Kosketusvälitteinen interkorporeaalisuus äitien ja heidän lastensa ryhmässä

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Päätalo, luentosali A1, Kalevantie 4

Julia Katila

YTM Julia Katilan väitöstilaisuus

Tactile intercorporeality in a group of mothers and their children : A microstudy of practices for intimacy and participation (Kosketusvälitteinen interkorporeaalisuus äitien ja heidän lastensa ryhmässä : Vuorovaikutuksen mikroanalyysi intiimiyden ja osallistumisen käytänteistä)

Väitöskirja kuuluu sosiaalipsykologian alaan.

Vastaväittäjänä on professori Asta Cekaite (Linköpingin yliopisto, Ruotsi). Kustoksena toimii professori Johanna Ruusuvuori.

Väitöstilaisuuden kieli on englanti.
 

Kosketus tarjoaa äideille ja heidän lapsilleen resurssin keholliseen kommunikaatioon

Tämä tutkimus tuo esiin, miten äidit ja heidän 2–3 -vuotiaat lapsensa kommunikoivat toistensa kanssa ja muodostavat kosketusvälitteisiä eleitä niin, että he yksinkertaisesti liikkuvat yhdessä ollessaan toistensa kanssa kosketuksissa. Tutkimukseni aineistona ovat videokuvatut ryhmäkokoontumiset Tyttöjen Talon äitien ja lasten ryhmästä.

Tutkimuksessa hyödyntämäni vuorovaikutuksen mikroanalyysi osoittaa, että ryhmässä olevat äidit ja heidän lapsensa luovat ja uudelleen luovat sosiaalisia suhteitaan kosketuksen välityksellä tai vain olemalla kosketuksissa toistensa kanssa. Tutkimuksessani esitän, että kosketusvälitteiset eleet ja muu kosketusvälitteinen symbolinen vuorovaikutus kehittyä siitä, kun kehot vain liikkuvat tilassa kosketuksissa toisiinsa. Käytän ilmaisua kosketukseen perustuva interkorporeaalisuus (tactile intercorporeality) viittaamaan siihen perustavanlaatuisempaan tapaan, jolla ryhmän äidit ja lapset ovat jatkuvassa kosketuksessa toistensa kanssa.

Kosketukseen perustuva interkorporeaalisuus tarjoaa ryhmän äideille ja heidän lapsilleen mahdollisuuden kommunikaatioon toistensa kehojen kokemisen kautta. Tämä jatkuva kosketuksen tila oli erityisen hyödyllinen ryhmän äideille, sillä ryhmän virallinen tarkoitus oli antaa äideille tilaisuus jakaa päivittäistä elämäänsä ja siihen liittyviä tunteita toisten äitien kanssa. Kosketukseen perustuva interkorporeaalisuus näin ollen tarjosi äideille resurssin jakaa huomiotaan lastensa ja ryhmän aktiviteettien välillä. Tutkimuksessani nimesin ”kotipesäksi” (homebase) tämän intiimille huoltaja–huollettava -suhteelle tyypillisen kosketukseen perustuvan interkorporeaalisuuden muodon. Kotipesä viittaa niihin erilaisiin käytänteisiin, joiden avulla äidit ja heidän lapsen sijoittuvat tilassa suhteessa toisiinsa, ikään kuin äidin keho olisi hänen lapsensa koti.  

Tutkimukseni empiirisessä osassa luokittelen aineistosta löytämiäni erilaisia kotipesän käytänteitä, eli niitä erilaisia tapoja, joilla äidit ja lapset ryhmässä suhteuttivat kehojaan toisiinsa. Löysin kolme erilaista äitien ja lasten kehojen kosketusasetelmaa (tactile arrangement): syliasetelma (nested tactile arrangement), vierekkäinen asetelma (side-by-side tactile arrangement) ja etäkosketuksen asetelma (distant tactile arrangement). Huomasin, että nämä alakropan kosketusasetelmat limittyivät erilaisiin yläkropan tarkkaavaisuutta kommunikoiviin asentoihin (attention formations). Yhdistettynä toisiinsa ainutlaatuisilla tavoilla, nämä erilaiset kosketus- ja tarkkaavaisuus asetelmat tarjosivat ryhmän äideille ja lapsille resurssin osallistua moniin aktiviteetteihin ja vuorovaikutuksiin samanaikaisesti.

Seuraavaksi empiirisessä analyysissäni tarkastelen, miten äidit ja lapset siirtyivät näistä erilaisista asetelmista toisiin. Havaitsin, että siihen tapaan, millä äidit ja lapset tekivät näitä siirtymiä, voitiin sisällyttää erilaisia sosiaalisia toimintoja. Jos lapsi esimerkiksi istui äitinsä syliin hyvin voimakkaasti, hän saattoi kommunikoida äidilleen ”hätää” tai ”avun pyyntöä”, tai jos hän istui äitinsä syliin hitaasti ja vaivalloisesti, hän saattoi kommunikoida olevansa tylsistynyt. Näin ollen kosketuksen tilassa tapahtuvat alun perin ”ei-kommunikatiivinen” liikkuminen saatettiin valjastaa kosketuksen välityksellä tuotetuksi kommunikatiiviseksi toiminnoksi, tai koko kehon eleeksi.  Näiden yhdessä liikkumisen käytänteiden ohessa, tutkimukseni viimeisessä empiirisessä osassa vielä analysoin, miten lapset hyödynsivät tavaroiden ojentamista toisille ryhmäläisille resurssina olla vuorovaikutuksessa ja kontrolloida toisten ryhmäläisten huomiota. Kokonaisuudessaan vuorovaikutuksen mikroanalyysini tuo esiin, että käytännöllinen liikkuminen ja esineiden vaihto tilassa voivat antaa kehoille resurssin kommunikoida toistensa kanssa, sekä mahdollisuuden uudelleen neuvotella sosiaalisia suhteita osallistumalla samaan kosketusvälitteiseen interkorporeaalisuuteen.

Tutkimukseni tärkein anti on tuoda esiin, miten elävät ja yhdessä liikkuvat kehot eivät ole erotettavissa kommunikoivista kehoista. Tutkimukseni osoittaa, että kehojen kosketusvälitteinen interkorporeaalisuus voi tarjota perustan sekä sosiaalisten suhteiden (uudelleen) luomiselle, että eleiden ja muunlaisten sosiaalisten toimintojen muodostumiselle.

                                          ******

Katilan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2433, Tampere University Press, Tampere 2018. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1946, Tampere University Press 2018.

Väitöskirjan tilausosoite: Juvenes Verkkokirjakauppa tai e-mail: verkkokauppa@juvenesprint.fi