Raskausajalta keskilapsuuteen

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Linna-rakennus, Väinö Linna -sali, Kalevantie 5

Mervi Vänskä

PsM Mervi Vänskän väitöstilaisuus

From prenatal period to middle childhood : Maternal and paternal mental health predicting child mental health and development (Raskausajalta keskilapsuuteen : Äitien ja isien mielenterveys lapsen mielenterveyden ja kehityksen ennustajana)

Väitöskirja kuuluu psykologian alaan.

Vastaväittäjänä on professori Bárbara Figueiredo (Minhon yliopisto, Portugali). Kustoksena toimii professori Raija-Leena Punamäki.

Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Raskausajalta keskilapsuuteen: Äitien ja isien mielenterveys lapsen mielenterveyden ja kehityksen ennustajana

Raskaus ja vanhemmaksi tuleminen muuttavat naista ja miestä niin biologisella, psyykkisellä kuin sosiaalisellakin tasolla. Nämä muutokset tarjoavat merkittävän mahdollisuuden kasvuun ja hyvinvointiin, mutta voivat myös altistaa mielenterveysongelmille. Äitien mielenterveyttä, etenkin synnytyksen jälkeistä masennusta on tutkittu runsaasti, mutta isien oirehdintaa, samoin kuin molempien vanhempien oirehdintaa yhdessä on tutkittu varsin vähän.
   
Psykologian alan väitöstutkimuksessa tarkasteltiin vaihtelua äitien ja isien mielenterveysoireiden (masennus ja psyykkinen rasittuneisuus) ajoituksessa ja kulussa raskausajalta lapsen 12 kuukauden ikään, tunnistamalla aineistosta äitien ja isien mielenterveyden spesifit osaryhmät. Tutkimuksessa selvitettiin  myös, miten äitien ja isien mielenterveys erikseen ja yhdessä ennusti lapsen psyykkistä hyvinvointia, sosiaalista ja kognitiivista kehitystä sekä stressin säätelyä keskilapsuudessa. Lisäksi tarkasteltiin perheen lapsettomuustaustan merkitystä vanhempien mielenterveydelle sekä vanhempien mielenterveyden ja lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin väliselle yhteydelle. Pitkittäistutkimukseen osallistui 763 suomalaista perhettä, joita seurattiin raskausaikana, vauvavuoden varhaisina ja myöhäisinä kuukausina sekä lapsen varhaisessa kouluiässä.

Väitöstutkimuksen tulokset osoittivat, että valtaosassa suomalaisia perheitä molemmat vanhemmat voivat psyykkisesti hyvin läpi vanhemmuuteen siirtymän. Kuitenkin, joka kolmannessa perheessä jompikumpi vanhemmista tai molemmat vanhemmat oirehtivat joko raskausajalla, vauvavuoden varhaisina tai myöhäisinä kuukausina, tai useampina ajankohtina. Tyypillisesti äidit ja isät kärsivät mielenterveyden ongelmista vain yhdessä vanhemmuuden siirtymän vaiheessa: ainoastaan raskausaikana (äidit 6%, isät 5%), ainoastaan vauvavuoden varhaisina kuukausina (äidit 9%, isät 3%), tai ainoastaan vauvavuoden myöhäisinä kuukausina (äidit 6%). Krooninen tai korkea vaihteleva oirehdinta läpi vanhemmuuden siirtymän oli tyypillistä pienelle ryhmälle äitejä (4%) ja isiä (4%).

Tulokset osoittivat vanhempien varhaisen mielenterveyden olevan tärkeä lapsen myöhemmälle hyvinvoinnille ja kehitykselle. Äidin krooninen tai korkea vaihteleva oirehdinta läpi vanhemmuuden siirtymän oli erityisen haitallinen, ennustaen lapsen lisääntynyttä sisäänpäin suuntautunutta mielenterveysoirehdintaa sekä kognitiivisen kehityksen pulmia. Vauvan ensimmäiset elinkuukaudet näyttäytyivät lapsen hyvinvoinnin kannalta keskeiseksi vaiheeksi, sillä äidin oirehdinta lapsen ollessa kahden kuukauden ikäinen ennusti lapsen myöhempää sisäänpäin suuntautunutta mielenterveysoirehdintaa sekä pulmia stressinsäätelyssä. Kun äitien ja isien oirehdintaa tarkasteltiin yhdessä, äidin ongelmat (riippumatta isästä) ennustivat lapsen mielenterveysoirehdintaa, kun taas kummankin vanhemman oirehdinnalla oli oma erillinen merkityksensä lapsen kognitiiviseen kehitykseen. Tulokset antoivat tukea käsitykselle hedelmöityshoitoja saaneiden perheiden vähäisistä erityispiirteistä, sillä lapsettomuustausta ei vaikuttanut vanhempien mielenterveyden ajoitukseen ja kulkuun, tai sen yhteyteen lapsen mielenterveyteen ja kehitykseen.

Tutkimus korostaa vanhempien varhaisten mielenterveysongelmien vaihtelevaa, dynaamista ja aika-spesifiä luonnetta. Se nostaa esiin äidin varhaisen mielenterveyden merkitystä lapsen myöhemmälle mielenterveydelle ja stressinsäätelylle, sekä molempien vanhempien mielenterveyden merkitystä lapsen kognitiiviselle kehitykselle. Tutkimus korostaa neuvoloiden roolia molempien vanhempien oirehdinnan seulomisessa ja tuen tarjoamisessa. Erityisesti tuoreille isille suunnattuja tukitoimia ja hoitomuotoja tulisi kehittää. Perheille tulisi tarjota apua useina vanhemmuuden siirtymän ajankohtina, jotta oirehdinta ei häiritsisi varhaista vanhemmuutta ja edelleen lapsen kehitystä.  

                                          ******

Vänskän väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2318, Tampere University Press, Tampere 2017. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1822, Tampere University Press 2017.