Verestä mitattavat biomerkkiaineet lukinkalvonalaisessa verenvuodossa

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Arvo-rakennus, auditorio F114, Arvo Ylpön katu 34

LL Heikki Kiiskin väitöstilaisuus

Peripheral blood biomarkers in aneurysmal subarachnoid hemorrhage (Verestä mitattavat biomerkkiaineet lukinkalvonalaisessa verenvuodossa)

Väitöskirja kuuluu anestesiologian ja tehohoidon alaan.

Vastaväittäjänä on dosentti Elisabeth Ronne-Engström (Uppsalan yliopisto, Ruotsi). Kustoksena toimii professori Arvi Yli-Hankala.

Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Verestä mitattavat biomerkkiaineet lukinkalvonalaisessa verenvuodossa

Tampereen yliopistossa tehdyssä väitöstutkimuksessa löytyi biomerkkiaine, jonka määrittäminen verestä voisi helpottaa potilaiden toipumisen arviointia lukinkalvonalaisen aivoverenvuodon (SAV) jälkeen. Väitöstutkimuksen päätarkoitus oli selvittää veren erityyppisten biomerkkiaineiden ennustearvoa neurologisessa toipumisessa SAV:n jälkeen. Tällä haavaa SAV on yleinen kuolinsyy ja pysyvän vamman aiheuttaja monilla aiemmin terveillä ihmisillä.

Verestä mitattavia biomerkkiaineita voitaisiin käyttää potilaiden hoitoa optimoitaessa, jos ne pystyisivät luotettavasti ilmentämään jo kehittynyttä aivovauriota ja ennakoimaan sitä. Näin hoitotoimenpiteet voitaisiin kohdentaa nykyistä tarkemmin ja ennen pitkää mahdollisesti ehkäistä kuolema tai elinikäinen vammautuminen, tutkimuksen tekijä Heikki Kiiski sanoo. Nyt aivovaltimon pullistuman puhkeamisesta selvinneillä jälkivauriot lisäävät sairastavuutta ja kuolleisuutta.

Tutkimuksissa käytettiin seitsemää veren biomerkkiainetta, jotka valittiin siten, että ne edustaisivat kallonsisäisen tilan eri solutyyppejä ja kriittisen sairauden vaikutuksia koko elimistöön. Tutkimuksen päälöydös liittyy biomerkkiaine UCH-L1:een. Muiden biomerkkiaineiden käyttöä hoitopäätöksiä tehtäessä tutkimustulokset eivät tue. Korkea UCH-L1-pitoisuus sen sijaan oli yhteydessä huonoon neurologiseen toipumiseen. Nouseva UCH-L1 -pitoisuus kuvaa todennäköisesti käynnissä olevaa hermostollista vauriota, Kiiski sanoo.

Kiiskin mukaan potilaiden hoito on vaativaa ja tarvitsee tuekseen luotettavia biomerkkiaineita. Aivovaltimon puhkeamisen yhteydessä on määritettävä useita eri biomerkkiaineita samanaikaisesti, jotta ymmärrystä tautitilaan liittyvästä monimutkaisesta patofysiologiasta voidaan syventää.  Hoitopäätöksiin vaikuttavat käyttökelpoiset biomerkkiaineet voivat parhaimmillaan ohjata hoitojen oikea-aikaisuutta ja edistää potilaan toipumista, hän sanoo. Lisäksi biomerkkiaineet voivat Kiiskin mukaan lisätä toipumisennusteen tarkkuutta taudin alkuvaiheessa sekä helpottaa hoitopäätöksiä ja parantaa viestintää potilaan sekä omaisten kanssa. Kiiski korostaa, että työtä kliinisesti luotettavien biomerkkiaineiden löytämiseksi aivovaltimon puhkeamisen jälkeisen hoidon tueksi on jatkettava. Tutkimus toteutettiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.

                                          ******

Kiiskin väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2380, Tampere University Press, Tampere 2018. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1888, Tampere University Press 2018.