Mekaaninen verihyytymän poisto iskeemisessa aivoinfarktissa

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Arvo-rakennus, auditorio F115, Arvo Ylpön katu 34

LL Sara Protton väitöstilaisuus

Mechanical Thrombectomy in Acute Anterior Circulation Stroke (Mekaaninen verihyytymän poisto iskeemisessa aivoinfarktissa)

Väitöskirja kuuluu radiologian alaan.

Vastaväittäjänä on professori Klaus Hausegger (Klagenfurtin yliopisto, Itävalta). Kustoksena toimii professori Antti Paakkala.

Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Mekaaninen verihyytymän poisto iskeemisessa aivoinfarktissa

Iskeeminen aivoinfarkti on yksi merkittävimmistä sairastavuuden ja kuolleisuuden aiheuttajista maailmanlaajuisesti. Äkillinen iskeeminen aivoinfarkti aiheutuu riittämättömästä verenkierrosta aivoihin, joka johtaa solujen kuoleman. Viime vuosina valtimosisäisten hoidot ovat kehittyneet huomattavasti.

Mekaaninen verihyytymän poisto takaisin vedettävällä stentillä mahdollistaa veren virtauksen nopean palauttamisen. Tutkimme Tampereen yliopistollisessa sairaalassa tammikuun 2013 ja joulukuun 2014 välillä tällä tavalla hoidettuja potilaita, jotka olivat sairastuneet äkilliseen etukierron valtimon tukkeutumisesta aiheutuneeseen aivoverenkierron häiriöön. Mekaanisen verihyytymän poiston edut verrattuna lääkkeelliseen hoitoon on osoitettu viimeaikaisissa satunnaistetuissa tutkimuksissa. On kuitenkin vielä epävarmaa, minkä potilasryhmien hoitoon mekaaninen verihyytymän poisto sopii paremmin. Näin ollen tutkimme erilaisia kliinisiä ja kuvantamiseen perustuvia muuttujia, jotka mahdollisesti vaikuttavat hoidon tekniseen ja kliiniseen lopputulokseen. Tällaisia ennustemuuttujia ovat mm. verihyytymän sijainti tietokonetomografiatutkimuksessa ja hyytymän poistamiseen käytetyn välineen valinta. Lisäksi tutkittiin tietokonetomografiaperfuusiotutkimuksen avulla laskettavia tunnuslukuja (erityisesti aivojen veritilavuus, Cerebral Blood Volume, CBV) sekä kollateraalikierron tilaa. Lopuksi vertasimme laskimonsisäisellä liuotushoidolla ja mekaaniselle verihyytymän poistolla hoidettujen potilaiden tuloksia selvittääksemme, minkä potilasryhmien hoitoon mekaaninen verihyytymän poisto sopii paremmin kuin liuotushoito.

Toimenpiteen tekninen onnistuminen oli samankaltainen riippumatta verihyytymän sijainnista. Myöskään takaisinvedettävän stentin valinta ei näyttänyt vaikuttavan tekniseen onnistumiseen tai kliiniseen lopputulokseen. Perfuusiotutkimus ja varsinkin aivojen veritilavuuden määrittämisen (CBV) avulla pystyttiin havaitsemaan potilaita, jotka eivät hyöty tämän tyyppisestä valtimosisäisestä hoidosta; Matala aivojen veritilavuuden ASPECTS-pistemäärä (Alberta Stroke Program Early CT Score) tulovaiheessa ennusti kookasta infarktia seurantakuvantamisissa ja siten huonoa kliinistä lopputulosta. Näin oli erityisesti, jos kollateraaliverenkierto oli heikko ja/tai infarktioireisto oli vaikeusasteeltaan kohtalainen tai vaikea. Kollateraalikierron tila osoittautui myös itsenäiseksi lopputulosta ennustavaksi tekijäksi. Jos potilaan kollateraalikierto oli lähtötilanteessa heikko, kliininen lopputulos oli yleensä huono.

Mekaaninen verihyytymän poisto osoittautui selvästi paremmaksi kuin laskimonsisäinen liuotushoito erityisesti proksimaalisten suurten suonten tukosten (sisempi kaulavaltimo tai keskimmäisen aivovaltimon M1-segmentin proksimaaliosa) hoidossa siinä, missä kumpikaan näistä hoidoista ei ollut selvästi toista parempi distaalisen suuren suonen tukoksen (keskimmäisen aivovaltimon M1-segmentin distaaliosa tai M2-segmentti) hoidossa.  Tuloksiemme valossa vaikuttaa, että selviytymien proksimaalisesta suuren suonen tukoksesta ilman merkittävää pysyvää haittaavaa oiretta edellyttää mekaanista verihyytymän poistoa.  

                                          ******

Sara Protto on syntynyt Alessandriassa Italiassa ja hän on suorittanut lääketieteen lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa.

Protton väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2303, Tampere University Press, Tampere 2017. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1807, Tampere University Press 2017.