Kantasolututkijat käsityön ja tehotuotannon ristipaineessa

Julkaistu 31.10.2018 - 11:31
Mianna Meskus/ Kuva: Jonne Renvall
Käsityöläisyyden ja nopean, automatisoidun tiedontuotannon välillä vallitsee tiedon tuottamisen jännite, sanoo kantasolututkimuksen arjen ongelmia tutkinut sosiologi Mianna Meskus.

Sosiologi Mianna Meskus seurasi läheltä, miten tulospaineet ahdistavat biolääketieteellistä tutkimusta

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

Käsityöläisyys joutuu tehotuotannon puristuksiin kantasolututkimuksessa, jolta vaaditaan hyödynnettäviä tuloksia aiempaa tehokkaammin ja nopeammin.

Sosiologi Mianna Meskus seurasi läheltä kantasolututkijoiden työtä ja havaitsi, miten tulospaineet uhkaavat sitä arjen käsityöläisyyttä, jossa perustutkimus ja innovaatioiden edellytykset syntyvät.

– Aineistoni kertoo jatkuvasta tiedon tuottamisen jännitteestä käsityöläisyyden ja nopean, automatisointiin ja robotiikkaan nojaavan tiedontuotannon välillä, Meskus kertoo.

Meskus on julkaissut tutkimustuloksensa tuoreessa kirjassaan Craft in Biomedical Research: The iPS Cell Technology and the Future of Stem Cell Science, jonka on kustantanut Palgrave Macmillan.

Meskus on työskennellyt toukokuusta alkaen sosiologian apulaisprofessorina Tampereen yliopiston New Social Research -ohjelmassa.

Innovaatioita ei synny
ilman käsityötaitoja

Käsityöläisyyden ja tuottavuusvaatimusten ristiriita ei koske yksin kantasolututkimusta. Mianna Meskus sanoo, että monet biolääketieteellisen tutkimuksen ongelmista ovat tavalla tai toisella tuttuja myös yhteiskuntatutkimuksen puolella.

Kantasolututkimus on Meskuksen mukaan hyvä esimerkki, koska ihmisperäisen biologisen materiaalin työstäminen vaatii erityisen suurta keskittymistä käden taitoihin.

– Jos ei opi hoitamaan ja käsittelemään elävää solumateriaalia rauhassa yrityksen ja erehdyksen kautta, soluilla tehtävät kokeet menevät usein pieleen. Tämä tarkoittaa, että käsityötaidot ovat oleellinen tekijä uusien tutkimustulosten ja tieteeltä toivottavien innovaatioiden tuottamisessa.

Jatkuvaa tutkimustyötä
ilman kesä- ja joululomia

Monet kantasolututkijat tekevät töitä lähes tauotta ilman kesä- tai joululomia, sillä kantasolulinjoja pitää hoivata ja seurata koko ajan.

– Tutkijat ovat jatkuvasti kiinni siinä solumateriaalissa. Siitä täytyy pitää huolta, sitä pitää ruokkia ja seurata. Yksi tutkittavani sanoi, että hänen tyttöystävänsä vihaa iPS-soluja, kun hän on aina labrassa. Toinen tutkija kertoi, että hän käy välillä hakemassa lapset päiväkodista ja ruokkimassa heidät, kunnes palaa takaisin laboratorioon, Meskus sanoo.

Solumateriaali vaatii paljon työtä, sillä se on arvaamatonta eikä se useinkaan käyttäydy tutkijoiden toivomalla tavalla.

– Solut ovat elävää biologista materiaalia, joita täytyy oppia käsittelemään ja muokkaamaan. Se on hidasta ja työvoimavaltaista hommaa. Labroissa tarvitaan paljon porukkaa ja paljon osaavia ihmisiä. Samaan aikaan tieteen tekemisen ympäristö muuttuu niin, että pitää saada tulosta nopeammin ja tehokkaammin.

Tutkijoiden pitää kyetä perustelemaan rahoitushakemuksensa sillä, mitä hyötyä tutkimuksesta on rahoittajille, yhteiskunnalle ja veronmaksajille, vaikka hyödyt tulevat vasta vuosien tai vuosikymmenten päästä.

Meskuksen etnografinen tutkimus kertoo siitä, miten tutkimustyön ehdot ovat muuttumassa ja kiristymässä. Tiedontuotannon käsityöläisyys koetaan enenevässä määrin ongelmallisena, kun sitä pidetään liian hitaana ja tehottomana.

Robotit eivät
osaa käsitöitä

Automatiikasta, robotiikasta ja tekoälystä odotetaan pelastajaa yksitoikkoiselle käsityölle. Kantasolututkimukseen sopivaa automatiikkaan ei juurikaan ollut tarjolla vielä silloin, kun Mianna Meskus keräsi aineistoaan.

– Jos soluviljelyä automatisoidaan, niin saattaa yhtä lailla tapahtua virheitä. Minulle selitettiin, että ei ole sellaista robottia, joka osaisi katsoa, milloin solupopulaatiot täytyy jakaa uusille maljoille tai ne käyttäytyvät poikkeavalla tavalla. Siinä tarvitaan ihmistä katsomaan ja ohjaaman sitä robottia, Meskus sanoo.

Tekoälyltä ja robotiikalta odotetaan paljon myös lääketieteellisessä diagnostiikassa. Meskus pitää aikamme suurena kysymyksenä sitä työn murrosta, jossa joudutaan pohtimaan, missä määrin työtehtäviä voidaan antaa koneoppimiselle.

– Tämä käsityöläisyys liittyy laajempaan kuvioon ja kysymykseen, minkälaisin ehdoin työtä, tässä tapauksessa tutkimustyötä, tehdään yhteiskunnassa.

Elämän alku ja
loppu kiinnostavat

Mianna Meskus käsitteli terveyssosiologian väitöskirjassaan sikiöseulontojen käyttöönottoa Suomessa. Nyt häntä kiinnostavat lisääntymiseen ja ikääntymiseen liittyvät biologiset prosessit, joihin etsitään uusia hoitokeinoja soluteknologiasta.

Meskus johtaa tutkimushanketta, jossa tutkitaan sekä elämän alku- että loppupäähän liittyvää kliinistä tutkimusta ja hoitoa.

– Näissä on kiinnostavia yhtymäkohtia. Haluan verrata moraalisia ja arvoihin liittyviä kysymyksiä, jotka liittyvät sekä elämän alkupään että loppupään muokkaamiseen lääketieteellisin keinoin.

Tutkimushankkeessa on tarkoitus esimerkiksi haastatella tutkijoita, jotka yrittävät selvittää ikääntymiseen liittyviä biologisia prosesseja. Muistisairaudet kuten Alzheimerin tauti ja Parkinsonin tauti ovat esimerkkejä sairauksista, joihin etsitään uusia hoitokeinoja.

– Minua kiinnostaa se, miten ihmiselämän perusehtoja, kuten lisääntymistä ja ikääntymistä, pyritään muokkaamaan. Tämä liittyy käsityksiimme elämänlaadusta, mutta myös arvokiistoihin siitä, millä tavalla ja minkälaisin seurauksin ihmisen elämänkaarta voidaan hallita.

Mianna Meskus: Craft in Biomedical Research: The iPS Cell Technology and the Future of Stem Cell Science