Monitilatoimistot eivät aja akateemisen työn etua

Julkaistu 10.9.2018 - 11:11
Virve Peteri / kuva: Jenni Toivonen
Akatemiatutkija Virve Peterin mukaan monitilatoimisto on yritys konseptoida työpaikan epävirallinen pöhinä.
– Kun spontaanista kohtaamisesta yritetään tehdä konsepti, se menettää spontaaniutensa, Peteri sanoo.
Uusia toimistoympäristöjä tutkinut Virve Peteri pitää käsittämättömänä ajatusta, että innovaatiot syntyisivät pelkästään vuorovaikutuksessa

Teksti: Milla Pyyny
Kuva: Jenni Toivonen

Monitilatoimisto sisältää kapean käsityksen siitä, mikä on innovaatio ja miten ne syntyvät.

– Ajatus siitä, että innovaatiot syntyisivät ainoastaan vuorovaikutuksessa, on käsittämätön. Jos meille ei anneta aikaa ajatella rauhassa, ei meillä ole mitään annettavaa toisillemme, kertoo akatemiatutkija Virve Peteri Tampereen yliopistosta.

Monitilatoimistot syrjäyttävät perinteisiä koppikonttoreita. Peterin mukaan ongelma on se, kuinka uuden toimistotilan konseptia on laajennettu kaikenlaisiin työyhteisöihin ja organisaatioihin. Työn sisältöä ja luonnetta ei olla mietitty, vaikka tutkimusten mukaan sisältö tulisi ottaa tilasuunnittelun lähtökohdaksi.

Akatemiatutkija ja yhteiskuntatutkimuksen yliopistonlehtori Virve Peteri tutkii uudenlaisia toimistoympäristöjä. Monitilatoimisto on työympäristö, jossa on erilaisia ratkaisuja ja työtiloja, kuten esimerkiksi avotila, kokoustila, keskittymistä vaativia vetäytymistiloja sekä puhelinkoppeja. Suurimman osan ajasta työntekijät työskentelevät avoimessa tilassa muiden työntekijöiden kanssa.

Uutta tilakonseptia hyödynnetään kaikenlaisissa organisaatioissa, ja akateeminen maailma on ottanut osansa muutokseen. Helsingin yliopiston tuore strategia sisältää uudenlaisen tilankäytön muotoja, kuten avoimia monitilatoimistoja, jaettuja työpisteitä ja opetustilojen yhteiskäyttöä. Myös Tampereen yliopistolla on kokeiluja uusista, avoimemmista tilaratkaisuista.

Peteri on tietoinen visioista, joiden mukaan esimerkiksi tutkijoiden työn tulisi näkyä enemmän yliopistossa. Tätä haluttaisiin ratkaista luopumalla perinteisistä konttorikopeista. Se puolestaan johtaisi siihen, ettei työntekijöillä olisi omaa työpistettä.

– Omasta työpisteestä luopuminen asiantuntijaorganisaatiossa vaikeuttaisi työtä merkittävästi. Se myös lähettäisi viestin, että historiallisesti muodostuneella asiantuntijuudella ei ole merkitystä, vaan asiat pitäisi keksiä hetkessä, Peteri sanoo.

Säästöt piilotetaan
perustelujen taakse

Peteri julkaisi viime vuonna tutkijakollegoidensa Merja Kinnusen ja Kirsti Lempiäisen kanssa artikkelin koppikonttorien muutoksesta monitilatoimistoiksi. Tutkijat selvittivät, miten työtilat muovaavat työtä ja työntekijää. Artikkeli palkittiin Sosiologia-lehden vuosien 2016 ja 2017 parhaana artikkelina.

Artikkelin mukaan lähes kaikki organisaatiot myöntävät muutoksen johtuvan kustannussyistä. Kun ihmisiä laitetaan yhdessä pienempään tilaan, syntyy luonnollisesti säästöjä.

Millä muutosta sitten perustellaan?

Peterin mukaan monitilatoimistojen sanotaan luovan kohtaamisia, jotka puolestaan synnyttävät innovaatioita. Muutoksen taustalla ovat myös terveydelliset syyt. Kun työntekijät liikkuvat ja seisovat, he ovat terveempiä.

Lisäksi muutosta perustellaan yksinäisyyden vähenemisellä. Peteri ja hänen tutkijakollegansa osoittavat kuitenkin artikkelissaan, kuinka avoin tila tekee ihmisistä itse asiassa vähemmän sosiaalisia. Monitilatoimisto vähentää kasvokkaisia kohtaamisia, kun ihmiset varovat häiritsemästä toisiaan.

– Avotilassa työkavereille on vaikeampi viestittää sitä, että haluanko, että minua häiritään. Joissain työyhteisöissä ihmiset ovat jopa lakanneet tervehtimästä toisiaan.

Tutkijakolmikko huomauttaa, kuinka työpaikoilla sosiaalinen kanssakäyminen on tapahtunut kautta aikojen epämuodollisissa tiloissa, kuten käytävillä ja kahvihuoneissa. Epäviralliset kohtaamiset ovat olleet tärkeitä työn sujuvoittamisen kannalta.

– Monitilatoimisto on yritys konseptoida tämä epävirallinen pöhinä, mitä ihmiset ovat tehneet luontevasti aina ennenkin. Mutta kun spontaanista kohtaamisesta yritetään tehdä konsepti, se menettää spontaaniutensa.

Läpinäkyvä toimistotila
tuottaa ongelmia

Muutos koppikonttoreista monitilatoimistoiksi ei ole ollut ongelmatonta. Peterin mukaan akateemisen työn luonne ei istu monitilatoimistoon, sillä innovaatiot vaativat paperikasoja ja keskittymisrauhaa.

Hierarkian näkymättömyys työyhteisössä voi Peterin mukaan tuottaa myös ongelmia. Artikkelissaan Peteri, Kinnunen ja Lempiäinen esittävät toimistotiloihin historiallisen katsauksen, jonka mukaan 1980- ja 1990-luvuilla työpaikan hierarkia oli selvästi näkyvillä.

– Mitä ylemmäs organisaatioissa mentiin, ja tarkoitan myös konkreettisia kerroksia, sitä vähemmän siellä oli naisia. Tämä oletus oli myös materiaalisuuteen juurtunut. Miehillä oli esimerkiksi isommat huoneet ja hienot tuolit, Peteri kertoo.

Monitilatoimistoon sisältyy ajatus tasavertaisuudesta, jolloin hierarkia on näkymättömämpää. Hierarkia on kuitenkin läsnä, vaikka se on vaietumpaa. Peterin mukaan näkymättömyys voi johtaa siihen, että työntekijät ovat varautuneempia ja kritiikin esittäminen on vaikeaa.

Artikkelin mukaan avoimet toimistotilat vaativat työntekijältä myös uudenlaista ruumiin ja itsen hallintaa ja esitystä, sillä avotilat altistavat työntekijän visuaalisesti näkyville. Peterin mukaan läpinäkyvyyden ongelma esiintyy erityisesti naistyöntekijöiden haastatteluissa.

– Naiset ovat helpommin katseen kohteita, ja myös tiedostavat sen. Vastareaktiona naiset pyrkivät viestittämään, etteivät halua olla sitä.

Peterin mukaan itsensä esittämiseen liittyy myös konkretiaa. Monitilatoimistot panostavat sisustukseen, ja yksi toistuva elementti toimistoissa on erilaiset istuimet, kuten säkkituolit. Naiset toivat haastatteluissa esiin, kuinka esimerkiksi hameeseen pukeutuminen on heille täysi mahdottomuus. Chillailualueeksi kutsutut alueet olivat usein suosittuja nuorten miesten keskuudessa.

– Osa vanhemmista työntekijöistä jopa koki, että tila hylkii heitä. Säkkituolista ei myöskään nousta tyylikkäästi hameessa ilman, että se olisi paljastavaa, Peteri kertoo.

Yhteisöllisille
tiloille on tarvetta

Parhaimmillaan monitoimitilat voivat lisätä työviihtyvyyttä. Peterin mukaan toimistokonseptin taustalla on ajatus siitä, kuinka työelämässä on tuotettava työntekijöille hyvää fiilistä. Tunnetta luo kaunis ja viihtyisä ympäristö, mutta viihtyvyys ei tutkimuksen mukaan merkitse kaikille samaa. Nykyaikaisen tilasuunnittelun olisi huomioitava aiempaa paremmin kulttuurien moninaisuus sekä iän ja sukupuolen merkitys.

Yliopiston kehityssuunta on viime vuosina ollut kohtaamisille altistaminen. Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston tutkijoiden mukaan epämuodollista oppimista edistetään rakentamalla vuorovaikutuksille altista kampusta.

Peteri tunnistaa tarpeen yhteisöllisistä tiloista yliopistolla, mutta painottaa samalla, että ajanvietto- ja työskentelytila ovat kaksi eri asiaa.

– Opiskelijoiden ja tutkijoiden työn tarpeet ovat hyvin samanlaisia. Opiskelijakaan ei kirjoita kandia tai gradua hälinässä.

Merja Kinnunen, Kirsti Lempiäinen ja Virve Peteri: Konttorista monitilatoimistoksi: työn tilojen etnografinen analyysi. Sosiologia-lehti 2/2017.

Lue juttu yliopistokampuksen kehittämisestä.