Inklusiivinen varhaiskasvatus ja vertaisvuorovaikutuksen rooli

Alkaa
Alkaa kello
14.00
Paikka

Päätalo, luentosali A1, Kalevantie 4

Järjestäjä(t)

Doctor of Science Juliene Madureira Ferreiran väitöstilaisuus

Inclusive Early Childhood Education and the role of peer interaction: Brazil and Finland in Dialogue (Inklusiivinen varhaiskasvatus ja vertaisvuorovaikutuksen rooli: vuoropuhelu Brasilian ja Suomen kesken)

Väitöskirja kuuluu kasvatustieteen alaan.

Vastaväittäjänä on apulaisprofessori Niina Rutanen (Jyväskylän yliopisto). Kustoksena toimii professori Marita Mäkinen.

Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Inklusiivinen varhaiskasvatus ja vertaisvuorovaikutuksen rooli: vuoropuhelu Brasilian ja Suomen kesken

Inklusiivinen koulutus on monimutkainen ja moniulotteinen ilmiö, jolla on paikkansa historiassa, kulttuurissa ja sosiaalisissa rakenteissa. Sen paikka on niiden koulutuspolitiikan ja käytäntöjen ytimessä, mitkä osaltaan ylläpitävät tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kehittymistä yhteiskunnassamme. Siitä huolimatta inkluusio on kuitenkin edelleen haaste koko maailmanlaajuiselle koulutusyhteisölle varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen, erityisesti vammaisten lasten julkisen koulunkäynnin järjestämiseen liittyvissä kysymyksissä. Haasteet eivät niinkään liity yhtä paljon itse kouluun pääsyyn tai fyysiseen ympäristöön ja materiaalien omaksumiseen tarvittavaan tukeen. Suurin haaste on edelleenkin vammaisen lapsen osallistamisessa toimimaan ja suoriutumaan ryhmässä.

Tässä väitöskirjassa tarkasteltiin varhaiskasvatuksen (ECE) asetuksiin liittyviä elementtejä, kuten koulutilojen organisointia, poliittisia keskusteluja, teoreettisia viitekehyksiä sekä varhaiskasvatuksen inkluusioon liittyviä pedagogisia käytäntöjä, kahdessa erillisessä todellisuudessa Brasiliassa ja Suomessa. Ensimmäisenä tavoitteena oli paikallistaa vertaisvuorovaikutuksen rooli inkluusiossa ymmärtääksemme miten koulu ympäristönä mahdollistaa kehitysvammaisten ja normaalien lasten keskinäisen vuorovaikutuksen ja sitä kautta osallistumisen toistensa kehitykseen. Toisena tavoitteena, molempien maiden tutkimusaineistoa vertailemalla, oli analysoida ja kertoa millaiset toimintamallit voivat tukea ja kehittää lasten osallistumisen edellytyksiä ja millaisia olosuhteita voidaan pitää keskeisinä molemmissa maissa.

Tutkimusaihetta tutkittiin neljässä erillisessä tutkimuksessa kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä, joka liitti yhteen tutkimustietoa sekä opettajien haastatteluista, erilaisissa vuorovaikutustilanteissa toimivien lasten videotallenteista että tutkijan reflektiivisestä ajatusprosessista, joka todennettiin kenttäpäiväkirja havaintojen ja analyysien pohjalta.

Tutkimustulosten perusteella voidaan mainita kolme keskeistä tekijää. Ensinnäkin, lasten keskinäinen vuorovaikutus tarjosi kehitysvammaisille lapsille mahdollisuuden monimutkaiseen symboliseen itseilmaisuun. Lasten vertaisvuorovaikutuksessa ilmenevä kielenkäyttö, eleet ja leikin muodot vaikuttivat siihen, miten kehitysvammainen lapsi kykeni vahvistamaan ja lisäämään oman ilmaisunsa monimutkaisia muotoja. Sen lisäksi, että lapset tarjosivat toisilleen erilaisia malleja jäljittelyn keinoin, tarjosivat tilanteet myös itsenäisen toiminnan mahdollisuuksia kuvitteellisissa tilanteissa missä selvä konteksti, rakenteet ja roolit mahdollistivat kehitysvammaisen lapsen osallistumisen. Toiseksi, huolimatta kulttuurisesta tai sosiaalisesta taustastaan, kehitysvammaiset lapset etsivät aina mallia toisilta lapsilta koulussa tapahtuvissa ryhmä- tai yksilötilanteissa. Kolmanneksi, ratkaisevaksi lastenvälisen vuorovaikutuksen mahdollistamisessa ei näyttänyt muodostuvan niinkään se millaista toimintaa lapsille järjestettiin, vaan se miten erilaiset fyysiset tilat ja materiaalit oli varhaiskasvatuksessa järjestetty; juuri ne muokkasivat enemmän vuorovaikutuksen eri tapoja, määrää ja sisältöjä molemmissa maissa. Näin ollen vertaisryhmillä on rooli tukea kokonaisvaltaista ihmisen kehitystä sekä koulutusprosessia inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa.

Tämä työ esittää empiiristä todistusaineistoa tukemaan ajatusta siitä, että juuri vertaisryhmien väliset vuorovaikutussuhteet oikeuttavat ja mahdollistavat vammaisten lasten osallistumisen koulukontekstissa, ja toivoo myös kuulijoidensa miettivän asiaa lisää. Lisäksi, katsottuna ihmisen kehityksen näkökulmasta, on mahdollista ajatella ja toimia kohti sellaista osallistavaa koulutuksen mallia, jossa saavutuksia ei määritellä ainoastaan standardoitujen vertailuun perustuvien menetelmien kautta vaan ymmärtämällä laajemmin mistä kehittymisessä ja kehityksessä oikein on kyse.

                                          ******

Ferreiran väitöskirja ilmestyy sarjassa Acta Universitatis Tamperensis; 2430, Tampere University Press, Tampere 2018. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1941, Tampere University Press 2018.