Opettajat vieroksuvat uusia opetussuunnitelmia

Julkaistu 28.11.2018 - 14:42
Tampereen norssi/ Kuva: Jonne Renvall
Uudet opetussuunnitelmat ovat muuttaneet opetusta monin tavoin. Monet opettajat kaipaavat silti takaisin perinteiseen luokkahuoneopetukseen.

Laaja-alaisuus ja monialaiset oppimiskokonaisuudet eivät ole luonteva osa koulujen arkea

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

Peruskoulun opettajilla on hyvin ristiriitaisia käsityksiä siitä, mitä laaja-alaisuus ja monialaiset oppimiskokonaisuudet tarkoittavat uudessa opetussuunnitelmassa. Tuoreen tutkimuksen perusteella nämä uudet käsitteet eivät ole tulleet luontevaksi osaksi koulujen arkea.

Laaja-alaisuuden tavoite ja monialaiset oppimiskokonaisuudet tulivat perusopetuksen opetussuunnitelmiin vuonna 2016. Tavoitteena oli eheyttää opetusta ja luoda kokonaisuuksia, jotka perustuvat oppiaineiden yhteistyöhön.

Uusia opetussuunnitelmia ja niihin liittyvää ilmiöoppimista on arvosteltu voimakkaasti. Helsingin Sanomat uutisoi 18.11.2018 Aino Saarisen ja Liisa Keltikangas-Järvisen tekeillä olevasta tutkimuksesta, jonka mukaan digitaalisuus ja ilmiöoppiminen olisivat heikentäneet oppimistuloksia ja lisänneet erilaisista taustoista tulevien lasten epätasa-arvoa peruskoulussa.

Tampereen yliopiston kasvatustieteilijöistä koostuva ryhmä tutki luokanopettajien käsityksiä laaja-alaisuudesta vuoden 2018 alussa, kun uusien opetussuunnitelmien käyttöönotosta oli kulunut noin puolitoista vuotta.

Tutkimuksessa kerättiin eläytymismenetelmällä 32 vastaajan aineisto luokanopettajilta ja muutamalta peruskoulussa toimivalta aineenopettajalta.

Uusi opetussuunnitelma
muutti opettajan roolia

Laaja-alaisuus ja monialaiset oppimiskokonaisuudet eivät ole tutkimuksen mukaan saavuttaneet sellaista asemaa, mihin uusi opetussuunnitelma velvoittaa.

Uusi opetussuunnitelma ja sen uudet käsitteet ovat kuitenkin vaikuttaneet opetukseen ja jopa muuttaneet sitä monin tavoin. Muutokset liittyivät opettajan rooliin ja toimintaan, huoleen oppilaista sekä yleisesti opetussuunnitelman sisältöön.

Sekä aiheesta innostuneiden että siitä huolestuneiden opettajien vastauksista oli helpompi löytää laaja-alaisuutta estäviä tekijöitä kuin sitä mahdollistavia tekijöitä.

Kiire ja aika, laitteet sekä opettajan rooli mainittiin useimmiten estävinä tekijöinä. Koulukulttuuri ja asenteet suosivat perinteisempää lähestymistapaa opetussuunnitelmaan. Osa opettajista kertoi kaipaavansa takaisin perinteiseen luokkahuoneopetukseen.

Koulutusleikkaukset
laaja-alaisuuden esteinä

Vuosia jatkuneet ja kaikille koulutusasteille kohdistuneet koulutusleikkaukset ovat tutkimuksen mukaan voineet vaikeuttaa laaja-alaisuuden leviämistä koulun arjessa.

Laaja-alaisuutta on helpompi toteuttaa pienissä opetusryhmissä, mutta lukuvuoden 2015–2016 jälkeen ei enää ole voinut hakea valtion erityisavustusta opetusryhmien pienentämisen aiheuttamiin kustannuksiin.

Opettajat toivat esiin huolen siitä, miten voi opettaa heterogeenisissä opetusryhmissä laaja-alaisuutta, kun monilla oppilailla on vaikeuksia perustaidoissakin, esimerkiksi lukemisessa ja luetun ymmärtämisessä.

Koulutusleikkausten lisäksi tutkimuksessa nousi esiin koulujen resurssipula. Perusopetuksen resurssit eivät riitä siihen, että koulut voisivat hankkia uusia laitteita tai ohjelmia, joilla saavutettaisiin opetussuunnitelman mukaiset laaja-alaiset tavoitteet tieto- ja viestintäteknologian osaamisessa.

Laaja-alaisuuden merkitys
kasvaa tulevaisuudessa

Tutkimuksen tekijät pitävät laaja-alaisuuden korostamista opetussuunnitelmassa erittäin toivottuna ja tarpeellisena muutoksena, vaikka tutkimuksen tulosten perusteella laaja-alaisuus nähdäänkin vaikeana ja monitulkintaisena.

Laaja-alaisen oppimisen myötä olisi tutkimuksen mukaan mahdollisuus siirtyä yhä enemmän kohti oppilaskeskeistä ja yhteistoiminnallista oppimista, jota tutkijat pitävät yhteiskunnasta nousevana tärkeänä muutostarpeena.

Vaikka laaja-alaisuus on nyt otettu paremmin huomioon verrattuna aiempiin opetussuunnitelmiin, niin tutkimuksen mukaan tarvitaan vielä lisääkin muutoksia. Tutkijat ehdottavat, että laaja-alaisuus saataisiin seuraavan opetussuunnitelmauudistuksen yhteydessä mukaan tuntikehykseen. Tällä tavalla kaikki opettajat saataisiin varmasti sitoutettua laaja-alaiseen oppimiseen. Näin voitaisiin myös vähentää opettajan stressiä, joka on osoittautunut yhdeksi laaja-alaisen oppimisen esteeksi.

Tutkijat kirjoittavat optimistisesti, että laaja-alaisesta oppimisesta voisi tulla yhä merkittävämpi osa suomalaista kouluopetusta ja että ”ajalliseen kontekstiin tiiviisti sidotulla opetussuunnitelmalla on merkittävä rooli koulun tulevaisuuden kannalta”.

– Opetussuunnitelmauudistusten avulla ollaan koko ajan menossa kohti parempaa koulua, jonka tulevaisuus näyttää haasteista huolimatta ainakin tämän tutkimuksen perusteella toiveikkaalta, tutkijat arvioivat.

Inka Oinonen, Sanna-Mari Salonen-Hakomäki, Terhi Mäntylä ja Jari Eskola: Mullistaako laaja-alaisuus kouluopetuksen? Luokanopettajien käsityksiä laaja-alaisuudesta vuoden 2016 opetussuunnitelmassa. Teoksessa Aikamme kasvatus: vain muutos on pysyvää? Toim. Jari Eskola, Ilona Nikanto ja Satu Virtanen. Tampere University Press 2018.