Klovneria vapautti näyttelijän mielikuvituksen ja estottomuuden

Julkaistu 8.6.2018 - 09:47
Bignose Laura Rämä/ Kuva: Jonne Renvall
Klovnisooloperformanssit ovat osa Laura Rämän työtä. Big nose -hahmo on esiintynyt muun muassa eduskuntatalon portailla. Kuva: Jonne Renvall

Laura Rämän näyttelijäntyön taustalla vaikuttaa vankka kokemus klovnina esiintymisestä

Teksti: Milla Pyyny

– Utelias, kysyvä ja ihmettelevä.

Kolme sanaa, joilla näyttelijä Laura Rämä, 36, kuvailisi klovnin perusolemusta. Samaan aikaan hän kuvailee omaa näyttelijäpersoonaansa.

Matka klovnia muistuttavaksi näyttelijän omakuvaksi ei ole syntynyt hetkessä.

Kipinä teatteriin syttyi jo pienenä, kun Laura ihastui teatterin atmosfääriin, jännitykseen ja pimeyteen. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä avustajan pesti Kouvolan teatterissa sekä viisi vuotta myöhemmin pääsy Tampereen yliopiston näyttelijänkoulutukseen olivat askelia kohti näyttelijän ammattia.

17-vuotisen matkan varrelle on kertynyt lukuisia produktioita ja performansseja, työtä ja opiskelua – limittäin ja vuorotellen.

Laura Rämä luentosalissa/ Kuva: Jonne Renvall
– Olen tullut pystymetsäläisenä lehmien vierestä suureen yliopistomaailmaan. Yliopisto onkin avannut ymmärrystä siihen, miten erilaiset ihmiset toimivat yhdessä, Laura Rämä kertoo. Kuva: Jonne Renvall

 

Pienestä maalaiskylästä
luentosaleihin

Nuori ja utelias 19-vuotias Laura kulkee Tampereen yliopiston käytävillä. Teatterin ja draaman tutkimuksen opinnot olivat tiensä alussa, ja kaikki tuntui uudelta ja ihmeelliseltä. Nuorelle opiskelijalle oli avautunut suuri maailma monine tieteenaloineen. Elettiin vuotta 2001.

Uusien ihmisten määrä sekä elämän ja virikkeiden runsaus pienestä kylästä kotoisin olevalle maalaistytölle oli hämmästyttävää, samalla vaikeaakin. Yliopisto-opiskelu oli Lauralle ihmettelyn ja oppimisen aikaa.

– Minulla oli tapana availla luentosalien ovia ja istuutua vieraille luennoille takariviin kuuntelemaan. Oli aihe mikä hyvänsä, se imaisi minut mukaansa.

Näyttelijäopinnot tulivat kuvioihin vuonna 2006. Maisterintutkinto draamalta jäi odottamaan valmistumistaan, kun Laura pääsi Tampereen yliopiston näyttelijäkoulutukseen Nätyyn.

Siellä hän löysi palan näyttelijäidentiteettiään.

Sairaalaklovni Laura Rämä/ Kuva: Jonne Renvall
Sairaalaklovnityötä tehdään pareittain. Toiminta ei perustu valmiisiin pelle-esityksiin, sillä tarkoitus on mennä tilanteen ehdoin.

 

Näty avasi silmät
klovneriaan

Nätyssä opiskelijoita heräteltiin heittäytymisen ja improvisaation avulla. Myös klovneria oli silloin tällöin osa harjoittelua.

– Silloinen näyttelijäntyön lehtori Hanno Eskola käytti klovneriaa mielikuvaharjoitteena. Se vapautti minussa silloin jonkinlaisen mielikuvituksen ja estottomuuden.

Klovneria vaikuttaa vahvasti Lauran työhön näyttelijänä, niin esitystaiteessa kuin perinteisessä teatterissa. Se on avannut myös uusia työmahdollisuuksia.

– Klovneria on vienyt minua mitä kummallisimpiin tilanteisiin. Olen esittänyt klovniperformansseja toreilla ja eduskuntatalon portailla. Olen tehnyt myös klovnihahmon, jolla on niin iso nenä, että pää on sen sisässä.

Laura painottaa, että kyse ei ole pellesirkuksesta. Klovnina esiintyminen on herättänyt kysymyksiä siitä, mihin huumorin, sovinnaisuuden ja erilaisten tabujen raja vedetään.

– Kysymys on siitä, mihin klovni on tervetullut tässä yhteiskunnassa. Mitä tapahtuu, kun klovni ilmestyy hautajaisiin? Näin kävi kerran, kun minut pyydettiin klovnina erääseen muistotilaisuuteen. Tuntui, että klovnin myötä omaisten suru sai siinä hetkessä myös luvan nauruun ja elämän toisenlaiseen ihmettelyyn.

Klovnin rooliin hypätään myös yllättävissä paikoissa. Sairaalaklovnitoimintaan Laura ryhtyi vuonna 2011. Vierailut sairaaloissa eivät perustu valmiisiin esityksiin, vaan aina mennään tilanteen ehdoin. Joskus tarvitaan jotain isosti arjesta poikkeavaa, välillä vain hengitetään kaverina lapsen vierellä. Klovnit auttavat hoitohenkilökuntaa toimenpiteissä ja tuovat hetkittäistä helpotusta lapselle.

– Me pyritään tuomaan pysähdys harmaaseen sairaala-arkeen.

Laura Rämä/ Kuva: Jonne Renvall
Laura Rämä oli mukana tekemässä P*lluralli –esityskokonaisuutta. Osallistavassa kolmituntisessa esityksessä yleisö pääsi hyppäämään esityksen, eli auton kyytiin. Kuva: Pirjo Yli-Maunula

 

Tankotanssia
olohuoneissa

Laura sai pari vuotta sitten Suomen kulttuurirahaston kolmivuotisen apurahan. Apuraha myönnettiin henkilökohtaiseen taiteelliseen työskentelyyn, johon on lukeutunut useita produktioita. Syksyllä hän on mukana kolmessa teoksessa, jotka ovat kaikki apurahatyöskentelyyn liittyviä vapaiden ryhmien esityksiä.

Tällä hetkellä työn alla on ensimmäinen oma produktio, jonka työryhmän Laura on koonnut itse. Viiden hengen työryhmä tuo esityksiä ihmisten oikeisiin olohuoneisiin.

– Esitykseen liittyy tankotanssia ja suomalaisia kansanperinteitä.

Työelämään kuuluu muutakin kuin performansseja ja produktioita. Laura on mukana sairaalaklovnityöstä kertovassa artikkelikokoelmassa, johon hän purkaa omia kokemuksiaan. Lisäksi työpäivään saattaa kuulua opinnäytteiden tarkistusta tai omasta työstä luennoimista.

– Saan tehdä monipuolista työtä, mikä tuntuu hyvältä.

Laura Rämä/ Kuva: Jonne Renvall
Laura Rämä kokee, että tieteen ja taiteen yhdistelmätutkinto on valtava etu omassa työssään näyttelijänä. Kuva: Jonne Renvall

 

Taide ja tiede
tukevat toisiaan

17 vuoden yliopistomatka tuli tiensä päähän, kun Laura valmistui keväällä tuplamaisteriksi Tampereen yliopistosta. Näyttelijäntyön ja teatterin ja draaman tutkimuksen yhdistelmä on harvinainen, eikä se ole näyttelijän mukaan suurikaan yllätys.

– Tuplamaisterilla ei ole näyttelijän ansioluettelossa oikeastaan mitään merkitystä. Molemmista opinnoista on kuitenkin apua juuri minulle, että voin tehdä tällaista työtä kuin teen. Gradun kirjoittamisen jälkeen kykenen jäsentämään omaa ammatillista kokemusmaailmaani paremmin.

Gradun tekemiseen ajoi oma motivaatio saattaa jotain loppuun, minkä oli joskus aloittanut. Myös gradun aiheesta muodostui itselle hyvin tärkeä. Gradun näkyvä teema, kosketus, liittyy vahvasti näyttelijäntyöhön ja omaan vahvuusalueeseen klovneriaan.

Kosketus-filosofisiin ajatuksiin Laura törmäsi gradua tehdessä. Osallistavassa teatterissa kosketus on suuressa roolissa, jolloin taiteen äärellä tapahtuvien kanssakäymisten eettiset kysymykset korostuvat. Vastuullisuus nousee esiin, kun Laura pohtii näyttelijäidentiteettiään.

– Näyttelijä luo tiettyä maailmankuvaa. Se tuo mukanaan vastuuta, ja siksi koen näyttelijänä olevani vastuullinen siitä, millaisia valintoja teen ja ylläpidän.

Laura Rämä: Vieraan tuntuma. Kosketus taiteellisessa prosessissa tekijyyden jakajana. Teatterin ja draaman tutkimuksen pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto 2018.