Räjähdys jakaa elämän kahtia

Julkaistu 8.11.2018 - 15:47

Nätyn Peruskiviä/ Kuva: Mikko Karsisto

Tampereen näyttelijäopiskelijat esittävät eurooppalaisen uutuusnäytelmän, jossa elämän peruskysymykset hyppivät silmille

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Mikko Karsisto

Viattomia ihmisiä kuolee pommiräjähdyksissä saksalaisen suurkaupungin rautatieasemalla. Hengissä säilyneet kokevat, että elämä jakautuu tapahtumiin ennen ja jälkeen iskun.

Tarina pommi-iskusta voisi olla osa tämän päivän uutisvirtaa, vaikka tekstin on kirjoittanut saksalainen näytelmäkirjailija Jan Neumann lähes 10 vuotta sitten.

Tampereen yliopiston maisterivaiheen näyttelijäopiskelijat esittävät Neumannin Peruskiviä-näytelmän Tampereen Teatterimontussa marraskuun aikana.

Esityksen ohjannut yliopistonlehtori Mikko Kanninen sanoo, että näytelmän rakenne on perinteinen ja klassinen, kreikkalaisen draaman mallin mukainen.

– Kaavahan on kauhea. Alussa räjähtää pommi, ihmisiä kuolee ja ruvetaan käymään läpi sitä aikaa, mitä nämä ihmiset olivat ja tekivät ja mikä heitä yhdistää. Muoto on klassinen, vanhempi kuin realismi, Kanninen sanoo.

Henkilöhahmoista erottuvat turhautunut opiskelija, elämän ydintä etsivä perheenäiti, arkielämän filosofi ja menestynyt mainosmies. Esiin nousee joukko olemassaolon peruskysymyksiä: Mihin uskomme? Mihin nykyään voi enää uskoa? Miksi silti jatkamme elämää? Miten tavoittelemme onnellisuutta kriisien keskellä?

– Miksi ihmiset elävät, vaikka ne eivät usko mihinkään. Se on se merkittävä kysymys, mitä tässä näytelmässä kaivetaan esiin.

Näytelmä kertoo nykyarjesta, missä ihmisillä ei ole mitään koko yhteiskunnan kattavaa moraalia tai uskoa. Ohjaaja Kanninen pitää kuitenkin tätä lähtökohtaa hyvänä tilaisuutena avoimelle keskustelulle. Tilanne on parempi kuin yhteiskunnissa, joissa kaikki määrätään ylhäältä.

– On hyvä, että me voimme käydä debattia ja miettiä omaa tyhjyyttämme.

Suomalaisteattereissa
vähän nykynäytelmiä

Jan Neumannin Peruskiviä on poikkeava suomenkielinen kantaesitys, sillä nykynäytelmät ovat käyneet viime vuosina harvinaisiksi suomalaisissa teattereissa.

Mikko Kanninen sanoo, että suomalaisissa teattereissa esitetään ylipäänsä vähän näytelmiä. Niiden sijaan suositaan musikaaleja sekä kirja- ja elokuvasovituksia.

– Eihän Tampereellakaan mene kuin yksi tai kaksi näytelmää. Ei tällaisia eurooppalaisia nykytekstejä näy missään.

Kanninen uskoo, että ajankohtainen nykynäytelmä on tulossa takaisin, vaikka nyt onkin hiljaista.

Kanninen toimi Tampereen teatterikesän taiteellisessa johdossa neljä vuotta, jona aikana esitettiin paljon dokumenttiteatteria. Hän kertoo havainneensa, että esimerkiksi Virossa arvostetaan nykynäytelmää paljon enemmän kuin Suomessa.

– Näytelmien tekeminen on raskasta ja työlästä. Opiskelijatkin sanovat, että tämähän on tosi tiukkaa hommaa. Ne on todella purjeissa.

Kanninen sanoo ohjanneensa paljon näytelmiä ja että eurooppalainen nykynäytelmä kiinnostaa häntä aivan erityisesti. Näytelmän kirjoittaminen on kuitenkin pitkä ja vaikea prosessi.

– Suomessa on sellaisia kirjailijoita, jotka kirjoittavat näytelmän ja ohjaavat sen itse kuten Juha Jokela tekee. Mutta ei meillä ole kuin yksi tai kaksi, jotka kirjoittavat ammatikseen.

Jan Neumann: Peruskiviä. Suomenkielinen kantaesitys 9.11.2018 Teatterimontussa