Hoivatarpeiden globaali biopoliittinen talous

Alkaa
Alkaa kello
12.00
Paikka

Linna-rakennus, Väinö Linna -sali, Kalevantie 5

Tiina Vaittinen

YTM Tiina Vaittisen (o.s. Kanninen) väitöstilaisuus

The Global Biopolitical Economy of Needs: Transnational entanglements between ageing Finland and the global nurse Reserve of the Philippines  (Hoivatarpeiden globaali biopoliittinen talous: Ylikansallisia kietoutumisia ikääntyvän Suomen ja Filippiinien globaalin hoitajareservin välillä)

Väitöskirja kuuluu rauhan- ja konfliktintutkimuksen alaan.

Vastaväittäjänä on apulaisprofessori Anna Agathangelou (Yorkin yliopisto, Kanada). Kustoksena toimii professori Tarja Väyrynen.

Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Hoitoalan työperusteisen maahanmuuton hallinnassa valtion vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee

Filippiinit tunnetaan globaalina työvoimavarastona, erityisesti hoiva- ja hoitoalalla. Tätä reserviä myös Suomessa toimivat hoiva-alan suuryritykset hyödyntävät, samalla kun valmistautuvat kilpailemaan asiakkaista julkisten toimijoiden kanssa. YTM Tiina Vaittisen rauhan- ja konfliktintutkimuksen alan väitöskirja perehtyy ilmiön eettisiin ulottuvuuksiin sekä siirtolaisten että hoivaa tarvitsevien vanhusten näkökulmasta.

Vuosina 2007–2008 uutisoitiin filippiiniläisten sairaanhoitajien rekrytoimisesta suomalaiseen vanhustyöhön. Tavoitteena oli tuoda jopa tuhansia filippiiniläishoitajia Suomeen: tämä ratkaisisi hoitoalan työvoimapulan. Rekrytointien toimeksiantajat olivat suuria hoiva-alan yrityksiä, jotka palkkasivat filippiiniläisiä sairaanhoitajia oppisopimuksella lähihoitajiksi. Kahdessa sittemmin haudatussa pilottihankkeessa sairaanhoitajia rekrytoitiin myös julkisen sektorin sairaaloihin sairaanhoitajan työhön.

Vuonna 2017 rekrytointitoiminta jatkuu uutisotsikoilta katveessa. Kymmenen vuoden aikana Suomeen on muuttanut 400–500 korkeakoulutettua filippiiniläistä sairaanhoitajaa, yleensä hoiva-avustajiksi ja lähihoitajiksi suuryritysten omistamiin hoivakoteihin ympäri maata.

Rekrytointiprosessi alkaa Filippiineillä suomen kielen kurssilla, jonka jälkeen rekrytoitavat jäävät odottamaan, että toimeksiantajan hoivakodeissa jossain päin Suomea on pula työntekijöistä. Kun käsky käy, suomea puhuvat filippiiniläishoitajat lennätetään uudelle kotipaikkakunnalleen, useimmiten 2–3 hengen ryhmissä.

- Suurten hoivayritysten on mahdollista rakentaa tällainen joustava, ammattitaitoinen ja helposti liikuteltava työvoimareservi Filippiineille, sillä koulutuspoliittisista virheistä johtuen siellä on työttömänä yli kaksisataatuhatta korkeakoulutettua sairaanhoitajaa, Vaittinen kertoo.

Lain mukaan EU:n ulkopuolisista maista tulevat sairaanhoitajat eivät voi Suomessa pätevöityä sairaanhoitajiksi oppisopimuksella. Tästä syystä Filippiineiltä rekrytoidut sairaanhoitajat palkataan Suomessa aluksi hoiva-avustajan työhön, josta on työssä oppien mahdollisuus pätevöityä lähihoitajan ammattiin. Filippiiniläisiä sairaanhoitajia on kuitenkin rekrytoitu hoivakoteihin myös siivoojan työhön, ilman pätevöitymisreittiä hoitoalan ammatteihin.

Hoitoalan kansainvälisen rekrytoinnin käytäntöjä säännellään kansainvälisesti eettisin ohjesäännöin. Näistä tärkein on Maailman terveysjärjestö WHO:n hyväksymä ohjeistus, jonka mukaan valtioilla on vastuu valvoa eettisten käytäntöjen toteutumista. Vaittisen tutkimus osoittaa, että Suomi jättää eettiset kysymykset pitkälti rekrytointi- ja työnantajayritysten omalle vastuulle, eikä näin ollen noudata WHO:n ohjeistusta.
 
- Hoitoalan työperusteisen maahanmuuton hallinnassa valtion vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. Tieto on sirpaloitunut lukuiselle eri hallinnonalalle siten, ettei valtiotoimijalla ole selkeää kokonaiskuvaa rekrytointikäytännöistä ja niiden seurauksista, Vaittinen sanoo.

- On nurinkurista, että samalla kun hoitoalan ammatit ovat potilasturvallisuuden takaamiseksi tarkasti säänneltyjä, yrityksiä jotka välittävät hoitoalan työntekijöitä Suomeen, ei juurikaan valvota. Tämä on eettisesti ongelmallista, sillä ilman valvontaa valtio ei kykene seuraamaan rekrytoidun työvoiman oikeuksien toteutumista.
                                          ******

Tiina Vaittinen (o.s. Kanninen) on syntynyt Puumalassa ja hän on suorittanut yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinnon Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän työskentelee tutkijana Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksessa TAPRIssa.

Vaittisen väitöskirja ilmestyy sarjassa TAPRI Studies in Peace and Conflict Research; 103, Tampere Peace Research Institute TAPRI, Tampere 2017. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 1805, Tampere University Press 2017.