Klotsapiinin haittavaikutusten farmakogenetiikka

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Arvo-rakennus, auditorio F115, Arvo Ylpön katu 34

LL Anssi Solismaan väitöstilaisuus

Pharmacogenetics of Adverse Effects in Clozapine Treatment (Klotsapiinin haittavaikutusten farmakogenetiikka)

Väitöskirja kuuluu psykiatrian alaan.

Vastaväittäjänä on dosentti Jaana Suvisaari (Tampereen yliopisto). Kustoksena toimii professori Olli Kampman.

Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Klotsapiinin haittavaikutusten farmakogenetiikka

Skitsofrenian hoidossa antipsykoottilääkitys on keskeisessä roolissa. Skitsofreniaa sairastavista 20-30%:lle ensilinjan lääkehoito ei ole riittävän tehokasta, jolloin voidaan puhua hoitoresistentistä skitsofreniasta. Klotsapiini on tehokkain antipsykoottilääkitys hoitoresistentin skitsofrenian hoidossa. Lääkettä ei määrätä ensisijaisena lääkkeenä sen aiheuttaman jyvässolukadon eli agranulosytoosin riskin vuoksi. Tästä syystä tarvitaan säännölliset verikoeseurannat lääkehoidon aikana. Väsymys on klotsapiinin yleisin haittavaikutus ja syy hoidon keskeyttämiselle. Klotsapiinin aiheuttama syljenerityksen lisääntyminen on toiseksi yleisin haittavaikutus, joka voi haitata etenkin öisin. Ummetus ja suolen toiminnan hitaus ovat myös yleisiä, ja pahimmillaan nämä voivat johtaa vaikeisiin ja hengenvaarallisiin komplikaatioihin kuten suolitukokseen. Annos määräytyy yksilöllisesti ja klotsapiinin pitoisuuksissa on vaihtelua potilaiden välillä geneettisistä ja ympäristövaikutteisista syistä. Korkeammat klotsapiinipitoisuudet ovat yhteydessä haittaoireiden lisääntymiseen ja kouristusriskiin. Farmakogeneettisen tiedon avulla pyritään ennustamaan lääkehoidosta aiheutuvia haittoja sekä tunnistamaan mekanismeja, jotka aiheuttavat yksilöiden välistä vaihtelua haittaoireissa.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, ovatko syljenerityksen lisääntyminen, väsymys, ummetus, antikolinergiset oireet, lääkeainepitoisuudet ja määrätty annos yhteydessä geenivariaatioihin. Tutkimuksessa tarkasteltiin yksittäisten nukleotidin vaihteluiden ja useista geneettisistä vaihteluista laskettujen riskipisteiden yhteyttä haittavaikutuksiin. Yhteensä 237 suomalaista, klotsapiinilla hoidettua skitsofreniaa sairastavaa potilasta osallistui tutkimukseen. Tutkitut potilaat olivat Satakunnan, Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiireistä.

Tutkimuksessa löydettiin yhteyksiä klotsapiinin aiheuttaman syljenerityksen lisääntymisen, väsymyksen ja antikolinergisten oireiden ja tutkittujen geneettisten vaihteluiden välillä. Löydettyjä markkereita ei voida suoraan soveltaa työkaluina kliinisessä työssä, mutta yhdistettynä mahdollisiin tuleviin löydöksiin näitä työkaluja on mahdollista kehittää. Farmakogenetiikalla ja farmakogenomiikalla tulee olemaan tulevaisuudessa tärkeä rooli lääketurvallisuuden ja hoitokomplianssin edistämisessä estäen mahdollisia vakavia komplikaatioita.  

                                          ******

Solismaan väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2432, Tampere University Press, Tampere 2018. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1943, Tampere University Press 2018.