Kunta työllisyydenhoitajana

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Pinni B-rakennus, luentosali 1097, Kanslerinrinne 1

Järjestäjä(t)
Heidi Niemi

HL Heidi Niemen väitöstilaisuus

Kunta työllisyydenhoitajana : Työpakosta kokeiluihin (Municipality as an employment manager - from work obligation to trials)

Väitöskirja kuuluu julkisoikeuden alaan.

Vastaväittäjänä on dosentti Veijo Tarukannel (Itä-Suomen yliopisto). Kustoksena toimii yliopistonlehtori Asko Uoti.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Työllisyydenhoidon kunta–valtio-suhteeseen tulisi löytää tasapaino

Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa tehty väitöstutkimus ”Kunta työllisyydenhoitajana Työpakosta kokeiluihin” tukee kuntien työllisyydenhoidon kokonaisvastuuta työnvälitystä lukuun ottamatta. Pienemmät kunnat voisivat toimia työllisyydenhoidossa yhteistyössä. Järjestelmän tulisi tukea työkykyisten ja työkyvyttömien oikeanlaista palvelun saamista jo työttömyyden alkumetreillä. Tutkimus osoittaa, että kuntien toimiva yhteistyö TE-toimistojen kanssa on oleellista ja nuorten Ohjaamot voisivat toimia esimerkkinä tulevista rakenteista. Tavoitteena oleva maakunnallinen toimija ei todennäköisesti edistä tehokkuutta ja vaikuttavuutta, vaan jatkaa työllisyydenhoidon vastuunjaon, tiedonkulun ja kokonaisuuden pirstaleisuuden ongelmia. Kunnilla voi nähdä olevan suurempi intressi työllisyyden edistämiseen, koska resurssit ja toiminnan kehittyminen ovat vahvemmin kiinni omista toimenpiteistä.

Työllisyyskokeilut tarvitsisivat päätöksen tulevista hallinnon rakenteista, jotta niistä saataisiin täysipainoinen hyöty irti ja hyviä käytäntöjä voitaisiin jatkaa kokeilujen päätyttyä.  Tutkielman empiriaosio tarkastelee vuosina 2015–2016 toteutettua nuorisotakuun kuntakokeilua, jossa sovellettiin lakia kuntien velvoitteiden ja ohjauksen vähentämistä ja monialaisten toimintamallien tukemista koskevista kokeiluista (1350/2014, kuntakokeilulaki). Tutkimuksessa haastateltiin yhdeksän kunnan kuntakokeilun vastuuhenkilöä. Tulokset osoittavat Suomen työllisyydenhoidon kokeilukulttuurissa vallitsevia epäkohtia, kuten ristiriitaiset tavoitteet kunnallisen/ maakunnallisen toimijan suhteen, kokeiluaikojen lyhyyden ja hallinnollisen taakan, puutteet valmistelussa ja ohjauksessa sekä sen, etteivät hyvätkään tulokset välttämättä ehdi juurtua, kun ollaan jo seuraavassa kokeilussa. Kaikki viranomaistahot, kuten esimerkiksi sosiaalitoimi, eivät välttämättä edes lähde soveltamaan lyhyen aikaa voimassa olevaa kokeilulakia. Ministeriöiden välisessä yhteistyössä on parantamisen varaa kokeiluja valmisteltaessa ja arvioitaessa.

Nuorisotakuun kuntakokeilussa keskeisenä tavoitteena ollut nuoren työllistymispolun yhteinen palvelusuunnitelma laadittiin osassa kokeilukuntia ja se koettiin hyväksi ja osana tulevaisuutta. Lähtökohtaisesti sen olisi pitänyt vähentää muiden suunnitelmien laatimista. Hyviä tuloksia oli lisäksi kuntien sisäisen ja kuntien ja TE-toimistojen välisen yhteistyön ja tiedonkulun lisääntyminen sekä asiakasprosessien kehittyminen. Vapaakuntakokeilun tavoin saattoi nähdä, että nuorisotakuun kuntakokeilut toimivat merkittävänä oppimisprosessina, joskin jatkokehittämistä haittasivat kesken olleet useat hallinnon rakenneuudistukset ja Ohjaamojen epävarma tulevaisuus.

Kunnallisoikeuden alaan kuuluva väitöstutkimus tarkastelee koko sitä oikeussääntelyn kehityskaarta yhteiskuntapoliittisine taustatekijöineen, joka on johtanut kuntiin kohdistuvan työvoimapoliittisen sääntelyn ja ohjauksen lisääntymiseen 2000-luvulla. Alkujaan kunnat vastasivat työllisyydenhoidosta, joten niin sääntelyssä kuin ajattelutavassa koko työttömyyskysymystä kohtaan on havaittavissa paluuta menneeseen. Tähän liittyy työttömien yhä vahvistuva aktivointi. Kuntouttava työtoiminta, kuntien maksuosuus työmarkkinatuesta, työttömien terveystarkastukset sekä työvoiman palvelukeskukset ovat tänä päivänä kunnille säädettyjä työllisyydenhoidon tehtäviä. Uusi sosiaalihuoltolaki (1301/2014) sekä kilpailulainsäädäntö ovat osaltaan lisänneet oikeudellisia reunaehtoja kuntien asemaan työllisyydenhoitajana. Tutkimus tuo ilmi työvoimapoliitiikan kunta-valtio-suhteen vastuunjaon epäselvyyden, aikuissosiaalityön murroksen, sääntelyn ristiriitaisuuden ja suuren muutostilan, joka on kestänyt jo yli vuosikymmenen.

Kuntien itsehallinnollinen asema työllisyydenhoitajana heijastelee kuntien yleisempää asemaa tänä päivänä. Sen voi nähdä joutuneen puristuksiin ja ahtaalle, mitä lisää se, ettei kunnilla ole riittäviä resursseja suoriutua lisääntyneistä tehtävistään. Kunnilla tulee olla riittävät edellytykset toteuttaa niille kuntalain (410/2015) 1.2 §:n säätämää perustehtävää, asukkaiden hyvinvoinnin ja elinvoiman edistämistä. Onnistunut työvoimapolitiikka vastaa molempiin. Tasapainon löytäminen kunta–valtio-suhteeseen myös työllisyydenhoidon alueella löytyy vahvemmasta luottamuksesta kuntatoimijaan.  

                                          ******

Niemen väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2406, Tampere University Press, Tampere 2018. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1916, Tampere University Press 2018.

Väitöskirjan tilausosoite: Juvenes Verkkokirjakauppa, tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi.

Lisätietoja