Masentunutta henkilöä autetaan aktivoitumaan

Julkaistu 31.8.2018 - 09:46
Kaisa Luoto/ Kuva: Jonne Renvall
– Hoito pyrkii siihen, että potilas itse huomaisi, kuinka aktiivinen tekeminen vaikuttaa positiivisesti olotilaan, sanoo tutkija Kaisa Luoto.

Näyttöön perustuvaa lyhytterapia paransi potilaiden toimintakykyä paremmin kuin tavanomainen hoito

Teksti: Jaakko Kinnunen
Kuva: Jonne Renvall

Osa masennuksesta kärsivistä ihmisistä voi hyötyä potilaan aktivointiin tähtäävistä lyhytterapiainterventioista. Uudessa tutkimuksessa on havaittu, että näyttöön perustuvaa lyhytterapiainterventiohoitoa saaneiden potilaiden toimintakyvyn kehitys oli parempaa verrattuna kontrolliryhmään, joka sai tavanomaista strukturoimatonta psykiatrista hoitoa.

Tutkija Kaisa Luoto kertoo, että kahden vuoden seuranta-aikana masennusoireet helpottivat merkittävästi erikoissairaanhoidon psykiatrisilla potilailla, joilla oli masennusoireiden lisäksi muita päällekkäisiä häiriöitä.

– Tulos oli tilastollisesti merkittävä. Tämä kertoo meille, että lyhyet terapiainterventiot voivat olla tehokas hoitomuoto masennuksen hoidossa myös tässä potilasryhmässä, jossa kokonaistilanne on usein jo melko monimutkainen ja haastava, Luoto toteaa.

Kuolleisuudessa, hoidon keskeyttämisessä tai sairaalahoitokertojen määrässä ei löytynyt eroja tutkimus- ja kontrolliryhmän välillä.

Onnistumisen kokemus
auttaa muutokseen

Tutkimukseen osallistuneilla potilailla oli vähintään keskivaikeita masennusoireita. Lähes kaikilla oli myös muita mielenterveydenhäiriöitä. Esimerkiksi noin kymmenen prosenttia kärsi masennuksen lisäksi myös paniikkihäiriöistä ja noin kaksikymmentä prosenttia alkoholiin liittyvistä ongelmista. Alkoholiongelmista kärsivien potilaiden hoidossa hyödynnettiin lisäksi motivoivaa haastattelua.

Psykoottisista oireista tai aivoperäisistä sairauksista kärsivät henkilöt suljettiin tutkimuksen ulkopuolelle.

Tutkimuksessa oli mukana 242 potilasta, joista naisia oli 148 ja miehiä 94. Kontrolliryhmään kuului 205 henkilöä. Lähes kaikki tutkimukseen osallistuneista käyttivät tutkimuksen aikana masennuslääkkeitä.

Lyhytterapiahoidossa hoitokertoja on normaalisti viidestä kahteenkymmeneen. Hoitotilanteessa käydään läpi potilaan nykytilanne ja pohditaan masennuksen syitä. Yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa luodaan suunnitelma hoidon etenemisestä. Potilas saa myös säännöllisesti kotiläksyjä ja hoitoon liittyviä tehtäviä, eli häneltä odotetaan aktiivisuutta hoidon edistymisen suhteen.

Potilas voi esimerkiksi kirjata ylös päivän tapahtumia, jotka aiheuttavat hänelle negatiivisia tunteita. Samalla hän voi pohtia vaihtoehtoisia toimintatapoja, joiden avulla hän voisi jatkossa välttää negatiivisia toimintamalleja ja –tunteita. Uuden käyttäytymismallin vakiinnuttamiseksi potilas tarvitsee onnistumisen kokemuksia.

Jokaiselle potilaalle
parhaiten sopiva hoito

Tutkija korostaa, että tarkoituksena ei ole ainoastaan lyhentää potilasjonoja tehostamalla hoitoa, vaan löytää jokaiselle potilaalle parhaiten sopiva hoitomuoto.

– Tosiasia on, että potilaita on paljon ja resurssit ovat rajalliset. Meidän tutkimuksen tavoitteena oli löytää selkeitä ja tehokkaita keinoja, joilla potilaiden hoito edistyy. Nykyisin hoitomallit voivat olla hyvin vaihtelevia, jopa saman yksikön sisällä. Tämä strukturoitu hoitomalli voi auttaa hoidon kehittämisessä, Luoto sanoo.

Tutkimuksen kenttätyö toteutettiin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä osana Masennustalkoot II –projektia. Tutkimuksen haasteena oli kontrolliryhmän sairaskertomusten riittämättömyys.

– Emme pystyneet vertaamaan masennuksen lieventymistä tutkimus- ja kontrolliryhmien välillä, koska sairaskertomukset eivät olleet riittävän kattavia potilaiden oirekartoitusten osalta. Jälkikäteen tätä tietoa oli mahdotonta kerätä. Arjen kannalta oleellista toimintakyvyn kehitystä sen sijaan voitiin vertailla, Luoto sanoo.

Aktivointi katkaisee
negatiivisen noidankehän

Tutkimuksessa hyödynnettiin käyttäytymisen aktivaatiomallia, joka on kognitiivisen psykoterapian sovellus.

– Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että pyritään aktivoimaan potilaan omaa käyttäytymistä masennusoireista riippumatta. Näin voidaan parhaassa tapauksessa katkaista negatiivinen kierre henkilön toiminnassa, Luoto toteaa.

Masennuksesta kärsivä ihminen jää usein negatiivisten tunteiden ja toimintamallien vangiksi. Henkilö ei esimerkiksi jaksa tai halua vastata puhelimeen, koska hän pelkää huonoja uutisia tai muiden ihmisten negatiivisia reaktioita. Vastaamatta jättäminen kuitenkin aiheuttaa helposti syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita, mikä pahentaa oireita. Tämän noidankehän katkaiseminen on käyttäytymisen aktivointimallin tarkoitus.

– Hoidossa pyritään siihen, että potilas itse huomaa, kuinka aktiivinen tekeminen vaikuttaa positiivisesti olotilaan, vaikka välillä tuntuisikin, ettei voimia ole mihinkään, Luoto sanoo.

Masennus on yleinen mielenterveyden häiriö, joka usein laskee ihmisen suorituskykyä. Masentunut henkilö kärsii usein myös muista mielenterveyden ongelmista. Masennuksen yhteydessä usein esiintyviä oireita ovat ahdistuneisuus, itsetuhoisuus, alentunut toimintakyky ja uneen liittyvät häiriöt.

Kaisa E. Luoto, Lars H. Lindholm, Vesa Paavonen, Antti Koivukangas, Antero Lassila, Esa Leinonen, Olli Kampman: Behavioral activation versus treatment as usual in naturalistic sample of psychiatric patients with depressive symptoms: a benchmark controlled trial