Runokäännös on haastava projekti

Julkaistu 27.7.2017 - 12:58
Yomi Sode // Kuva: Uwa Iduozee
Breaking Ground -runokokoelma oli esillä Afroeuropeans-konferessin iltaohjelmassa, Klubin Black Poetry Night -illassa. Yksi illan esiintyjistä oli Yomi Sode, jolta käännettiin runokokoelmaan kaksi runoa. Kuva: Uwa Iduozee

 

Runojen kääntäminen on oma taiteenlajinsa. Taitojaan pääsivät testaamaan kolme Tampereen yliopiston opiskelijaa ja yksi jatko-opiskelija, jotka käänsivät brittiläisten runoilijoiden runoja kokoelmaan Breaking Ground. Black British Poets.

Käännösprojekti liittyi Tampereen yliopistossa kesäkuun alussa järjestettyyn Afroeuropeans: Black Cultures and Identities in Europe -konferenssiin, jonka iltaohjelmaan kuului Klubilla järjestetty Black Poetry Night. Runokirjaa toimitti ja yhteydenpitoa runoilijoiden ja kääntäjien välillä organisoi Liban Sheikh, yksi Afroeuropeans-konferenssin järjestäjistä.

– Käännöksiin tuli idea brittiläiseltä Speaking Volumes Live Literature Productions -toimistolta, joka järjesti runoilijat paikalle iltaohjelmaan. Heidän runojaan haluttiin kääntää kustantajaa varten, ja projektille on varattu erillinen rahoitus, Sheikh kertoo projektin taustoista.

Runojen kääntäminen aloitettiin toukokuussa ja valmis, painettu runokirja oli esillä runoillassa. Breaking Ground koostuu 12 runosta viideltä eri runoilijalta, jotka ovat Zena Edwards, Vanessa Kisuule, Solomon OB, Roger Robinson ja Yomi Sode.

Kimurantti käännösprosessi

Runoja englannin kielestä suomeen käänsivät opiskelijat Emily Hallfast, Tarja Soini, Katriina Mujunen sekä jatko-opiskelija Anne Ketola. Ketola tekee parhaillaan Tampereen yliopistossa väitöskirjaa multimodaalisten tekstien kääntämisestä. Hän myös työskentelee runokääntäjänä monikielisessä Sivuvalo - Onko tämä suomalaista kirjallisuutta? -projektissa, joka pyrkii edistämään maahanmuuttajataustaisten kirjailijoiden asemaa Suomessa.

Ketola sekä käänsi runoja että oikoluki muiden käännökset. Runojen kääntäminen erosi paljon Ketolan aiemmista töistä ja osoittautui odotettua mutkikkaammaksi.

– Käännösteksteissä oli todella mielenkiintoisia mutta samalla haastavia kohtia. Esimerkiksi kääntämälläni Solomon OB:lla oli paljon kulttuuriviittauksia, joita ei ollut helppo kääntää. Hänen runoissaan puhutaan muun muassa NHS:stä eli National Health Systemistä, kansallisesta terveydenhuollosta. Jos sen jättää muotoon NHS, aukeaako se kellekään suomalaiselle? Vai tuntuisiko hassulta käyttää jotakin suomenkielistä vastinetta, kun teoksen konteksti on muuten brittiläinen? Tällaisia asioita kääntäjän täytyy pohtia.

Anne Ketola // Kuva: Anna Ojalahti
Anne Ketola on kääntänyt aiemmin lähinnä proosarunoutta ja Breaking Ground -käännösprojekti erosikin hänen aiemmista käännöstehtävistään paljon. Kuva: Anna Ojalahti

Runoja kokoelmaan käänsi myös kirjallisuustieteen opiskelija Katriina Mujunen. Hän ei ollut ennen tehnyt runokäännöksiä, mutta on itse sekä ahkera lyriikan lukija että sen kirjoittaja. Mujunen käänsi kolme Vanessa Kisuulen runoa, ja haasteet olivat samankaltaisia kuin Ketolalla.

– Olihan se hankalaa, kun brittiläinen ja suomalainen runous ovat kovin erilaisia. Niissä on erilainen rytmi, muoto, sisältö – oikeastaan kaikki. Vanessan runoissa oli esimerkiksi paljon mitallisuutta ja riimejä, joten minun piti miettiä, mitä lähden kääntämään. Sisältö voi kärsiä, jos yrittää olla liian uskollinen riimille ja rytmille.

– Runouden kääntäminen on ihan oma lajinsa, jossa on omat haasteensa. Nämä runot olivat hyvin kantaaottavia, poliittisia ja yhteiskunnallisia verrattuna suomalaiseen runouteen, mikä teki kääntämisestä mielenkiintoista. Mukana oli myös hyvin henkilökohtaisia teemoja maahanmuutosta, sukupuolesta ja identiteetistä, Mujunen luonnehtii.

Lausuttu runo käännöksen apuna

Apua runokäännöksiin kääntäjät etsivät muun muassa toisiltaan sekä videopalvelu YouTubesta. Mujusen mukaan Black Poetry Nightissa esiintyneet runoilijat ovat ennen kaikkea lavarunoilijoita, ja monet heidän töistään on tehty nimenomaan lausuttaviksi ja lavalla esitettäviksi. Monilla heistä on myös musiikki- tai teatteritaustaa, mikä näkyi heidän esityksissään.

– Videoista kuuli intonaatiot ja painotukset sekä sen, miten teksti jakautui ja rytmittyi. Runon kuuleminen lausuttuna auttoi siis selkiyttämään myös tekstin rakennetta, Mujunen pohtii.

– Oli todella valaisevaa nähdä, miten runoilijat itse esittivät runouttaan. Myös muutama käännettävä runo löytyi YouTubesta, ja itsellä siksi myös kuultu esitys ohjasi käännöstä. Esimerkiksi kääntämäni Solomon OB ikään kuin räppäsi runonsa. Pyrinkin tekemään sellaisen käännöksen, joka sopi puhuttuun muotoon, Ketola kertoo.

Katriina Mujunen // Kuva: Anna Ojalahti
Katriina Mujuselle runojen kääntäminen oli uusi kokemus, joka oli samalla sekä haastava että mielenkiintoinen. Kuva: Anna Ojalahti

Haastavaa mutta hienoa

Kääntäjänä myös oma asema ja suhtautuminen runoihin pohditutti.

– Pääasiassa runot kertoivat sellaisesta kokemusmaailmasta, joka on itselleni vieras. Monet asiat olivat kuitenkin yleisinhimillisiä ja samastuttavia, esimerkiksi runoissa esille tullut tietynlainen toiseuden ja ulkopuolisuuden kokemus. Mutta totta kai niissä on sellainen etnisyyden ja kulttuurisuuden aspekti, johon en pääse sisälle. Minä voin kääntää runon ja pyrkiä käännöksessä uskollisuuteen, mutta runon kokemus ei silti välttämättä ole minun omani, Mujunen selittää.

Sekä Ketolalle että Mujuselle käännösprojekti oli haastava mutta hieno kokemus.

– Runojen kääntäminen oli henkilökohtaisesti avartavaa. Pääsin tutustumaan kääntämistyöhön ja näkemään, miten erilainen runokulttuuri Britanniassa on Suomeen verrattuna. Oli myös todella hienoa tavata itse runoilijat ja keskustella heidän kanssaan. Kävimme Vanessan kanssa myös Muumimuseossa ja kahvilla! Mujunen kertoo.

– Henkilökohtainen suosikkini runoista oli varmaan Solomon OB:n runo “Away With Words”. En tiedä, olenko koskaan pyörittänyt mitään runokäännöstä niin kauaa kuin sitä! Työ oli kovin vaikeaa ja turhauttavaakin välillä, mutta aloin sitten pitää siitä, Ketola toteaa.

Breaking Ground -projektin etenemistä voi seurata Speaking Volumes Live Literature Productionsin verkkosivuilta, joiden kautta löytyy lisätietoa myös kokoelman runoilijoista.

Teksti: Anna Ojalahti
Kuvat: Anna Ojalahti ja Uwa Iduozee