Sydän- ja verisuonitautien riskitekijät sekä valtimoiden toiminta raskausdiabeteksen jälkeen

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Finn-Medi 5, auditorio, Biokatu 12

Tiina Vilmi-Kerälä

LL Tiina Vilmi-Kerälän väitöstilaisuus

Cardiovascular Risk Factors and Arterial Function After Gestational Diabetes Mellitus : Role of obesity and metabolic syndrome (Sydän- ja verisuonitautien riskitekijät sekä valtimoiden toiminta raskausdiabeteksen jälkeen : lihavuuden ja metabolisen oireyhtymän merkitys)

Väitöskirja kuuluu synnytys- ja naistentautiopin alaan.

Vastaväittäjänä on dosentti Marja Vääräsmäki (Oulun yliopisto). Kustoksena toimii professori Johanna Mäenpää.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Raskausdiabetes on varhainen merkki lisääntyneestä valtimotautiriskistä - riskitekijät korostuvat lihavilla naisilla

Raskaus on ikkuna naisen tulevaan terveyteen. Tampereen yliopistossa 24. elokuuta 2018 tarkastettavassa lääketieteen lisensiaatti Tiina Vilmi-Kerälän väitöstyössä todettiin, että naisilla, joilla raskauden aikana diagnosoitiin glukoosiaineenvaihdunnan häiriö, oli jo muutaman vuoden kuluttua synnytyksestä havaittavissa koholla olevia valtimotaudin vaaratekijöitä. Suurin osa tutkimussarjan löydöksistä korostui lihavilla naisilla.

Kanta-Hämeen keskussairaalassa, Hämeenlinnassa, keskimäärin 3,7 vuotta synnytyksen jälkeen tehdyssä tutkimussarjassa havaittiin, että raskausdiabeetikoilla esiintyi 2,4-kertaa enemmän metabolista oireyhtymää ja insuliiniresistenssi oli merkittävästi yleisempää verrattuna raskausaikana glukoosiaineenvaihdunnaltaan terveiksi todettuihin naisiin. Myös matala-asteiseen tulehdusreaktioon viittaava seerumin metalloproteinaasin inhibiittoripitoisuus oli korkeampi raskausdiabeteksen jälkeen. Lisäksi aiemmin raskausdiabetesta sairastaneilla naisilla oli suurempi pulssiaallon kulkunopeus viitaten kontrolliryhmän naisia jäykempiin valtimoihin. Lihavilla naisilla keskeiset poikkeavat löydökset olivat selvemmät kuin normaalipainoisilla.

Raskausdiabetes (GDM) tarkoittaa poikkeavaa glukoosiaineenvaihduntaa, joka todetaan ensimmäisen kerran raskauden aikana. Ennakkotiedon mukaan vuonna 2017 GDM todettiin Suomessa 19%:lla synnyttäjistä. Yleensä poikkeava glukoosiaineenvaihdunta normalisoituu synnytyksen jälkeen, mutta raskausdiabeetikoilla on todettu seitsemän kertaa suurempi riski sairastua tyypin 2 diabetekseen myöhemmin elämänsä aikana. Lisäksi raskausdiabeetikoilla on tulevaisuudessa lisääntynyt sydän- ja verisuonitauti- sekä metabolisen oireyhtymän riski. Jälkimmäisellä tarkoitetaan valtimotaudin riskitekijöiden kasaumaa. Vaikka metabolinen oireyhtymä on liitetty kohonneeseen sydän- ja verisuonitautiriskiin, sen käyttöä kliinisessä työssä on myös kyseenalaistettu.

Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena on ollut selvittää, onko aiemmissa tutkimuksissa osoitettu raskausdiabeteksen jälkeinen kohonnut sydän- ja verisuonitautiriski todettavissa herkillä määrityksillä jo muutama vuosi synnytyksen jälkeen. Lisäksi on tutkittu lisääntyvän lihavuuden vaikutuksia tuloksiin. Tutkimuksessa analysoitiin myös metabolisen oireyhtymän määrittämisen käyttökelpoisuutta kliinisessä työssä arvioitaessa yksilön sydän- ja verisuonitautiriskiä.

Tutkimuksen kahteen, GDM- ja kontrolliryhmään valittiin yhteensä 240 vapaaehtoista, vuosina 2008–2011 Kanta-Hämeen keskussairaalassa synnyttänyttä naista, joista 120 oli raskausaikana glukoosirasituskokeella diagnosoitu GDM ja 120 todettu normaali sokeriaineenvaihdunta. Osatöissä I–III verrattiin näiden tutkimusryhmien seurantatutkimusten tuloksia metabolisen oireyhtymän esiintyvyyden, sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan, matala-asteisen tulehdustilan sekä valtimoiden elastisuuden suhteen. Arvioitaessa lihavuuden vaikutusta tuloksiin tutkimuspotilaat jaettiin neljään alaryhmään GDM-statuksen sekä painoindeksin mukaan. Yhteensä 27 naisella alkuperäisestä 240 tutkimuspotilaan ryhmästä todettiin metabolinen oireyhtymä. Osatyössä IV verrattiin pareittain näiden 27 metabolista oireyhtymää sairastavan naisen valtimoiden elastisuustuloksia 27 tunnettujen sydän- ja verisuonitaudin riskitekijöiden suhteen täsmätyn oireyhtymää sairastamattoman naisen vastaaviin tuloksiin. Metabolista oireyhtymää sairastavien naisten valtimot olivat jäykemmät oireyhtymää sairastamattomien naisten tuloksiin verrattuna, kun valtimoita tutkittiin kolmella ei-kajoavalla menetelmällä. Tulokset tukevat metabolisen oireyhtymä -diagnoosin kliinistä käyttökelpoisuutta etenkin fertiili-ikäisillä naisilla.

Suomalaisen Raskausdiabeteksen Käypä hoito -suosituksen mukaan glukoosirasituskoe uusitaan synnytyksen jälkeen kaikille raskausdiabeteksen sairastaneille naisille. Huolestuttavasti ainoastaan 34 %:lle väitöskirjatutkimuksen raskausdiabeetikoista oli tehty synnytyksen jälkeinen glukoosirasitusseuranta. Mikäli vain kolmasosa raskausdiabeetikoista osallistuu suosituksen mukaiseen seurantaan, voi kaksi kolmasosaa tyypin 2 diabetes -tapauksista jäädä diagnosoimatta ajoissa, ennen lisäsairauksien kehittymistä. Väitöstutkimus osoittaa, että riskitekijöiden lisääntymistä ja valtimoiden alkavaa jäykistymistä todetaan jo suhteellisen nuorilla naisilla. Koska valtimotaudin kehittymiseen voidaan nykyisin vaikuttaa tehokkaasti, terveystilan huolellinen seuranta on tärkeää naisilla, joilla on aiemmin todettu raskausdiabetes, mutta myös lihavilla naisilla, erityisesti, jos metabolisen oireyhtymän -kriteerit täyttyvät.  

                                          ******

Vilmi-Kerälän väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2394, Tampere University Press, Tampere 2018. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1903, Tampere University Press 2018.