Pirkanmaan MRSA epidemia

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Arvo-rakennus, auditorio F115, Arvo Ylpön katu 34

Elina Jokinen

LL Elina Jokisen väitöstilaisuus

Methicillin-resistant Staphylococcus aureus epidemic in Pirkanmaa (Pirkanmaan MRSA epidemia)

Väitöskirja kuuluu infektiotautien alaan.

Vastaväittäjänä on dosentti Mari Kanerva (Helsingin yliopisto). Kustoksena toimii professori Katri Kaukinen.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Metisilliini-antibiootille vastustuskykyisen Staphylococcus aureus bakteerin (MRSA) aiheuttama epidemia Pirkanmaalla

Tutkimuksessa selvitettiin metisilliini- antibiootille vastustuskykyisen Staphylococcus aureus- bakteerin (MRSA) esiintymistä Pirkanmaalla, sekä Staphylococcus aureuksen (S. aureus) aiheuttaman verenmyrkytyksen piirteitä. Pirkanmaalla käynnistyi poikkeuksellisen laaja MRSA-epidemia vuonna 2001. Vuoden 2014 loppuun mennessä todettiin yhteensä 4118 MRSA tartuntaa. Tartunnoista 3527 (87%) oli sairaalaperäisiä ja erityisen paljon niitä todettiin pitkäaikaishoitolaitoksissa. Epidemian torjumiseksi sairaalahygieniaa on tehostettu monin tavoin, mm. infektiotorjuntahenkilöstön resurssia on lisätty, käsihygieniaan on panostettu ja sairaalaan tulevia potilaita on seulottu laajasti. Vuonna 2011 uusia MRSA tartuntoja oli sairaaloissa eniten, seuraavana vuonna tartuntojen määrä alkoi laskea ja on laskenut vuosien 2011 ja 2014 välillä 57%.

Bakteerien kantatyypityksen avulla voidaan tunnistaa epidemiaan liittyviä tartuntaketjuja ja toisaalta erottaa epidemiaan liittymättömät tapaukset. Eri kannat saattavat erota toisistaan leviämis- ja taudinaiheuttamiskyvyltään. Pirkanmaalla 79% tapauksista oli saman epideemisen kannan, t067, aiheuttamia mutta sen osuus alkoi tutkimusjakson aikana laskea ollen 45% vuonna 2013.

Vuosien 2005-2015 välillä S. aureus verenmyrkytysten ilmaantuvuus kasvoi (21.6-35.8/100 000). Tämä liittyy väestön ikääntymiseen, parantuneeseen diagnostiikkaan sekä lisääntyneisiin lääketieteellisiin toimenpiteisiin, jotka altistavat infektiolle. MRSA verenmyrkytysten määrä kasvoi vuoteen 2011 asti ollen silloin korkeimmillaan, 4.5/100 000, mutta kääntyi sitten laskuun. MRSA verenmyrkytyksien väheneminen tapahtui samanaikaisesti kun MRSA tartunnat vähenivät ja tässä parantuneella sairaalahygienialla on merkittävä rooli. MRSA verenmyrkytyksistä 82.6% oli epideemisen t067-kannan aiheuttamia. Metisilliinille herkkien kantojen (MSSA) aiheuttamissa verenmyrkytyksissä kantatyyppijakauma oli vaihtelevampaa, eikä yksittäistä vallitsevaa kantaa voitu todeta. Suurin osa MSSA verenmyrkytyksistä oli penisilliinille vastustuskykyisten (PRSA) kantojen aiheuttamia, mutta penisilliinille herkkien (PSSA) kantojen osuus kasvoi selvästi ollen vuonna 2008 23.9% ja vuonna 2015 43.1%. Penisilliiniherkkyyden lisääntyminen mahdollistaa kapeakirjoisemman antibiootin käytön.

Tutkimuksessa todettiin, että riski saada MRSA verenmyrkytys verrattuna MSSA aiheuttamaan tautiin on suurempi sellaisilla potilailla, joiden infektiota edeltää sairaalahoito tai leikkaushoito, tai jotka saavat glukokortikoidihoitoa tai tupakoivat. MRSA verenmyrkytykseen liittyy suurempi kuoleman riski verrattuna MSSA aiheuttamaan tautiin (vetosuhde 2.0). Infektiofokuksista keuhkokuume lisää kuoleman riskiä, mutta ihoinfektio tai luuinfektio pienentävät kuoleman riskiä. Myös edeltävä glukokortikoidihoito, maksakirroosi, korkea ikä ja sydänsairaus suurentavat kuolemanriskiä. Epäselväksi jäänyt infektiofokus lisää kuoleman riskiä, mikä korostaa potilaan perusteellisen tutkimisen tärkeyttä. Kuolleisuudessa tai taudinkuvassa ei havaittu eroa PSSA ja PRSA infektioiden välillä.

Tapauskuolleisuus on laskenut ollen tutkimuksen viimeisinä vuosina luokkaa 13.9%-17.1%. Kuolleisuuden lasku viittaa hoidon tason parantumiseen. Myös tehostunut diagnostiikka on voinut tuoda esiin lievempiä tautitapauksia joiden ennuste on parempi.  Merkittävin kuolleisuus todettiin kantatyyppien t002 ja t067 aiheuttamissa verenmyrkytyksissä (26.9% ja 27.6%). Analyysiä varten kantatyyppejä yhdisteltiin niiden sukulaisuuden perusteella suurempiin ryhmiin. Suurin kuolleisuus liittyi spaCC 067- ryhmään (25.6%). Tutkimuksessa todettiin, että spaCC 008 assosioituu muita ryhmiä useammin sydänläppätulehduksiin, spaCC 012 vierasesineinfektioihin ja spaCC 2133 ihoinfektioihin. S. aureuksen aiheuttaman verenmyrkytyksen kulkuun ja ennusteeseen vaikuttavat kuitenkin useat tekijät kuten lukuisat virulenssitekijät, potilaan ominaisuudet sekä hoito.  

                                          ******

Jokisen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2373, Tampere University Press, Tampere 2018. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1879 , Tampere University Press 2018.