. Kansalaisraati voi liittyä myös kansanäänestyksiin. Kunnallisella tasolla on paljon päätöksentekoa, johon kansalaisraateja voisi yhdistää.

Kansalaisraati voi toimia perustuslaissa säädettynä osallistumismallina, mutta yhtä hyvin se voi onnistua virallisia päätöksentekoelimiä täydentävänä vapaana kansalaistoimintana.

– Itse ajattelen, että olisi hyvä kokeilla erilaisia malleja. Kuntatasolla niitä olisi hyvä kokeilla, koska ne olisivat silloin vähän pienemmän skaalan tapahtumia. Kokemuksia tarvitaan ja tutkimusta lisää. Sitä me olemme nyt tekemässä, Herne sanoo.

Tietämättömyyden verho
päätöksenteon edessä

Palo-tutkimushankkeen Kaisa Herneen johtamassa osuudessa pohditaan pitkäjänteisen päätöksenteon perustaa. Siinä tutkitaan ”sukupolvien välisen tietämättömyyden verhon” käsitettä ja ”pitkäjänteiseen päätöksentekoon liittyviä vinoumia”.

Ilmastonmuutos on yksi esimerkki pitkäjänteisen päätöksenteon ongelmasta, jonka torjuminen vaatii lyhyellä tähtäimellä kustannuksia mutta hyödyt jäävät abstrakteiksi. Luopuminen yksityisautoilusta voi tuntua uhraukselta sen rinnalla, että edun saa sukupolvi, joka ei ole vielä syntynytkään ja johon ei saa mitään kontaktia.

Päätöksentekoon liittyvää vinoumaa Herne lähestyy empatian käsitteen avulla. Ihmiset tuntevat empatiaa itselleen läheisiä ihmisiä kohtaan mutta eivät välttämättä ulkoryhmiä kuten maahanmuuttajia tai muunmaalaisia kohtaan. Tulevaisuuden suuntaan on vaikea synnyttää empatiayhteyttä, koska tulevat sukupolvet ovat tilastollisia ja käsitteellisiä pikemminkin kuin konkreettisia yksilöitä.

Kaisa Herne oli aiemmin mukana Maija Setälän (Turun yliopisto) ja Kimmo Grönlundin (Åbo Akademi) kanssa tutkimusryhmässä, joka tutki empatian kokemusta maahanmuuttokeskustelun yhteydessä. Tulosten mukaan kognitiivinen empatia koheni, kun maahanmuuttajien perspektiivin ymmärtäminen parani kansalaiskeskustelun seurauksena.

Palo-tutkimushanke