Kauppiaiden imperiumi

Julkaistu 29.3.2018 - 13:27
Jari Aro ja Risto Heiskala/ Kuva: Jonne Renvall
Tutkija Jari Aro ja professori Risto Heiskala arvioivat kirjassaan, millainen imperiumi Euroopan unioni on verrattuna Kiinaan ja Yhdysvaltoihin.

Euroopan unioni on outo yhteisö, joka yhtenäisti lainsäädännön muttei pysty sopimaan maahanmuutosta

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

Euroopan unioni on kummallinen poliittinen yhteisö. Se on yhdenmukaistanut jäsenmaiden lainsäädännön mutta kompuroi talouskriisin hoidossa eikä pysty sopimaan maahanmuutosta.

Sosiologian professori Risto Heiskala ja tutkija Jari Aro nimittävät Euroopan unionia kauppiaiden imperiumiksi toimittamassaan kirjassa ”Policy Design in the European Union”.

Puhe kauppiaista saa vahvistusta Belgian ulkoministeri Mark Eyskensin vuonna 1991 esittämästä väitteestä, jonka mukaan EU on talouden jättiläinen, politiikan kääpiö ja sotilaallinen mato.

– EU:ssa ajatellaan, että kaikki maailman asiat ovat taloudellisia asioita. Poliittinen koordinaatio kulkee talouskoordinaation kautta, Risto Heiskala sanoo.

EU alkoi kehittää sotilaallista ulottuvuutta niin, että komissio päätti ensin tutkimusvarojen lisäämisestä ja sitten sotilastarvikkeiden kaupan vapauttamisesta. Yleensä sotilasmahdit syntyvät aivan toisin kansallisuhosta tai vallanhimosta.

– Kauppiaat ja sotilaat ovat vähän eri väkeä.

Maahanmuutto voi
romahduttaa unionin

EU on toiminut yhteistoimintajärjestönä hyvin, mutta maahanmuutto ja talouskriisin käsittely ovat takkuilleet.

– Maahanmuutto on asia, jossa EU:n yhteistoimintakuvio on ensimmäistä kertaa ajautunut seinään. Unioni ei pysty siinä tekemään päätöksiä, Risto Heiskala sanoo.

Italia ja muut Välimeren maat joutuvat epäreiluun asemaan, kun jäsenvaltiot eivät suostu taakanjakoon eivätkä noudata sovittuja pakolaiskiintiöitä.

– Tämä on vaarallinen halkeama unionin toimintaan. Jos se leviää, niin koko unioni voi romahtaa kasaan kuin korttitalo, Heiskala sanoo.

Talouskriisissä EU eteni niin, että keskuspankki tulkitsi omaa mandaattiaan yli sopimusten. Saksan entinen ulkoministeri Joschka Fischer sanoi, että Euroopan keskuspankki toimi unionin valtioneuvostona, vaikka tehtävä kuuluisi komissiolle. Keskuspankki elvytti talouskriisin aikana painamalla rahaa ja ostamalla osakkeita.

– Ilmeisesti se toimi, mutta se on järjetön tapa. Paljon fiksumpaa olisi reagoida komission koordinoimin tukiohjelmin vaikeuksiin joutuneiden jäsenvaltioiden tukemiseksi. Ilmeisesti se oli poliittisesti ihan mahdoton reitti. Suomalaiset olivat yksiä tolloja muiden tollojen joukossa vartioimassa omia rahojaan, vaikka tukiohjelmat olisivat olleet halvempi tapa myös suomalaisille, Heiskala arvioi.

Kryptisiä
suunnitelmia

EU:n on sanottu muuttuvan ja kehittyvän kriisien kautta, mutta ainakin Jari Aron mielestä viimeiset 10 vuotta ovat osoittautuneet ongelmallisiksi.

– Talouskriisi ja pakolaiskriisi ovat pakottaneet tekemään luovia ratkaisuja. Niissähän poliitikot ovat taitavia, mutta kyllä EU:n laajakantoiset suunnitelmat ovat hirveän kryptisiä, Aro sanoo.

Erityisen kummallisina Aro pitää Lissabonin strategiaa ja EU 2020 -ohjelmaa, joissa halutaan kehittää monia asioita muttei kerrota miksi juuri näitä ja näillä keinoilla.

Risto Heiskala vahvistaa, että kukaan ei oikein pysty ymmärtämään, miten näissä asiakirjoissa kerrotut indikaattorit ja toimenpiteet edistäisivät sellaisia tavoitteita kuten kestävää kehitystä ja tasa-arvoa.

Suunnitelmia rakennetaan ja otetaan käyttöön suurella metelillä, mutta ne hautautuvat ajankohtaisten kriisien alle. Suomessa asiat sovitaan hallitusohjelmissa, mutta EU:ssa tehdään suunnitelmia yli parlamentti- ja komissiokausien.

EU:n poliittinen päätöksenteko on sekavaa, kun pöydän ympärillä on vähintään 27 osapuolta, joiden ajatukset pyörivät oman maan sisäpolitiikassa.

– EU:n komissio on valtavan sitkeä. Se on hieno weberiläinen byrokratia. Kun on kerran päätetty saada joku asia läpi, niin se jauhaa sitä ja kyllä siitä joskus lopputulos syntyy. Se on sitkeä mutta myöskin notkea, resilientti kuten nykyään sanotaan, Jari Aro kiteyttää.

Yhdentyminen jatkuu
ilman liittovaltiota

Saksan hallitusratkaisun jälkeen näyttää siltä, että Saksa ja Ranska ovat valmiita tiivistämään unionia kohti liittovaltiota. Suomi jarruttelee.

– Ei mennä ihan täyteen liittovaltioon mutta yhdentymiskehitys kuitenkin jatkuu, arvioi Risto Heiskala EU-poliitikkojen ja virkamiesten puheita.

EU-komissio työntää yhdentymistavoitetta eteenpäin aina kun saa siihen tilaisuuden.

– Taloutta ja ympäristöä koskevat asiat ovat niin isoja, ettei Suomen kokoinen eikä isompikaan jäsenmaa yksin niiden kansa pärjää. Jos pitää neuvotella Googlen ja Facebookin kanssa, jotka pyörittävät koko maailman informaatioympäristöä, niin siihen tarvitaan vähintään EU:n kokoinen neuvottelija, Heiskala sanoo.

Jari Aro vahvistaa, että EU:lla on enemmän vipuvoimaa kuin yhdelläkään yksittäisellä jäsenvaltiolla erikseen. Hän arvioi, että monet EU-sopimukset jäävät myös Britanniassa voimaan vielä Brexitin jälkeenkin. Myöskään Puola tai Unkari eivät ole EU-kritiikistään huolimatta lähdössä mihinkään niin kauan, kuin ne saavat enemmän EU-rahaa kuin ne maksavat.

Aro vertaa EU:ta käynnissä olevaan koneeseen, jonka suunnan muuttaminen vaatisi suuria ponnistuksia ja maksaisi valtavasti.

Unioni tuo vakautta
kauppasodan uhan alla

Kiristynyt maailmapoliittinen tilanne tukee EU:n yhtenäisyyttä Brexitistä huolimatta. EU tarjoaa turvaa, kun maailman muut imperiumit ovat ennustamattomassa tilassa.

– Kiina on valinnut toisen tien kuin mitä lännessä veikattiin, ja USA:sta on tullut kummallisella tavalla sulkeutunut ja arvaamaton. Nämä seikat vahvistavat jäsenmaiden intressiä saada EU:n yhteinen linja aikaiseksi. Kiina ja USA ovat niin isoja toimijoita, ettei niiden kanssa muuten pärjää kuin kavereiden kansa yhdessä. Nämä ovat EU:ta kiinteyttäviä tekijöitä, Risto Heiskala sanoo.

Donald Trumpin päätös teräs- ja alumiinitulleista on johtamassa maailmanlaajuiseen kauppasotaan, johon EU:kin varautuu.

– Kauppapoliittiset intressit ovat aika isoja. On mahdollista, että vastakkainasetteluun päädytään. Trumpin päätöksiä voi tulkita niin, etteivät ne ole vain hullun höpinää vaan että siellä on takana strateginen linjaus sulkea Kiinalta mahdollisuudet maailmankauppaan. Se aiheuttaa isoja ongelmia Kiinan sisällä, ja EU:nkin pitää miettiä mitä tehdä, Heiskala sanoo.

EU:lla on ongelmia sisäisen yhtenäisyyden kansa Puolan ja Unkarin käytöksen vuoksi. Heiskala pitää näitä maita isoina uhkina siinä mielessä, että ne irtisanoutuvat oikeusvaltioperiaatteesta ja kohtelevat osaa väestöstään YK:n ihmisoikeussopimusten vastaisesti.

Puolan ja Unkarin ojentaminen ei onnistu konsensuspäätöksellä, kun jompikumpi on aina vastustamassa sanktioita toista kohtaan. Vahva keino voisi olla taloudellisten tukien pysäyttäminen tai pienentäminen.

Policy Design in the European Union. An Empire of Shopkeepers in the Making? Edited by Risto Heiskala and Jari Aro. Palgrave Studies in European Political Sociology 2018.