Rumat sanat jättävät jäljen

Julkaistu 6.2.2018 - 11:00
Trumpin shithole/ Kuva: Jonne Renvall
Kuva: Jonne Renvall

Kiroilusta ei ole tullut politiikan trendiä, vaikka Trumpin shithole-puheet muistetaan pitkään

Tiina Tuominen/ Kuva: Teemu Launis
Tiina Tuominen sanoo, että uudelle rumien sanojen Fucktionary-sanakirjalle olisi jo tilausta. Kuva: Teemu Launis

Teksti: Heikki Laurinolli

Kirosana on yhä harvinainen politiikan kielessä, vaikka USA:n presidentti Donald Trump näytti tammikuussa esimerkkiä puhumalla persläpi-maista (shithole countries).

– Ei se hetkessä ole muuttanut kielenkäyttöä, vaikka vaikutusvaltaisten ihmisten sanat leviävätkin helposti, sanoo Tampereen yliopistosta Glasgow’n yliopistoon käännöstieteen lehtoriksi siirtynyt Tiina Tuominen.

Tuominen tuntee alatyylin kielenkäyttöä, sillä hän kokosi yhdessä Kate Mooren kanssa vuonna 2010 ilmestyneen Fucktionary-sanakirjan englannin kielen kielletyistä sanoista.

Tuominen huomauttaa, että persläpi ei ole luontevin mahdollinen käännös shithole-sanalle. Paremmin sopisi jokin ”paskaan paikkaan” viittaava termi.

– Tässä yhteydessä shithole tarkoittaa englannissa ennemmin paikkaa kuin persläpeä ja on hyvin tavallinen tapa puhua ikävästä paikasta. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten vaikea tällaisia sanoja on kääntää, Tuominen sanoo.

Rumien sanojen
trendiä ei tullut

Poliittiseen viestintään erikoistunut puheviestinnän professori Pekka Isotalus arvioi, ettei hän uskaltaisi pitää rumien sanojen käyttöä trendinä.

Suomalaispoliitikkojen sanapäästöjä edustavat Alexander Stubb (Vittu mitä paskaa, ei voisi vähemmän kiinnostaa) Paavo Väyrynen (Voiko vitutukseen kuolla?) ja Timo Soini (Persut eivät myy persettä).

Stubbin kiroilu Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa ei ollut tarkoitettu julkisuuteen. Myöskään Donald Trumpin tokaisu ei ollut julkinen eikä Trump ole tapausta myöntänyt. Trumpin väitetään tarkoittaneen persläpi-puheillaan Afrikan maita, El Salvadoria ja Haitia.

– Trumpin kielenkäytöstä on tutkimuksissa todettu, että se on hyvin yksinkertaista. Helppoja sanoja ja lyhyitä lauseita. Hänen tavallisimmin käyttämät sanat ovat bad, good, sad. Hän ei siis juurikaan käytä kiertoilmauksia, mitkä muuten ovat politiikassa yleisiä. Sanoisin, että tuo shithole on tuota yksinkertaisuutta. Pyritään sanomaan asiat kaikkia ymmärrettävällä tavalla ja viestitään suoruutta, Isotalus kertoo.

Asiayhteys teki
kiroilusta julkisen

Donald Trump ei ole maailman ensimmäinen johtaja, joka käyttää alatyylistä kieltä. Tiina Tuominen arvioi, että shithole-lausunto muuttui räjähdysalttiiksi sen vuoksi, että se kohdistui tiettyihin kansakuntiin ja maihin.

Yhdysvaltain presidentit ovat ehkä ennenkin kiroilleet, mutta sietokyky ylittyi ja Trumpin lausunto tuli julkiseksi juuri asiayhteyden vuoksi. Shit-alkuinen sana ei ehkä yksinään olisi riittänyt ilman, että se liitettiin tiettyihin kansakuntiin.

Tuominen ei lähde arvailemaan sitä, kuinka tietoisesti Trump on valinnut kielenkäyttötapansa, joka selvästi poikkeaa totutusta poliittisesta puheesta.

– Trump käyttää yksinkertaista ja suoraviivaista kieltä, yksinkertaisi sanoja ja lyhyitä virkkeitä. Sanoja toistetaan ja kielenkäyttöön tulee painokkuutta. Kyllähän se on erilaista, Tuominen sanoo.

Kyseenalaisen kielenkäytön linjaa edustavat haukkumanimien ja jopa kirosanoihin pohjautuvien sanojen käyttö. Trump toisti kovin mielellään puolustusministeriksi valitsemansa James Mattisin lisänimeä Mad Dog (Hullu koira). Tällaista ei usein ole kuultu Yhdysvaltain presidentin suusta.

– Mitään perusteellista analyysia en ole tehnyt, mutta kyllä Yhdysvaltain presidentin puheessa on piirteitä, jotka kuulostavat oudoilta minun korvaani. Mutta sitä on mahdotonta sanoa, mikä tarkoitus sillä on, onko kyse vain henkilökohtaisesta kielenkäytöstä vai onko siinä takana tietoista pyrkimystä miellyttää jotakin kohderyhmää.

Kieli muuttuu kaiken aikaa, mutta muutoksen vauhti on sellainen, että yksittäisen shit-sanan vaikutusta on vaikea nähdä.

– Osa kielen muutosta on se, että alatyylisten sanojen rumuuden tai tabuuden aste muuttuu. Jotkut sanat lievenevät, kun niitä ruvetaan käyttämään enemmän. Toiset sanat saattavat muuttua enemmän tabuiksi, Tuominen sanoo.

Rasistiset ja syrjivät ilmaukset vähenevät ja muuttuvat enemmän tabun suuntaan. Kirosanat kuten shit tai paska yleistyvät, kun ihmiset tottuvat niihin.

Lehdet puhuvat
v-alkuisesta sanasta

Musiikintuottajien Emma-gaalassa helmikuun alussa huomiota herätti harvinaisen runsas vittu-sanojen käyttö. Palkitut nuoret artistit toistelivat sanaa mikrofoniin, mutta monet lehdet jättivät paheksuvissa jutuissaan tämän sanan vihjauksen varaan. ”V-alkuinen voimasana toistui artistin kiitospuheessa useamman kerran”, kirjoitti Aamulehti.

Trumpin kielenkäyttö sen sijaan nosti shit-sanan tiettävästi ensimmäistä kertaa laatulehti New York Timesin sivuille. Aiemmin lehti on vältellyt herkkiä tabusanoja. Se arvosteli jopa kirjan nimeltä Go the Fuck to Sleep mainitsematta kertaakaan sen nimeä. Näytelmän Pussy Sludge nimeen lehti viittaasi sanoilla ”Unprintable Title”.

Nyt lehti piti tärkeänä siteerata presidenttiä täsmällisesti, koska maan päämiehen sananvalinnalla oli uutisarvoa. Tiina Tuominen arvioi, että muissa yhteyksissä lehti ei tätä sanaa käyttäisi eikä presidentin esimerkkiä ole muutenkaan johtamassa siihen, että kaikki kokisivat saaneensa luvan puhua tällä tavalla.

– Tämä on niin epämääräinen kulttuurissa oleva asia, että on mahdotonta sanoa, että kiroilu olisi nyt yleisempää julkisuudessa. Ei tämä ihan ongelmatonta. Pitää olla joku syy siihen, että näitä sanoja lehteen otetaan.

Tulkinnat sanojen aste-eroista ovat osin henkilökohtaisia, sillä ihmiset kokevat eri ne eri tavoin.

– Englannin sanat fuck ja shit ovat minun korvaani erivahvuisia. Kyllä shit on lievempi sana ja helpompi siteerata kuin fuck, joka on ehkä vieläkin tabumpi sana. Suomessa taas minun mielestäni paska on keveämpi kuin vittu-sana. Mitä niistä sitten lehteen laittaa, niin se on yksilöllinen ja tilannekohtainen asia, Tuominen sanoo.

Nämä sanat menevät tunteisiin ja nousevat tietynlaisista tuntemuksista. Sen vuoksi ne nousevat herkästi esiin arkikielessä, mutta julkinen kielenkäyttö on eri asia.

Fucktionary-sanakirja
kaipaa jo päivitystä

Fucktionary-sanakirjaTiina Tuomisen ja Kate Mooren kokoaman Fucktionary-sanakirjan ilmestymisestä on kulunut jo kahdeksan vuotta. Joko teoksesta on tekeillä uusi versio?

– Ei ole ollut puhetta, muta kyllähän se kirja alkoi mennä vanhaksi heti, kun se oli tullut painosta. Tämä on sellainen kielenkäytön laji, joka muuttuu koko ajan. Uusia sanoja tulee ja vahvuusasteet vaihtelevat, Tiina Tuominen sanoo.

Suunnitelmaa uudesta painoksesta ei ole olemassa, vaikka päivityksen tarve on ilmeinen.

– Monta vuotta vanha Fucktionary ei ole enää yhtä tehokas lähdeteoksena kuin mitä se oli ilmestyessään. Varman siinä alkaa olla jo aukkoja.

Alatyylin sanastoa pidetään helposti kevyenä asiana, mutta hakuteoksen tarve on kuitenkin vakava. Kielen ja käännösten kanssa työskentelevien on välttämätöntä tietää, milloin jotakin tiettyä sanaa on ollut tapana käyttää ja milloin se koetaan sopimattomaksi.

– Tilausta tällaiselle sanastokirjalle on. Tätä pitäisi olla koko ajan päivittämässä, jotta se olisi mahdollisimman hyödyllinen.

Kate Moore & Tiina Tuominen: Fucktionary. Englannin kielletyt sanat. Gummerus 2010.

Lue myös: Eurooppakin on osa shithole-historiaa