Opettajat saavat arvokasta työkokemusta koulutusviennistä

Julkaistu 8.6.2018 - 10:29
Pekka Räihä ja Henna Juusola
Yliopistonlehtori Pekka Räihä kävi vuosina 2016–2017 useita kertoja opettamassa Indonesian Acehissa. Voitonmerkkiä näyttävä Maina Sara oli yksi maisterikurssin opiskelijoista. Henna Juusola (oikeanpuoleinen kuva) kävi Indonesiassa haastattelemassa opettajia ja koulutuksen tilaajia.

Tampereen yliopiston Indonesia-projekti osoitti, että yliopistohallintoa on syytä joustavoittaa

Teksti: Heikki Laurinolli

Koulutusvientihankkeet voivat laajentaa yliopisto-opettajien uranäkymiä ja auttaa heitä kehittämään ammattitaitoaan. Tällainen kehitys edellyttää kuitenkin yliopistohallinnolta ja sen organisaatiokulttuurilta nykyistä joustavampia käytäntöjä.

Henna Juusola ja Pekka Räihä analysoivat tuoreessa tutkimuksessaan opettajien kokemuksia Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan Indonesia-koulutusvientihankkeesta vuosina 2015–2017.

Yliopistonlehtori Pekka Räihä oli yksi opettajista hankkeessa, jossa 30 indonesialaista kanditason opettajaa koulutettiin Tampereen yliopiston maistereiksi. Räihä kävi runsaan vuoden aikana kuusi kertaa opettamassa Indonesiassa ja kerran keräämässä tutkimusaineistoa.

Henna Juusola on väitöskirjatutkija, joka kävi Indonesiassa haastattelemassa opiskelijoita ja koulutuksen tilaajia omaa tutkimustaan varten.

Räihän ja Juusolan yhteinen tutkimus perustuu kyselyyn, joka lähetettiin koulutushankkeeseen osallistuneille 24 opettajalle maaliskuussa 2017. Kyselyyn vastasi 19 henkilöä, joista 14 työskentelee Tampereen yliopistossa, loput muissa suomalaisissa yliopistoissa.

Luokkakuva Indonesiasta
Indonesian maisterikurssin opettajia ja opiskelijoita luokkakuvassa.

 

Eksotiikkaa, uteliaisuutta
ja ammattitaidon kehittämistä

Indonesia-koulutushankkeeseen osallistuneet kokivat mukaan lähtiessään, että uudet haasteet sopivat juuri heidän nykyiseen uravaiheeseensa. Kansainvälinen ja eksoottinen projekti houkutteli ja tarjosi tilaisuuden päästä eroon vanhoista arkirutiineista. Kokemuksesta saivat paljon irti myös ne opettajat, jotka olivat aluksi empineet mukaanlähtöä.

Tärkeimmiksi tekijöiksi osallistumiselle opettajat nimesivät ammatilliset syyt ja henkilökohtaiset syyt. Yleisin ammattisyy oli halu kehittää omaa ammattitaitoaan. Yhtä tärkeänä pidettiin kansainvälisen opettajakokemuksen hankkimista. Myös ammatillinen uteliaisuus mainittiin yhdeksi syyksi.

Vastaajista kaksi mainitsi syyksi moraalisen velvollisuuden kantaa vastuuta, koska lähtöhalukkaista oli pulaa.

Uuden oppiminen oli tärkeällä sijalla myös henkilökohtaisten syiden joukossa. Yksi vastaajista kertoi syyksi halun tehdä maailmasta paremman paikan elää.

Kehittymistä
ja kuormitusta

Koulutusvientihanke kaukana Indonesiassa tarjosi opettajille mahdollisuuden ammatilliseen kehittymiseen mutta samalla se sisälsi joukon kuormitustekijöitä.

Kuormittavat tekijät liittyivät opetuksen valmisteluun, opiskelijaryhmän heterogeenisyyteen, ohjelman intensiivisyyteen ja fyysisiin tekijöihin. Ammatillisen kehittymisen kannalta arvokkaita olivat kulttuurikokemukset, kansainvälinen opetuskokemus, itseluottamuksen kasvu ja kannustava oppimisympäristö.

Opetuksen valmistelussa kuormitusta aiheuttivat oppimateriaalin sovittaminen paikallisiin oloihin ja materiaalin kääntäminen suomesta englanniksi.

Jotkut opettajista kokivat opiskelijoiden kielitaidon niin vaihtelevaksi, että oppimateriaalia piti sovittaa heidän tarpeisiinsa vielä kurssin alettuakin. Päänvaivaa aiheuttivat myös erilaiset oppimistavat ja kulttuurierot.

Osa opettajista koki opetusohjelman niin tiiviiksi ja intensiiviseksi, ettei opetusta ehtinyt tarpeeksi valmistella. Opettajat ja opiskelijat asuivat opetusviikkojen aikana samalla kampuksella eikä opettajille jäänyt juurikaan omaa vapaa-aikaa.

Fyysistä kuormitusta aiheutui pitkästä matkustusajasta, sillä matka Suomesta Indonesiaan kesti jopa kaksi vuorokautta. Vaikeuksia aiheutti myös trooppinen ilmasto. Yhdessä tapauksessa vastaan tuli jopa maanjäristys.

Indonesia-maisterkurssi/ Kuva: Jonne Renvall
Indonesian maisterikurssi päättyi iloisiin valmistujaisjuhliin keväällä 2017 Tampereella. Kuva: Jonne Renvall

 

Palkitseva
opetuskokemus

Kuormituksesta huolimatta Indonesia-hanke tarjosi opettajille kokonaisvaltaisen oppimiskokemuksen ja paljon mahdollisuuksia ammatilliseen kehittymiseen.

Kulttuurikokemus ja työskentely islamilaisen perinteen ja arjen parissa koettiin myönteiseksi. Opettamista vieraalla kielellä pidettiin hyödyllisenä. Oppimateriaalin kääntäminen ja tuottaminen englanniksi osoittautui myönteiseksi asiaksi, vaikka sitä pidettiin myös kuormitustekijänä.

Opettajien ja oppilaiden välinen suhde koettiin Indonesian-reissulla kommunikatiivisemmaksi ja läheisemmäksi kuin suomalaisten opiskelijoiden kanssa. Yksi vastaajista kuvaili suhdetta indonesialaisiin opiskelijoihin jopa ideaaliksi oppimistilanteeksi.

Yksi vastaajista arvioi Indonesian-käyntiä palkitsevaksi kokemukseksi, joka vei aikaa mutta antoi perspektiiviä ja rohkeutta osallistua vastaaviin hankkeisiin myöhemminkin.

Resurssien riittävyys
huolestutti opettajia

Indonesia-hankkeeseen osallistuneet odottivat, että kasvatustieteiden tiedekunta olisi varmistanut paremmin resurssien riittävyyden koulutusprojektin ajaksi.

Kyselyyn vastanneiden mielestä opetustyön intensiivisyyttä ja ylimääräisen valmistelutyön määrää ei otettu tarpeeksi huomioon työsuunnitelmissa ja työtuntien laskemisessa. Joustavuutta ja työmäärän tarkempaa huomioon ottamista pidettiin edellytyksenä sille, että opettajat lähtisivät jatkossakin mukaan koulutusvientiin.

Opetuksen koordinointia pidettiin tärkeänä, ja sen katsottiinkin toimineen hyvin tässä koulutusvientihankkeessa. Toisaalta toivottiin, että koulutusvienti ei haittaisi yliopiston ydintehtävää eikä kaupallinen toiminta joutuisi sen kanssa eettiseen ristiriitaan.

Tutkimuksen tekijät Henna Juusola ja Pekka Räihä arvioivat, että Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta on ottanut huomioon tarpeen lisätä koulutusviennin henkilöresursseja. Siltä puuttuu kuitenkin pitkä perinne ja kokemus siitä, miten hoitaa koulutusvientiä yliopiston perustehtävän rinnalla. Tärkeänä he pitävät sitä, että koulutusviennillä olisi takanaan akateemisen henkilökunnan tuki ja sitoutuneisuus.

Koulutusvienti haastaa
hallintobyrokratian

Tutkijat sovelsivat opettajien koulutusvientikokemukseen transformatiivisen oppimisen teoriaa. Tämän analyysin perusteella koulutusvientiprojektit ja yliopistojen hallintokäytännöt ovat törmäyskurssilla. Tutkijat perustelevat näkemystään sillä, että joustavat työaikataulut ja systemaattinen tuki koulutuskokemuksen reflektoinnille näyttivät puuttuneen.

Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta on muuttanut rekrytointikäytäntöjään siten, että uusilta opettajilta edellytetään koulutusvientihankkeisiin osallistumista.

Tutkijoiden mukaan tämä voi toisaalta auttaa lisäämään inhimillisiä resursseja koulutusvientiin mutta samalla se voi myös lisätä jännitteitä opettajakunnan sisällä.

Henna Juusola ja Pekka Räihä: Exploring teaching staff’s experiences of implementing a Finnish master’s degree programme in teacher education in Indonesia