Kouluikäisten lasten lehmänmaitoallergia

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Finn-Medi 5, iso kokoushuone, Biokatu 12

Susanna Salmivesi
Kuva: Jonne Renvall / Tampereen yliopisto

LL Susanna Salmiveden väitöstilaisuus

Cow’s milk allergy at school age : Oral immunotherapy, biomarkers, and outcome (Kouluikäisten lasten lehmänmaitoallergia)

Väitöskirja kuuluu lastentautiopin alaan.

Vastaväittäjänä on professori Johannes Savolainen (Turun yliopisto). Kustoksena toimii emeritus professori Matti Korppi.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Maitosiedätyshoito kouluikäisillä lapsilla

Tutkimuksessa selvitettiin maitosiedätyshoidon tehoa vaikeaa, välitönoireista, lehmänmaitoallergiaa sairastavilla kouluikäisillä lapsilla. Lehmänmaitoallergia on varhaislapsuuden yleisin ruoka-allergia. Sen esiintyvyys imeväisikäisillä on noin 2-3 %. Ennuste on hyvä, sillä suurin osa maitoallergikoista paranee kouluikään mennessä. Kouluiässä paraneminen on epätodennäköisempää. Tutkimuksen perusteella siedätyshoito vaikuttaa tehokkaalta hoitomuodolta, vaikka siihen liittyy runsaasti sivuvaikutuksia. Nämä ilmenevät pääosin suun kutinana ja vatsakipuina sekä lisäksi voi esiintyä vaikeita allergiaoireita. Nykysuosituksena on ollut jo pitkään maitoproteiinin tarkka välttäminen ja määräaikavälein valvotusti maidolle altistaminen erityisesti vaikeassa maitoallergiassa. Tämä on pikemminkin toipumisen seurantaa kuin aktiivista hoitoa. Tällä hetkellä kansainvälisesti tutkituin kokeellinen maitoallergian hoitomuoto on suun kautta siedätyshoito, jonka immunologinen tausta on vielä pääosin tuntematon.   
 
Lapsia siedätettiin suun kautta nousevin annoksin puolen vuoden ajan tavoitteena 200ml/pv maitoa (tai vastaava määrä maitoproteiinia eli 6400mg). Hoitoryhmässä oli 18 lasta ja verrokkiryhmässä 10 lasta. Hoitotutkimuksen läpäisi 24/28 (86%) lapsista. Tämän jälkeen verrokkiryhmän 10 lasta sai oman maitosiedätyksensä heti perään. Seitsemän vuoden kuluttua tutkimuksen alusta 14 tavoitetuista 24:stä (58%) tutkimusryhmäläisestä käytti maitoa tai maitotuotteita ruokavaliossaan. Hoito vaatii elinikäistä sitoutumista, joten pitkäaikaishoitotulos seitsemän vuoden kohdalla laski, vaikka maidon käyttöön liittyvät oireet vuosien kuluessa vähenivät.

Tutkimuksen alussa potilaiden verinäytteistä mitattu korkea maitovasta-ainetaso (Maito-IgE) viittasi hoidon keskeytymiseen seitsemään vuoteen mennessä. Siedätyshoidon aikana verinäytteistä tutkitut tulehdusmittarit kuten eosinofiilit ja kokonais-IgE-pitoisuus laskivat ja maito-spesifinen IgG- ja IgG4-pitoisuus nousivat hoitoryhmäläisillä verrokkiryhmään verrattuna. Uutena löydöksenä veren tulehdusmittarit adipokiinit kuten leptiini ja resistiini nousivat hoidon aikana.   

                                          ******

Salmiveden väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2368, Tampere University Press, Tampere 2018. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1874, Tampere University Press 2018.